Kadonneen keinun arvoitus

Posted by - on Elokuu 12, 2012
Kisaraportit, Agility

Eilen Susu viiletti Poksin järjestämissä elonkorjuukisoissa. Aamulla sanoin sille, että tänään tehdään nolla ja sitten syödään euron juustot, mutta selvästi fiksu aussie odottaa nollan tekoa siihen saakka, että lupaan vähintäänkin kerrosateriat. Tai ehkä se sittenkin olen minä, joka moista porkkanaa odottaa… Paljon mahdollista!




Suurkiitos hienoista kuvista Milenalle!Tuomarina toimi Tuija Kokkonen, jonka radat olivat aika kinkkisiä. Melkein pelkkää pyöritystä eli Susun kanssa kyllä hyvin tehtävissä mutta vauhtiin se ei oikein kunnolla eilisen tapaisilla radoilla pääse. Hauskaa sillä joka tapauksessa oli ja ekaa starttia lukuunottamatta vire alkaa kantaa melkoisen hyvin lähdöstä eteenpäinkin. Jos lähtöjen fiiliksen saisi siirrettyä kunnolla radalle saakka, niin kohta olisivat rimat säpäleinä ja siivekkeet nurin, sillä sen verran räjähtävän raivon Sususta saa kaivettua esiin lähtöviivalla.

No – kolmelta radalta kolme hyllyä, yksi ihan hyvä sellainen. Tunsin itseni harvinaisen fiksuksi, kun yhdellä radalla kesken pujottelun aloin taputtaa ja sen seurauksena Susu kiiruhti pari keppiväliä samalla kahmaisulla ja otti siitä hylyn. Siis täh – miksi ihmeessä taputin? Tai miksi en vaadi kontakteja kunnolla, vaan vapautan koiran aina liian aikaisin? Ja ennen kaikkea: miksi ohjaukseni näyttää olevan Älä tee näin – agilityä keltanokille -opetusvideon huipennus? Voi huoh! Tiedän, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että olen turhan piittaamaton agilityn suhteen enkä osaa suhtautua siihen edes pienellä tarvittavalla kurinalaisuudella. Kunnianhimoa taas ei ole pitkään aikaan näkynytkään. Toisaalta se ei haittaa yhtään, mutta esimerkiksi nuo kontaktit ovat sellaiset, että saisin tsempata niiden kanssa kisoissa. Treeneissä ne ovat pääsääntöisesti todella hyvät ja vauhdikkaat, mutta kisoissa päinvastaiset, ja koiraparka on varmaan ihan sekaisin erilaisista kriteereistä ja vapautuksista.

Tärkeintä on kai kuitenkin se, että oli tosi hauska kisapäivä ja myös Susu tuntuu nykyään pitävän kisaamisesta. Yksi juttu kuitenkin jäi kaivelemaan: keinu. Eka rata oli hypäri, mutta toisena olleella agiradalla keinu oli kolmantena esteenä eikä Susu juossut kuin vähän yli puolivälin ja siitä keikautti keinun alas. Viimeisellä rundilla, joka sekin oli siis agirata, Susu ensin juoksi keinun ohi. Yleensä en korjaa noita ohitteluja, koska tavallisesti olen vain itse huitonut huolimattomasti ja lisäksi korjailut lannistavat Suppea, mutta nyt laitoin koiran menemään uudestaan, kun se selvästi skippaamalla skippasi esteen. Taas se jäi puoliväliin kiikuttamaan keinun alas. Hitsi! Ei muuta kun keinusulkeiset pystyyn pihalle. Arvoitukseksi jää, miksi Susu varoi keinua – kisoissahan se on aina tehnyt tosi reippaita suorituksia jopa puukeinuilla ja nyt oli sentään ihan tuttu kumirouhe-este eikä kolahduskaan ollut kova. Seuraavalle kerralle siis tähän kuvaan korjaus: ilme iloiseksi, häntä pystyyn ja metri tassuja eteenpäin!

2 kommenttia to Kadonneen keinun arvoitus

Bea
14.8.2012

Ihanaa lukea näitä teidän agipostauksia! Agilitystä kun tulee aina niin hyvälle tuulelle. :) Toivottavasti tuo keinujännitys menee nopeasti ohi, sillä minä jos kuka tiedän, miten inhottavan kauan sellaisen pois saaminen voi kestää… Ja kun samalla meni meillä puomikin plörinäksi!

Olettekos miten täällä PK-seudulla nyt pyörimässä? Olisi joskus kiva treenailla yhdessä, kun tuo munkin muksu alkaa olla treenivalmis pikku hiljaa. :)

Sirkku
14.8.2012

Luulen, että keinun saa aika nopeasti kuntoon, koska on niin hyvät työvälineet jo käytössä – Susuhan oli ennen todella pahasti keinupelkoinen, mutta kun sen kanssa tehtiin kovasti töitä, niin lopulta se oli jo ihan rämäpää :) Nyt on vain jokin ihme taantuma siis, toivotaan että on pian historiaa!

Meidän muutto siirtyikin vähän eteenpäin eli näillä näkymin meistä tulee helsinkiläisiä elokuun lopussa. Treenit kuulostavat tosi hyvältä! Oisi tosi kiva mennä, pitää olla yhteydessä sitten lähempänä :)

Kommentoi

WP_Big_City