Kysymyksiä ja kuvia

Posted by - on Elokuu 09, 2012
Yleinen

Laura haastoi tylsän hetken pelastukseksi seuraavanlaiseen:

Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.

Tänään se vähän tylsempi hetki sitten tuli, joten tarjolla on yksitoista vastausta yhteentoista kysymykseen. Myös Eeva haastoi vastailemaan kysymyksiin, mutta niihin en ehtinyt vielä kirjoitella vastauksia. Kuvitin postauksen kuluneen kesän otoksilla, jotka ovat unohtuneet gallerian syövereihin. Itse vastauksiin kuvat eivät juurikaan liity ja eniten räpsyjä onkin varmaan Viirusta, joka mainitaan haasteessa ehkä yhdellä sanalla. Ehkä se kompensoi sillä tavalla ihan hyvin



1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja.

Se klassinen tarina: “Äiti saanko hamsterin? Isä osta kilpikonna? Ainaki pitää saada hoitoheppa!” Minun hamsterini -kirjan ulkoa opettelu, terraarion paikan mittailu (lopulta harmikseni jouduin toteamaan, ettei monen metrin mittainen kilppariasumus olisi edes mahtunut huoneeseeni, yritys oli kuitenkin kova) sekä Villivarsojen intohimoinen lukeminen eivät kuitenkaan selvästikään vakuuttaneet vanhempiani. Epäilen, että lopullinen päätös koiranhankinnasta oli lähinnä viimeinen keino lopettaa jatkuva jankutukseni ;)

Tolleri näytti söpöltä koirakirjassa ja kaiken lisäksi sen esittelytekstissä luki “lasten väsymätön leikkitoveri”. Varsinainen kunigaskuvaus Topi-parasta, joka kyhjötti erakkona pentulaatikon nurkassa.

2. Miten päädyit nykyään harrastamiesi lajien pariin?

Innokkaana nappulana opetin Topille heti sen tultua kaikki keksimäni peruskäskyt ja temput, joten kai sitä voi jonkinlaiseksi alkeelliseksi tokoksi kutsua. Agilityn alkeisiin menimme muutaman vuoden päästä. Äiti oli aina treeneissä turvamiehenä, koska minä, silloin edelleen enemmän tai vähemmän vaahtosammuttimen kokoinen, ja pelkoaggressiivinen iso uroskoira emme ehkä olleet se kaikkein otollisin yhdistelmä.

Haku valikoitui Susun maastolajiksi, koska se vaikutti hauskalta. Vissiin olisi pitänyt valita jälki, jos olisi halunnut päästä helpommalla ja myös kokea itse sitä hauskuutta… No ei vaineskaan, haku on oikeasti ehkä lempilajini.

Topi aloitti vepen äidin kanssa ja kun Suppilo kerran toisena kesänään innostui uimaan, piti senkin päästä vesipelastajaksi.

3. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella (jos sinulla olisi erilainen koira)?

Paimennuksesta jotakin ymmärtäminen olisi varmasti hienoa.

4. Montako koiraa on maksimi?

Yksi. Korkeintaan kaksi. Ai hups, noita onkin neljä. Jos kaikki olisivat virkeitä ja vetreitä, se olisi mielestäni ehdottomasti liikaa, vaikka meitä onkin kaksi aktiiviharrastajaa perheessä. Nyt kun yksi on jo seniori ja toinen sairaseläkeläinen, onnistuu tämän kokoinen lauma. Itselleni en kuitenkaan voisi kuvitella kahta harrastuskoiraa enempää, vaivoin edes niitäkään paria. Etenkään, jos toinen niistä on Susu, siihen saa panostaa viiden Viirun edestä ;)

5. Uros vai narttu?

Uros. Eiku narttu. Tai sittenkin uros. Vuorotellen? Silloin osaa aina arvostaa uroksen putkiaivoja nartun kieroilujen jälkeen ja päinvastoin.

6. Mikä on ollut vaikein liike/osasuoritus/ohjaus/tms opettaa koiralle?

Haun rullailmaisu. Vaikeusastetta on huomattavasti lisännyt se, että en ole oikein missään vaiheessa itsekään tiennyt, mitä teen, ja se nyt tunnetusti hieman auttaisi asian kouluttamisessa.

7. Tähtihetkenne?

Mörkön kanssa varmaankin yksi Varkauden agikisa, kun tosi vaikealla radalla onnistuimme saamaan nollan ja ihanneaikakin alittui. Hienoa oli myös pitkän yrityksen jälkeen saada viimeinen nolla kolmosiin Pieksämäeltä. Erityisen ylpeä pikkukaverista olen ollut myös aina silloin, kun se on näyttänyt kuinka koostaan huolimatta se ihan oikeasti on melkoinen otus. Monta kertaa Mörkön nuoruusvuosina Ihan Oikeiden Koirien omistajat sanoivat, että tuollaisen pikkukoiran hekin voisivat ottaa. Huippua oli myös isossa mätsärissä BIS1-voitto etenkin, kun Mörkö sädehtien nautti kehäkettuilusta.

Susun kanssa monet arjen jutut ovat niitä tähtiä: sellainen fiilis, että olemme tekemässä tätä juttua kahdestaan. Sanaton ymmärrys ja yhteistyö, pienet hetket lenkeillä tai treeneissä. Lisäksi jokainen kisaonnistuminen ja ylipäätään se, että osaaminen näkyy muillekin – vaikka eihän sillä oikeasti ole väliä. Mutta on sillä. ALO1 voittosijoituksella meidän molempien ekasta tokokokeesta, viime kesän nollaonnistumiset agikisoissa Kuopiossa. Ehkä ylpein olin kuitenkin, kun Susu osallistui vuoden ikäisenä Susanna Korrin tottisseminaarin ja siellä teimme seuraamista ensimmäistä kertaa julkisesti, ja aussie sai suorituksestaan roppakaupalla kiitosta jopa yleisön paatuneilta pk-harrastajilta. Minun pieni kirppu!

8. Koska on hävettänyt eniten?

Osallistuimme Mörkön kanssa nuorten koiraleirille 2008 alkukesästä. Silloin Mörkö ensimmäistä kertaa yritti purra vierasta ihmistä ihan yllättäen. Se oli kamalaa, aivan kamalaa. Vasta syringodiagnoosi vapautti pahimmasta syyllisyydestä. Nöyryyttävää oli myös se, kun kerran pitkäkorva lähti lätkimään kotikisoissa radalta naisiin…

Ai niin – ja kahdeksanvuotiaana kävin pentu-Topin kanssa lapsi&koira-kisassa mätsärissä. Topia jännitti ja kaiken lisäksi sillä oli niin kauhea kakkahätä, että se vain mielipuolena kiskoi pois kehästä lähimpään pusikkoon. Minä itkua tuhertaen otin vastaan viimeisen sijan lohdutuspalkinnot, mutta onneksi nyt ja jo aika monen vuoden ajan tapaus on vain lähinnä naurattanut ;) Topi-rukka, mitä kaikkea se onkaan joutunut kestämään.

9. Mitä haluaisit saavuttaa?

Haluaminenhan on eri asia kuin realistiset mahdollisuudet, eikös? TVA ja KVA siis.

Tärkeimpänä kuitenkin lisänimi Suppilon varahermojärjestelmä.

10. Miten valitset koiriesi nimet / millaisista nimistä tykkäät, mainitse joitakin?

Tykkään meidän koirien nimistä Mörköstä ja Viirusta. Topi on ihan mainio tollerin tavisnimi, mutta nyt seuraa kauhea tunnustus: Susu on mielestäni yksi kamalimmista nimistä mitä keksiä saattaa… Siitä tulee mieleen kaupungilla kopiokamujensa kanssa kaakattava siideripissis tai vaihtehtoisesti pornotähti – en voi mielikuvalle mitään! Vaan ei nimi onneksi koiraa pahenna eivätkä muiden mielikuvat toivottavasti ole ihan näin imartelevia. Ja ainahan sitä voi kutsua Suppiloksi, se on kiva. Tai ajatella Susu-suklaapaloja. Mieluusti olisin kuitenkin nimennyt suppilonokan Hilaksi, Kislaksi, Siroksi, Namuksi tai Vilaksi, mutta koska äidin mielestä se oli Keiju, Ralla tai Lumikki, siskoni mielestä Milli ja isäni mielestä Pikku, jäi se sitten kompromissiratkaisuna Susuksi.

Hyvä koiran nimi ei ole ihmisen nimi, se on helppo lausua ja kirjoittaa (en halua ilmoittautuessa korjata viittä kertaa “se kirjoitetaan sitten deellä” “siinä on siis yy ja neljännen kirjaimen kohdalla heittomerkki” “joo ja sit tossa on kaksoisvee, ruotsalainen oo ja just se yks niistä seitsemästä venäläisestä ässästä” OK?), on persoonallinen ja ehkä tarkoittaakin jotakin tai sillä on tarina. Ihan hauskoja ovat myös koiraperheet, joissa kaikkien koirien nimet liittyvät jotenkin toisiinsa.

11. Rakastettavin luonteenpiirre koirassasi?

Tuntuu, että rakastettavimmat piirteet ovat samalla myös niitä raivostuttavimpia. Topi on toivottoman höntti höseltäjä ja Mörkö uskomattoman sinnikäs arkipiru – samalla voi parahtaa lannistuneena “miten se ei vieläkään lannistu!?” ja ihastella kääpiökokoisen elukan sisua. Susu taas on vain niin herttainen, kun se tuntuu lukevan jokaisen ajatukseni ja tunteeni, enkä ole vieläkään tottunut siihen, miten se tuntuu jopa hengittävän minua (lue: pallojenhaltijaa ja ruokkijaa…) varten. Se on kuin entisajan englantilaiskartanon pyyteetön palvelija, joka toimittaa pienet tehtävänsä kyseenalaistamatta parhaansa mukaan, koko ajan vähän hössöttäen. Viirussa taas parasta on sen iloinen seikkailija-asenne: se on loputtoman tyytyväinen itseensä ja maailmaan yleensäkin eikä jätä ikinä mitään uutta asiaa tutkimatta.

Uudet kysymykset (oli pakko napata pari Lauran kysymystä mukaan, kun olivat niin hyviä!)

1. Miten valitsit koirasi rodun?
2. Haluaisitko kasvattaa joskus koiria?
3. Millainen on unelmakoirasi?
4. Millaista koiraa et voisi kuvitella ottavasi?
5. Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?
6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?
7. Mikä on hienointa koiraharrastuksessa?
8. Uros vai narttu?
9. Tähtihetkenne?
10. Paras piirre koirassasi.
11. Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen vai onko sinulla / haaveiletko erilaisista ja eri rotuisista koirista?

Vastaamaan haastan kaikki, jotka kaipaavat tekemistä sadepäiviin, sekä Even, Emilian, Jannin, JennanSannan, Tiinan, Saran ja Heidin.

12 kommenttia to Kysymyksiä ja kuvia

Emilia
9.8.2012

Oo kiitos, ehkäpä meidän eka blogihaaste! :-)

Aniline
9.8.2012

Tuli tuosta koiraleiristä mieleen, tuosta ajankohdasta, että olitteko siellä Raatevaaran koiraleirillä? En muista tosin enää kovin hyvin keitä siellä oli, minulla oli siellä tricolourvärinen lk collie uros :)

Sirkku
9.8.2012

Emilia, :)

Aniline, joo, juuri se leiri! Mahtoiko se edes olla 2008… No, joka tapauksessa :) Ja muistan teidätkin :)

Aniline
9.8.2012

Oli se 2008 :)

Tiia
9.8.2012

Näitä on aina mukava lukea. Pisti vain silmään heti se, että Topi oli ollut se pentulaatikon nurkassa oleva, koska Rasmuksen tarina oli ihan sama. :)

Mäkin rupesin miettimään leiriä 08, en muista mutta joskus niihin aikoihin oltiin Rasmuksen kanssa Asikkalan leiripaikassa..

Tiia
9.8.2012

Aa tossa päällä kommenteissa lukikin, eri leiri siis. :)

Tiina
10.8.2012

Kiitos haasteesta, piristi kummasti pitkää työvuoroa! :)

Riitta
10.8.2012

Miusta Susu on ihana nimi! Tulee mieleen se suklaa :)

Sirkku
10.8.2012

Tiia, musta tuntuu, että aika monille sattuu ensimmäiseksi koiraksi sellainen nurkkapentu. Ei me ainakaan yhtään tajuttu, että sellaisen ottamisessa on omat riskinsä. Mutta onneksi ei ole sanottua, etteikö niistäkin kelpo koiria tulisi :)

Tiina, kiva juttu! :)

Riitta, huh, hyvä! Ehkä miun vain pitäisi syödä enemmän Susu-paloja niin mielikuva muuttuisi :D

Eve
10.8.2012

Kiitos haasteesta.
Ja meillä muuten oli se kilpikonna! Koiraa ei saatu.

Milena
10.8.2012

Ihania vastauksia. Saivat kyllä hymyn huulille. Varsinkin kuvaus Susun nimestä ja tuo ensimmäinen vastaus; “Nokun mä äiti haluuun koiran!” :D

Sirkku
10.8.2012

Eve, olen kateellinen kilpikonnasta! Tai no – oli se koira ehkä sittenkin ihan hyvä vaihtoehto ;)

Milena, :D Hauska niihin oli vastatakin, kiva kirjoittaa välillä muitakin juttuja kuin tavallisia blogitekstejä.

Kommentoi

WP_Big_City