Suru tulee saumoista läpi

Posted by - on Joulukuu 10, 2012
Syringomyelia, Mörkö sairastaa, Yleinen

Kuluneiden vuosien aikana minulle on aina ollut helppoa – ei, suorastaan helpottavaa – kirjoittaa myös varjoisammista arjen asioista blogiin. Sairaskertomukset, rähinät, pelot, takapakit, kaikki tuttua juttua tässä netin nurkkauksessa. Välillä tyhjä kirjoituskenttä on saattanut kammottaa ja aloittaminen ollut hankalaa, mutta kun vain pääsee käyntiin niin ikävätkin sanat löytävät oikeat paikkansa. Nyt ensimmäistä kertaa ei ole niin. En tiedä miten päin olla, mitä ajatella, mitä kirjoittaa.

Reilut seitsemän vuotta sitten sain pitää minikokoista mustaa marsua ensimmäistä kertaa sylissäni. Niin Mörköstä tuli minun ensimmäinen ikioma koirani ja pian paljon enemmän: pikkuruinen paras ystävä, joka jaksoi aina vipattaa häntäänsä minulle ja joka jokaisen yönsä nukkui kippuralla tyynyni vieressä. Olin aina haaveillut, kuinka kävelen syksyisessä metsässä ihan oman koiran kanssa ja koira juoksentelee varvikossa iloisena. Nyt minulla oli se koira, hassu jättitassu, touhukas hampurilaisnassu. Sitten Mörkö sairastui. On vaikea käsittää, että siitäkin on jo neljä vuotta, se on yli puolet pikkukoiran elämästä. Onneksi tehokas ja toimiva lääkitys löytyi heti ensimmäisellä kokeilulla, ja vaikka sairaus Mörköä suuresti onkin muuttanut ja tuonut huonoja hetkiä, on Mörkö viettänyt iloista koiranelämää – syringosovellettua, mutta kuitenkin.

Viikko sitten hyppäsin idän junaan ja vein Mörkön lääkäriin. Se oli ontunut kuukauden päivät eikä kortisonipiikki ollut vaivaa helpottanut. Kuten arvelinkin, kyse ei ole varsinaisesti mistään luustollisesta viasta, vaan Mörkön keho ei enää toimi niin kuin pitäisi – liike on epäpuhdasta ja etuosan venähdys tai jumitus voi johtua esimerkiksi lonkkien kehnosta kunnosta. Mihinkään suuriin hoitotoimenpiteisiin ei ole järkeä lähteä eikä lääkitystä lisätä – tämä on tässä vaiheessa selvää ja ollut alusta asti minulle ehdoton periaate. Saattohoitoahan tämä tässä vaiheessa on, lääkäri kiteytti. Yhtä aikaa kamalaa ja jollakin kierolla tavalla helpottavaa kuulla nuo sanat jonkun ulkopuolisen suusta.

Mörkö on ollut aina niin urhea, niin käsittämättömän urhea. Nyt kun minun pitäisi ottaa siitä mallia, minä pelkään, pelkään niin kamalasti. Pelkään niin, että näen itkuisia painajaisia enkä pysty kyyneleittä katsomaan pikkukoiran kuvia kännykästä. Pakottava kauhu humahtaa ylitse niinä puolikkaan ajatuksen mittaisina hetkinä, joina todella pystyn käsittämään asian. Sen, että pientä ystävääni ei kohta enää ole. Täytyy myöntää, että naiivisti ajattelin, että tämä aika olisi enemmänkin helpotuksen kuin epätoivon oma, mutta sitä se ei todellakaan ole. Oletin, että olisi helpompaa nähdä tilanne edes kylmien faktojen selkeyttämänä, mutta en saa ajatuksiani sille mallille. Tämä on kamalaa, aivan järkyttävän kamalaa. Ei tässä ole mitään levollista, kaunista tai rauhallista. Miten tähän oikein pystyy, päättämään kuolemasta? Korullinen klisee rakkaudesta ja luopumisesta tuntuu vain niin hirvittävän kaukaiselta.

Tätä kirjoittaessani, aikani porattuani ja hyperventiloituani, aloin muistella kaikkia muistoja kuluneiden vuosien varrelta. Ajatus siitä, että niitä kukaan ei milloinkaan voi viedä pois, on lohdullinen. Toisaalta pelkään, että unohdan asioita – unohdan, miltä Mörkön tassut tuoksuvat, miltä sen räksytys kuulostaa, miltä tuntuu nukkua pikkukoira kainalossa, nähdä toimelias napitus. Pelkään, että en ole käyttänyt yhteistä aikaa oikein, niin hullulta kuin pelko näin kirjoitettuna näyttääkin. Olisiko pitänyt käydä enemmän kahdestaan lenkeillä? Naksutella joka päivä? Ottaa pikkukoira Helsinkiin viimeisiksi kuukausiksi mukaan? Niin – tai olisiko pitänyt nostaa lääkeannoksia tai kokeilla eri lääkitysvaihtoehtoja? Olin kirjoittamassa jatkoksi vielä kysymystä siitä, mistä oikeastaan edes voin tietää, onko nyt sittenkään vielä oikea aika, mutta en saanut sormia enää liikkumaan. Ensimmäistä kertaa en pysty tosissani kyseenalaistamaan sitä, että nyt on aika päästää irti.

En todellisuudessa pysty käsittämään, että olemme tässä tilanteessa. Nyt on aika, nyt on ihan oikeasti aika, heti joulun jälkeen. Taistelut on taisteltu, epävarmuuden hetket rämmitty. Minä näen Mörkön silmissä vielä sen palon ja ilon, mikä niissä on aina ollut, ja niin sen kuuluukin olla, niin kammottavan pahalta kuin tuntuukin päättää niiden sammumisesta. Miten hurjan iloinen se oli taas, kun menin Joensuuhun! Ihan höpsönä stepaten viuhutti piiskahäntäänsä, pussasi naaman märäksi ja kipusi venyttelemään vasten jalkojani. Samalla kuitenkin kuulen eron siinä, millä tavalla se huokaisee, kun asettuu syliini päivätorkuille, tai kuinka väsynyt sen katse välillä on, kuinka kumarassa se istuu. Kuinka se silloin tällöin herätessään yskii, kuinka sen takapää elää vähän omaa elämäänsä. Tiedän, että en millään voi odottaa sitä hetkeä, kun sairaudet vievät kokonaan Mörkön tahdon ja tarmon, sillä silloin on liian myöhäistä. On minun vuoroni olla rohkea, sen paras ystäväni totisesti ansaitsee. Saimme yhteisiä vuosia enemmän kuin ikinä uskalsin toivoakaan, mutta silti tämä tuntuu vain niin väärältä ja pahalta. Minun oma Mörköni, pikkuritari.   

petsie019674248_b.jpg

33 kommenttia to Suru tulee saumoista läpi

Heidi
10.12.2012

Rohkeinkin ritari häviää joskus sen viimeisen taistelun.
Varmasti oikea päätös, niin pahalta kuin se tuntuukin.
voimia Sirkku ja muut

Taina
10.12.2012

Vaikea sanoa mitään, mutta tuli tunne että on pakko sanoa jotain.

Pieni musta on onnekas kun sillä on noin rakastava perhe, joka takaa sille hyvät oltavat loppuun saakka. Surra ehtii myöhemminkin, vaikka vaikeaa, voimia ihan hurjasti nauttia vielä lopuista hetkistä koko perheelle.

Henna.
10.12.2012

Olen Sirkku niin kovin kovin pahoillani ja surullinen teidän kaikkien puolesta. En oikein tiedä mitä muuta sanoa..

Voimia tulevaan ja nauttikaa viimeisistä yhteisistä hetkistänne.

Shanti
11.12.2012

Olipa sydäntäripaisevaa luettavaa :’(

Nämä on aina niin vaikeita asioita - miksi koiran elämän pitää olla niin paljon lyhyempi kuin meidän? Mutta voin kokemuksesta kertoa, että asia on vain pakko tehdä, ja sitten tuntuu ihan kamalalta - mutta sitten se helpottaa. Pikku hiljaa muistot alkavat hämärtyä - mutta ne huonot. Jäljelle jäävät ne ihanat muistot parhaista hetkistä ja niiden voimilla sitten jaksaa.

Tsemppiä ja voimia!

Heidi
11.12.2012

Voi Sirkku:´( Mie itken siun kanssa. Oon niin pahoillani ja suruissani siun puolesta, mutta älä ajattele, että tekisit väärin, kyllä sinä teet oikein olemalla rohkea. Niin pahalta kuin se tuntuukin, rakkautta ei saa ilman surua, mutta onneksi Mörkö saa olla se, joka ottaa vain rakkauden ja sinä kannat vastuun ottamalla molemmat.

sarianne
11.12.2012

Hurjasti voimia sinne.
Se helpotus ja tunne siitä, että teki kuitenkin oikein, tulee sitten jälkikäteen. Joskus vain kaikkein vaikeinta on tehdä oikein.

Riitta
11.12.2012

:( niin surullista… Voimia teille kaikille, myös Mörkölle. Nauttikaa viimeisistä hetkistä täysin rinnoin.

Jenny
11.12.2012

Voimia tuhannesti…

Sirkku
11.12.2012

Kiitos kaikille kauniista ja viisaista sanoista sekä tuesta. Niillä on merkitystä, ihan todella.

Jenna
11.12.2012

Kuvailit asioita ja tunteita, joita itsekkin olen joutunut hiljattain kohtaamaan niin hyvin, että kurkkuani alkoi kuristamaan. Se lohduton synkkyys jotenkin tavoittaa jopa minut täältä ihan muualta Suomesta. Paljon voimia ja energiaa käsitellä vaikeita hetkiä.

Tanja Nummelin
11.12.2012

Mörkö jäi mun mieleeni nuorten SM-kisoista vuodelta 2008. Hurmasi mut sen ainoan kerran, kun sen livenä näin. Sen jälkeen on ihasteltu ruudun takaa.

Jouduit raskaiden päätösten eteen, jonka itse jouduimme tekemään pari vuotta sitten, mutta se päätös on oikea. On parempi päästää paras ystävä pois silloin, kun sillä on vielä palo tähän elämään ja se on onnellinen. Ja niin epäreilua kun se onkin, se teko on viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle.. Voimia! ♥

“Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
Sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin paljon hyvää,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä,
jota minulle osoitat.

Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi
Älä turhaan anna sydämesi itkeä.”

Anniina
11.12.2012

Hirmuisesti voimia tulevaan.

Miimi
11.12.2012

Voi Sirkku. Vaikka tietää sen päivän tulevan, niin se tulee aina äkkiä ja yllättäen. Kirjoitat järkyttävän hyvin. Mä niiiiin pystyn jakamaan jokaikisen tunteesi. Voimia rakkauden tekoihin!

Netta
11.12.2012

Voi Sirkku
En voinut kyllä kyyneleittä tätä lukea. Väistämättä tuli mieleen oma tilanne parin kuukauden takaa, kun piti tehdä vastaavia raskaita päätöksiä oman rakkaan koiran elämästä.

Ihan hirmuisesti voimia koko perheelle. Joskus vain pitää tehdä se viimeinen palvelus uskolliselle ystävälle vaikka se niin pahalta ja väärältä tuntuukin. Mitään muuta en voi kun lähettää hurjasti voimahaleja.

Sirkku
11.12.2012

Lämmin kiitos kaikille ♥

Eeva
11.12.2012

Sanattomaksi vetää. Juuri viikko sitten jouduin miettimään Lystistä luopumista. Ehdin taas tajuta kuinka raskasta lopullisen päätöksen tekeminen voisi olla.

Sirkku, tuossa tilanteessa pelkäisi kuka tahansa - ja surulla on tehtävänsä. Mörkölle hellät silitykset.

Jose
11.12.2012

♥ halauksia
ja Mörkölle kinkuntuoksuista joulua.

Eve
12.12.2012

Iso rutistus sinulle Sirkku. Ei ole ollenkaan helppoa, vaikka siihen olisikin voinut varautua vuosia.
Onneksi Mörköllä on sinut, ja sinulla paljon ystäviä, jotka ajattelevat teitä.
“Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet…”

Aija
13.12.2012

Voimia Sirkku! Luopuminen on aina vaikeaa, se on se hetki, jonka ei koskaan toivoisi tulevan eteen. Nauttikaa Mörkön kanssa yhteisistä päivistä ja toisistanne!

Tiina
13.12.2012

Voi ei, ei tähän oikein osaa sanoa mitään :( Ei varmasti ole helppoa, mutta joskus on parempi päästää se rakas menemään, ennen kuin joutuu kärsimään liikaa. Voimia ja vietä ihania yhteisiä päiviä Mörkön kanssa!

Niina Leinonen
14.12.2012

Haleja ja jaksamisia raskaan, mutta oikean päätöksen edessä. Ensirakkaus säilyy onneksi sydämessä ikuisesti..

Tiia & Ruuti
14.12.2012

Voimia sinne! Nuo viimeiset päivät on tuskallisia, meilläkin Vilin elinaika oli pidempi kuin mitä aluksi luvattiin, mutta pitäisi osata itse luopua ajoissa. Jälkeenpäin sitä sitten miettii, että tuliko pitkitettyä sitäkin liian pitkään. Enää kun koira ei voi tehdä rakastamiaan asioita. Vilin kuolinpäivä on sama kuin Kari Tapiolla, ennen joulua.

Ajattele myös siltä kantilta, että teet oikein lopettamalla sen. Mitä jos seuraavana aamuna löytäisit sen vinkumasta lattialta tuskissaan ja se ei pääsisi ylös? Tai että se kerkeisi kuolla ennen kuin ehditte lääkärille.. Kuin, että se rauhallisesti nukahtaa uneen rakkaiden läsnäollessa. :)

Itsekin näin alitajunnassa välillä painajaisia, joissa koira olikin elossa ja ihmettelin miten se on mahdollista. Pidemmän ajan kuluttua vasta tiedostin unet hereillä, jonka jälkeen ne katosivat.

Videoi viime päiviä, aina voit palailla vanhoihiin blogipostauksiin siitä, katsoa kuvia. Onneksi teillä on muita koiria pitämään arjessa, kyllä se ajan kanssa helpottaa mutta muistot ei katoa. Nyt pitää lopettaa, kun aamulla silmät on ihan turvonneet!

Nämä kirjoitukset on niin hienosti kirjoitettuja, että voisit hyvin tehdä vaikka kirjan!

Sini
15.12.2012

Voi että. Jouduit tekemään vaikean, mutta valitettavan oikean ratkaisun. Tsemppiä hirveästi. Mörkö on saanut elää hirmuhyvän pikkukoiran elämän.

Jaksamista! ♥

Outi
15.12.2012

Oikea päätös vaikka tiedän miltä se tuntuu. Mulla on Jonnin kanssa ollut tänä vuonna pari hetkeä jolloin on sydän menny kurkkuun mutta toistaiseksi ollaan selvitty säikähdyksellä. Mutta ennemmin se hetki koittaa mullekin. Mäkin yritän osata luopua ennenkuin koira antaa periksi. Olen sen sille velkaa… Se on se paras ja viimeninen palvelus mitä sille voin tehdä. Jaksuja…. ja nauttikaa yhteisestä Joulusta !

Satu
15.12.2012

Henni
16.12.2012

Voi ei, olipa surullista luettavaa, ihan hirmuisen paljon voimia ja jaksamisia sinne! ♥

Sirkku
23.12.2012

Olen lukenut kaikki kommentit monta kertaa läpi, kiitos kaikille myötäelämisestä, viisaista sanoista ja lämpimistä ajatuksista.

Satu, nielaisikohan blogi kommenttisi?

Sabina
23.12.2012

Voi ei, en ollut hetkeen lukenut blogiasi ja nyt näin surullinen uutinen. Itku tuli, kun tätä luki. Hirveästi voimia ja Mörölle paljon herkkuja ja kaikkea hyvää vielä pyhien aikana. Varmasti teet oikein, kun päästät pois ennen kuin tilanne käy tuskalliseksi Mörölle.

Väistämättä tässä tulee mieleen Koiran 10 pyyntöä isännälle, jotka lukiessani Jerikon kasvattajan sivuilta joka kerta tulee itku.
Pelolla odotan tuota 10. kohtaa, sinun kohdalla se on ikävä kyllä nyt. Voimia.

Koiran kymmenen pyyntöä isännälle

1. Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta. Jokainen ero Sinusta merkitsee minulle kärsimystä. Ajattele tätä ennen kuin hankit minut.

2. Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta.

3. Isäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta minuun – siitä elän.

4. Jos olet minuun tyytymätön, älä ole minulle kauan vihainen, äläkä sulje minua sisään rangaistukseksi, sillä sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi – minulla vain SINUT.

5. Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.

6. Tiedän, isäntäni miten minua kohtaan käyttäydyt, sitä en unohda koskaan.

7. Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua. Leukani voisivat satuttaa Sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän.

8. Ennen kuin haukut minua työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olen pakotettu olemaan liian auringossa tai kylmässä autossa tai saattaahan minulla olla murtunut sydän tai paha mieli.

9. Isäntäni, huolehdi minusta kun tulen vanhaksi, myös Sinä tulet kerran olemaan vanha.

10. Rakas Isäntäni: kulje kanssani jokainen matka. Älä koskaan sano: ” En voi nähdä sellaista ” tai ” Sen on tapahduttava poissa ollessani”. Minulle on kaikki helpompaa Sinun kanssasi – myös viimeinen matkani.

KIITOS

Sirkku
23.12.2012

Kiitos, Sabina. Herkkuja Mörkö on ainakin saanut paljon, se on kohta jo aika pallo tätä menoa :)

Nuo käskyt ovat koskettavat. Esimerkiksi neloskohtaan kiteytyy melkein kaikki Susun kanssa elämisestä.

Sara
23.12.2012

Voi, olen lukenut tämän monta kertaa ja aina on pitänyt kommentoida, en vaan löydä oikeita sanoja. Kaunis teksti.

Jaksamisia koko perheelle.

Sirkku
24.12.2012

Kaunis kiitos, Sara.

Jannika
25.12.2012

Voi ei! :( Jaksamisia sinne. Toi on aina niin kamalaa. Itse elellään IMHA-potilaan kanssa, joka on ollut viimeiset kolme vuotta lisäajalla ja pikkuhiljaa alkaa näkymään, kuinka koiralta rupeaa kunto pettämään. Vielä se menee tomerana, mutta nukkuu vaan kotona ja turkki alkaa putoilemaan ja maksa-arvot ja veriarvot ei ollut enää viitearvoissa. Ei ole helppoa katsoa vierestä, miten kaveri pikkuhiljaa kuihtuu.

Sirkku
27.12.2012

Kiitos, Jannika. Jaksamisia myös sinne ja hyvää vointia potilaalle :)

Kommentoi

WP_Big_City