Lahjattomat treenaa

Posted by SirkkuKou on Maaliskuu 16, 2012
Toko

… eli treenattu on Edellisistä tokokuulumisista alkaakin olla jo luvattoman pitkä aika, joten nyt on paikallaan korjata tilanne. Aloin pari viikkoa sitten olla jo vähän epätoivoinen, kun Susun ääntely ei tuntunut etenevän ainakaan positiiviseen suuntaan. Tuntui, että se piippasi kaikista mahdollisista syistä eikä oikein saatu treenattua mitään, koska mitään ei nykyään tapahdu ennen kuin aussie sulkee suppilonokkansa ja keskittyy hiljaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kärsivällisyys on kannattanut, koska takana on kolme ihan hipihiljaista treeniä ja vielä häiriössä. Voi jee, että olen iloinen! Susun kanssa on huippua treenata tokoa, mutta koko tämän vuoden se ääntely on ollut kitkana. Olisi niin kiva tehdä kaikkia hauskoja liikkeitä ja antaa jodlailujen vain olla, mutta se hiljaisuus on nyt aina ensimmäinen asia, mikä pitää vaatia. Ei kovin hauskaa etenkään, kun tuntui ettei Susu ihan oikeasti ymmärtänyt, mitä sen pitää tehdä – tai siis mitä sen ei pidä tehdä. Nyt kuitenkin tämän kirjoitettuani se laulaa seuraavissa treeneissä tauotta… Toivottavasti ei.

Viikko sitten perjantaina kävimme treenamassa hallilla aussietripletin voimin eli Susu, Viiru ja Kida Marin kanssa olivat treeneissä mukana. Alkuun tehtiin paikkis, Suppilolle ihan hyvää häiriötä että vierustovereita käydään palkkaamassa ja muutenkin tilanteessa on elämää. Se on kyllä tehnyt hurjan hyviä makuita viime aikoina: on hiljaa eikä liikuttele etutassujaan. Nyt en oikeastaan enää jännitä, että se nousisi, mikä on ihan aiheellinen juttu, koska Susu ei ole varmaan näiden aikojen jälkeen pahemmin mihinkään hiipparoinut. Aina pitää silti varautua pahimpaan, krhm…

Paikkiksen jälkeen Susu sai tehdä kontaktiharkkaa niin, että äiti ja Mari juoksentelivat, taputtelivat, suhisivat, kolistelivat ja lopuksi jopa heittelivät leluja samalla kun Susun piti napottaa perusasennossa. Tiputuksista tuli sanallinen huomautus ja pari kertaa myös remmipakote – näistä en oikein osaa päättää, tahdonko käyttää vain ääntä vai myös fyysistä korjausta. Susulle on remmipaine opetettu jo pienenä, joten sinänsä en koe sen käyttöä vääränä, vaikka muuten tykkäänkin kukkistella. Lisäksi sen jälkeen tulee toki aina positiivinen palaute, kun käytös korjaantuu. Mutta pitäisiköhän huomautuksen olla aina samanlainen?

Tällaisia treenejä (ja kontaktiharkkoja yleensäkin!) on tehty Susulle ihan tosi vähän pikkupentuajan jälkeen, koska se on ollut niin synnynnäinen tapittaja ja tavallaan sellainen henkinen kontakti sillä on aina ollut tosi hyvä eikä se treenikentällä milloinkaan haikaile muualle. Nyt haluan kuitenkin sille tehdä näitä, koska toivon varovasti, että siitä voisi olla apua arkeenkin niin pelkoreaktioihin kuin päksähtelyihin. Ylipäätään siis vahvemmaksi sellaista ajatusta, että kaikkiin ärsykkeisiin ei tarvitse reagoida ollenkaan. Jos tämä idea olisi treeneissä tosi vahva, ehkä se yleistyisi paremmin muuallekin? Noissa viikon takaisissa treeneissä yhtenä häiriönä oli myös Susun mittapuulla kovaa metallista kolinaa, jota se selvästi säikähti mutta ei yhtään jäänyt päälle. Uskon, että näistä ns. valvotuista tilanteista on hyötyä ja ne aina himpun vahvistavat Susun luottoa selvitä jännistä jutuista.

Häiriköintien jälkeen Susu teki lisää maltti- ja hiljaisuustreenejä: liikkuroituna noudon alkuja kapulan heittoon saakka (josta tehtiinkin sitten yllärinä seuraamista tai muuta) sekä luoksarin alkuja. Nämä käskytetyt alut ovat Susulle kaikkein vaikeimpia, kun se omasta mielestään tietää tasan, mitä seuraavana tapahtuu. Nyt viime viikkoina olen rikkonut kaavoja oikein urakalla ja ainakin viime viikkoisen perusteella juttu näyttää toimivan. Susu oli kaikki nämä treenit ihan hiljaa. Siis hiljaa. Vertauskohdaksi pitää kertoa niistä treeneistä, joissa oikeasti olen joutunut tuomaan koiran halliin neljä kertaa ennen kuin se on pysynyt hiljaa alun liikkuroinnin ajan ja vielä yhden seuruuaskeleenkin. Mahtava Suppe! Paljoa mitään erikoista ei siis tehty, mutta silti oli ihan loistavat treenit. Luulen, että tuollainen kontaktitreeni alkuun auttaa myös ääntelyyn: siinä koiralle tehdään selväksi, mitä lajia nyt ollaan tekemässä ja millä tavalla. Etenkin agihallissa treeni nimittäin usein on mennyt siihen, että koira sinkoilee ruutu-käskystä kepeille tai muuta vastaavaa. Ehkä tuon saman kontaktitreenin pystyisi siirtämään sitten kisoihinkin? Loisi tietyn rutiinin aina alkuun?

Toiset kertomisen arvoiset tokottelut olivat viime sunnuntaina. Ehdimme nyt ensimmäistä kertaa osallistumaan Poksin tokon kilpailevien ryhmään eli tarjolla oli siis paitsi uusia treenikavereita, myös Susulle vieras paikka. Tämän halusin käyttää hyödyksi, joten yritimme huijata Susulle koetilannetta. Alkuun tehtiin kehääntulotarkistus ja sitten seuruun alku liikkuroituna. Sain hyvin yllätyspalkattua, ja siitä sitten jatkettiin vielä pidempi käskytetty seuruu, mikä oli myös hieno. Tällaiset treenit on kyllä ihan korvaamattomia, koska niitä koetilanteita ei oikeasti ihan helposti valehdella koiralle. Nyt Susu oli kuitenkin aika saman oloinen kuin se on kokeissa ollut, eli tällä kertaa narutus onnistui ja onneksi pääsin palkkaamaan. Seuruiden jälkeen Suippis teki vielä tötsien ohi luoksareita käskytettynä ilman stoppeja. Hoksasin vähän aikaa sitten, että Susulla menee pakka ihan sekaisin merkkitötsistä kentällä, sillä eihän niiden ohi voi juosta, kun niitä on ollut yleensä vain kokeissa ja siellä aina pysäytetään. Nyt se alkaa jo olla välittämättä niistä. Taas yksi juttu, minkä todellakin voisi tehdä seuraavan koiran kanssa uudestaan eli tötsiä heti alusta asti pitkin kenttää.

Seuraavilla rundeilla tehtiin vielä noutoa, ruutua ja ryhmäpaikallaolo. Noudossa tehtiin ensin liikkuroituja alkuja heittelyiden kanssa, sitten yksi vauhtinouto lennosta ja loppuun kokonainen nouto liikkuroituna. Oikein hyvä ja vielä vieraalla kapulalla! Pikkuisen pitää vielä saada rauhaa alkuihin. Ruutuun löytyi uusi treenattava juttu – käskytys siihenkin aina alkuun. Nyt jokainen liikkuroitu lähetys oli tosi tahmea, Susu hipsutteli ruutuun korvat luimussa etanavauhtia. Vähän harmittaa, etten aiemmin ole tajunnut kiinnittää niin paljoa huomiota käskytettyihin treeneihin, mutta onneksi edes tässä vaiheessa sen hoksasin. Nyt Susu ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt kehittää mitään pahaa kisasyndroomaa, jossa se alkaisi laamailla heti kun joku käskyttää. Paikallaolossa oli pikkuinen patsaspaimen eli varsin mainio suoritus vieraiden koirien seurassa. Nämäkin oli ihan tosi hyvät ja hiljaiset treenit! Ja Susun kanssa on niin mukavaa tehdä.

Viirukin on ollut mukana treeneissä ja on tehnyt kaikenlaisia alon juttuja. Se on niin hassu hörökorva! Intoa on huimasti ja yritystä vähintään yhtään paljon. Viime viikolla koottiin luoksari ja kahden minuutin alo-paikkiksia se on tehnyt lenkeillä Susun vieressä. Tällainen sunnuntaiprojekti on oikeastaan tosi kiva ihan jo siksi, että tulee treenattua aina niin rennolla mielellä. Jos jokin ei onnistu, sitä voi treenata seuraavan kerran vaikka puolen vuoden päästä, jos ei aiemmin satu huvittamaan. Yleensä niin ei kyllä käy, koska Viips on niin hupaisa tokokaveri. Vaikka sen alokas onkin tosi hyvässä vaiheessa, minua vähän epäilyttää kokeisiin ehtiminen. Ainakin väliaikainen muutto on minulla ja Susulla edessä jo ihan lähitulevaisuudessa, ja samasta syystä myös Suppilon koesuunnitelmat on siirretty jonnekin varastoon. On niin isoja muutoksia ja haasteita edessä, etten nyt oikein osaa edes ajatella, mikä olisi realistinen suunnitelma. Vaan mikäs tässä on treenaillessa.

Nyt muistin taas, miksi niin harvoin kirjoitan treeneistä tarkemmin. Vaikka miten yritän tiivistää, silti aina vähän venähtää niin pituuden kuin ajankin puolesta. Jaksaako näitä perustreenipäivityksiä edes lukea?

12 kommenttia to Lahjattomat treenaa

Miimi
17.3.2012

Jaksaa! Aina saa uusia ideoita! :)

mirmeli
17.3.2012

Jaksa vaan! Tai ainakin mä tykkään lukea, kun niistä voin ottaa onkeeni.

Toki siinä on se, että monet tykkää pitää vain yhdentyylisiä tekstejä per blogi, eli sellaiset päiväkirjamaiset merkinnät eri blogissa sellaisten kannanotto-tyylisten postausten kanssa. Mutta hoituuhan se tekstien luokittelullakin!

Mulla on kokeilussa simmonen, että treenipostauksessa tummennan jokaisen harjoitellun osion, että jos jotakuta kiinnostaa joku tietty asia, niin se todennäköisemmin osuu sitten silmään selaillessa. Mutta joo, kilometripostaukset on tuttuja! Joskus mietin, että halkoisinko semmoiset isoimmat jopa kahteen osaan.

Sara
17.3.2012

Älyttömän ihania kuvia! Susu on niin nätti malli

Sara
17.3.2012

Oho, kirjoitin kilometrikommentin ja sitten puolet tippuu pois o.O? Pitäisi aina klikata copy ennen lähetystä, ääh.

Sirkku
17.3.2012

Hyvä juttu! :)

mirmeli, tämä blogi on kyllä sellainen sekametelisoppa, että välillä itseänikin hirvittää. Oon miettinyt erillistä treeniblogia, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että en kuitenkaan pysty kirjoittamaan yhtään raporttia ilman analysointia tai arkeen linkittämistä, joten se olisi kai yhtä tyhjän kanssa ;) Tuo tiettyjen sanojen tummennus voisi kyllä olla kätevä juttu, selkeyttäisi varmasti pitkiä postauksia. Valon blogissa se ainakin toimii hyvin eli hyvä kokeilu! :)

Sara, no höh! En yhtään tiedä, miksi blogi välillä pätkii kommentteja… Onpas tyhmää. Mutta Suippis kiittää kehuista!

Sabina
23.3.2012

Hienoa, että teillä on ääntelyn suhteen tapahtunut läpimurto! :)
Niin se vaan tuntuu usein menevän, että kun kitketään jotain ikävää käytöstä pois, niin se ensin voimistuu entisestään ja sitten jos on sinnikäs edelleen, loppuu kokonaan. Koetellaan vähän kouluttajan hermoja ja periksiantamattomuutta. :D

Meilläkin ääntelyn suhteen yhtäkkiä tapahtui edistymistä ja kokeissakin Jeriko alkoi olemaan hiljaa. Edelleenkään Jeriko ei ihan hiljaa pysty lähtemään ulos, mutta treeneissä on siitä huolimatta hiljaa. :) Ja kyllä se pieni ovella huokailukin varmasti vielä loppuu..

Sirkku
23.3.2012

Jep, totta! Pitää vain jaksaa olla sinnikäs :) Sammuttamisessa kai usein tapahtuu juuri tuo kuvio, että sammutettava käytös ensin voimistuu ja sitten vasta sammuu.

Hiljaisia treenejä ja arkea jatkoon sinnekin! Kiva, kun jätit kommenttia :)

sarianne
24.3.2012

Hitsit kun Susu onkin sitten ollut pätevä vaikeissa harkoissa! Tiedän erään, joka olisi ahdistunut ympärillä taputtelevista ja suhisevista ihmisistä :)

Sirkku
26.3.2012

Suppe on ollut kyllä tosi taitava. Ei sekään tuollaisista treeneistä riemastu mutta siksi juuri treenataan sellaisia :) Jos vaikka kokeessakin sattuu vastaan.

Sanni
28.3.2012

Kyllä jaksaa lukea treeniturinoita :) Siskolikkakaan ei nautiskele mistään häiriöharjoituksista mutta silti niitä vaan on pakko harjoitella. Jo kokeessa oleva liikkuri on semmoinen häiriö että Lillin kontakti saattaa laskea jos liikkuri on liian lähellä. Pikkukoira on hitusen liian utelias nääs.

Jenni
28.3.2012

Täältäkin peukutetaan treenitarinoille! Niitä on mun mielestä varmaan kaikista hauskinta lukea jos saisi jotain vinkkejä omaankin treenailuun :D

Sirkku
29.3.2012

Selvä, siispä treenijuttuja jatkossakin! :)

Kommentoi

WP_Big_City