Mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi

Posted by - on Heinäkuu 08, 2012
Kisaraportit, Agility

Takana on varsin aktiivinen treeniviikko. Jopa Susu saattaa vetää sikeitä päivisin ja iltaisin kömpiä ennen minua nukkumaan – yleensähän se on melkein elohopeaa aamusta myöhään yöhön saakka. Ei ihme, että siihen uppoaa niin paljon tuhtiakin ruokaa ilman, että grammaakaan tarttuisi läskinä. Nyt erityisen aktiivisena kautena olen vain lisännyt sen ruokamääriä ja tuntuu, että vieläkin enemmän saisi syöttää. No – maanantaina siis hakuiltiin, tiistaina agiliideltiin, keskiviikkona vepeiltiin, torstaina kiivettiin Pärnävaaralle ja kuntouitiin, perjantaina chillailtiin, lauantaina kisattiin agia Varkaudessa ja tänään sunnuntaina tehtiin pk-tottista, himppunen agilityä ja pari settiä vepeä. Näissä tutuissa ympyröissä Suppilo on niin taitava, yritteliäs, hurja ja ajatuksen voimalla toimiva, että en paljon parempaa treenikamua voisi toivoakaan. Nurisisin lähestyvästä muutosta ja loppuvuoden yksipuolisesta harrastusvalikoimasta, mutta itsepähän olen ratkaisuni tehnyt ja se on nyt nieltävä, niin kivaa kuin tällainen kaikkimullehetinyt-treenaaminen onkin. Susulle onneksi on tärkeintä, että se pääsee tekemään jotakin – kunhan siitä jostakin saa pallon ja tyytyväisen ohjaajan palkaksi, on se onnesta puikulana.

Eilen tosiaan Susu pääsi vipeltämään Varkauteen kisaradoille. Mitään kummempaa kerrottavaa kisoista ei jäänyt muuta kuin muutama huomio:

  1. Kannattaa kisata useammin kuin kolmen kuukauden välein.
  2. Kaikkein kilteinkin agiaussie osaa nykyään luistaa lähdössä istumisesta (no haloo ohjaaja-pahvi, kai koira niin tekee kun saa treeneissä hillua haukkuvana kumipallona ekan hypyn takana…)
  3. Esteiden oikeaa suoritusjärjestystä auttaa, jos ohjaaja ei vain juoksentele sinne tänne epämääräisesti huitoen ja mumisten. Ja kontakteilla vois vissiin olla jokin vapautuskäsky.
  4. Susulla on maailman hienoin keinu! Ei vastaväitteitä. Kuinka reipas koiruus.

On meillä ainakin kohta jo aikas hieno hylly rakennettuna Keskimmäisellä radalla Susu kolautti itsensä renkaaseen, mikä ei ollut muuten ihan ensimmäinen kerta, ja sitten vikalla muuten hienolla radalla tuumasi, että onks ihan pakko mennä, voidaanks vaikka ottaa uus vauhti niin uskallan paremmin? Vitonen siitä. Vähän tahmeaahan meno meinaa etenkin aina ekalla radalla vieraassa paikassa olla, mutta olkoot. Ei siihen maailma kaadu. Susu käyttäytyi kuin unelma koko päivän ja näistä päivistä saa aina paljon tsemppiä.

Myös kamera pääsi pitkästä aikaa agilitytreeneihin normaalin ulkoilutuksen sijaan. Lisää kuvia löytyy täältä.



Treenikamu Rapsu:

6 kommenttia to Mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi

Miimi
10.7.2012

“Susu käyttäytyi kuin unelma” :)
Niinhän näillä tilkkuturkeilla on tapana ;)

Sirkku
10.7.2012

Jep! Mietin hetken, olisiko pitänyt kirjoittaa isolla uulla mutta ehkä ihan niihin peace & love -tunnelmiin Susu ei vielä yltänyt :D

laura
15.7.2012

Sori nyt mutta sinut on haastettu tällaseen höpöjuttuun :D
http://senkinsieni.blogspot.fi/2012/07/hopotykset.html

Sirkku
17.7.2012

Hahaa, kiitos haasteesta :D

Eeva
17.7.2012

Himpura. Laura ehti ensin, mutta jos on kirjoittamisen pulaa, voit vastata minunkin kysymyksiini = haaste. :)

Sirkku
18.7.2012

Mieli tekisi kyllä, kivoja kysymyksiä nimittäin! Pitää kuitenkin ottaa huomioon tunnettu saamattomuuteni haasteiden suhteen ;) köhköh. Mutta yritetään!

Kommentoi

WP_Big_City