Plääh!

Posted by SirkkuKou on Maaliskuu 11, 2012
Kisaraportit, Agility

Talven hiljaiselon lopettajaisiksi hurautimme eilen Varkauteen agikisaamaan. Viimeiset kuukaudet olemme olleet kyllä tosiaankin harvinaisen epäaktiivisia reissaamisen ja kaiken maailman karkeloiden suhteen, ja Sususta tätä ei voinut olla huomaamatta. Taas sain muistutuksen, että Susun kanssa keissit eivät vain ikinä ole closed. Ylläpidä, vahvista, helpota. Milloinkohan opin sen? Onneksi Suppe on omistajaansa fiksumpi ja muistaa varmasti taas nopsaan, miten kisapaikoilla pitikään käyttäytyä. Hiljaa ja iisisti vaan. Nyt toiset koirat olivat vähän huutomerkkejä aussien pienessä mielessä ja keinunkin kolinaa se kuunteli pää kallellaan.

Sanoin ennen rataa, että jos Susu nuo kontaktit menee, on se maailman reippain otus. Ne nimittäin olivat puiset, aika liukkaat ja selvästi jopa muutamalle muulle haaste. Vuoden takaisista puupuomitreeneistä minulla on vieläkin arpi muistona, kun Susu paniikissa kynsi kylkeeni rivin naarmuja. Oli siis aika tietoinen riski ylipäätään ilmoittaa Susu puukontakteja käyttävän seuran kisoihin. Tällä kertaa kuitenkin kannatti luottaa ja uskoa aussieen, sillä se molemmilla radoilla teki kaikki kolme kontaktia oikein hienosti! Jee! Etenkin ensimmäisen radan keinu oli oikein mainio. Puomi oli kyllä tosi varovainen, mutta pääasia, että koira teki sen alusta loppuun.

Siihen juhliminen sitten loppuikin. Susu tuli molemmilla radoilla varmaan viidestä hypystä ohi. Osa sanoi, että se näytti kipeältä, osan mielestä minun olisi vain pitänyt ohjata huolellisemmin. Luulen, että hyppyjen ohittelu (ja jopa yhden alitus!) oli monen jutun summa. Ihan ensimmäiseksi täytyy viedä Susu fyssarille tarkistettavaksi. Ei ole sanottua, että se jätti hyppäämättä kivun takia, mutta ainakin vaihtoehto täytyy varmistaa ja toivottavasti sulkea pois. Etenkin, kun tällaista ei ole ennen ollut. Toki se voi olla jokin viaton pikkujumikin, mikä tekee hypyistä ikäviä, eli jostain kyynärten nivelrikosta nyt on ihan turha edes puhua tässä vaiheessa.

On myös monta muuta mahdollista syytä. Ensimmäinen vieras hallikisa jännitti Susua eikä se uskaltanut yhtään jäädä suorittamaan hyppyjä itsekseen. Se ohjaus, mikä treeneissä riittää hyvin viemään Susun hypyille, ei ole mitään vaikeassa tilanteessa. Jos Susu saa valita, se ei todellakaan noissa olosuhteissa hyppää. 60-senttiset rimat, vieraat esteet ja paljon häiriötä? Ei kiitos, sanoo Suppis. Susun hermostuksen määrään nähden minun ohjaukseni oli siis tosiaankin luokatonta ja videoilta vielä tarkistin, että etenkin valsseissa ohjaava käsi unohtui jonnekin matkan varrelle. Siihen pitää siis kiinnittää paljon huomiota, sekä yleisesti siihen, etten unohda koiraa ja kiirehdi itsekseni eteenpäin.

Oli ohjaukseni miten huonoa tahansa, on fakta, että Susu ei halua hypätä etenkään 55-senttisiä korkeampia. Mitäs sitten? Laitetaan se hyppäämään treeneissä kuusvitosia niin eiköhän ala mennä yli. No ei. Se hyppytekniikka… Minun täytyy nyt tehdä itseni kanssa sopimus, että jos tahdon kisata Susun kanssa yhtään enempää, on sille rakennettava hyppääminen tekniikkaharjoitteiden avulla. Nyt sen alastulot ovat jäykkiä eikä se etenkään haastavammissa paikoissa osaa tehdä painonsiirtoa eikä siten myöskään saa voimaa hyppyihin. Voin vain kuvitella itseäni jossain aitajuoksukisoissa könyämässä esteiden yli, niin johan alkaa tehdä mieli treenata hyppytekniikkaa Susulle. Ei varmasti ole yhtään kivaa mennä radalla, kun puolet esteistä vaatii suurta ponnistusta ja vaivannäköä. Vielä kun Susu kisatilanteessa ei ole yritteliäimmillään, jättää se mieluummin koko homman väliin, jos ohjaus antaa siihen mahdollisuuden.

Julistin eilen ratojen jälkeen itku kurkussa, että nyt muuten loppu. On niin vaikeaa. Nyt hypytkin on jo ylitsepääsemättömiä (kirjaimellisesti). Sitten menin kotiin, katsoin videolta omat huitovat räpyläni ja Suppilon hienon keinun ja uhkarohkean puomin, ja mietin, mitä ihmettä oikein olin höpissyt. Etiäppäin, sanoi mummo Susu ja Sirkku lumessa!

6 kommenttia to Plääh!

Eeva
11.3.2012

Moi!

Lisäisin “hyppyvuodatukseesi” vielä sen, että tuon maneesin alusta on tosi pehmeä ja hyppyjen eteen joutuu koira tekemään paljon enemmän töitä kuin jollakin normihiekalla. Ehkä yksi selitys lisää hyppyongelmalle? Susuhan on viisas, kun se ei yritä ylittää itseään. Siitä ainakin meillä hyppytekniikkakoulutuksessa sanottiin by Alatalo.

Onneksi kontakteista jäi positiivinen mieli teille.

Me vaan öllötetään kotona ja kateeksi käy kaikki, jotka pääsevät kisaamaan. :/

Sirkku
11.3.2012

Hyvä huomio! Saattoi olla pehmein alusta, jolla Susu on ikinä agiliitänyt ainakaan korkeilla hypyillä. Eli lisää myös treeniä erilaisilla alustoilla eikä aina pelkkää kivituhkaa.

Tuolla tavalla ajateltuna Susu on kyllä varsin fiksu. Nyt kun asian mainitsit, niin sitähän se Kaukonenkin muuten hyppykoulutuksessa sanoi, että etenkin nuoret koirat kieltävät herkästi jos eivät ole ihan varmoja hypystä ja pelkäävät tekevänsä virhearviointeja. Virhearvioinnit taas saattavat kostautua ikävästi. Siispä perussarjan ja set pointien pariin heti fyssarin jälkeen :)

Paranemisia teille kaikille kolmelle!

Miimi
12.3.2012

Lähes poikkeuksetta käy niin, että ekat kisat pitemmän tauon jälkeen menee penkin alle, olipa mikä luokka tahansa menossa.
Hyvä Sirkku: peilistä löytyy vastaus niin moneen asiaan. :)

Sirkku
12.3.2012

Se on kyllä harvinaisen totta – onneksi :) Omaa toimintaa on aina helpompi muuttaa.

Henni
13.3.2012

Oih voih, onnea onnistuneista kontakteista (olen vähän kateellinen :D) mutta harmi tuo Susun hyppyjen väistely. Varmasti saattaa olla monen jutun summa, varsinkin jos on uusi vieras kisapaikka ja -alusta. Hyvä ettette kuitenkaan luovuta ja tsemppiä treeneihin (ja kisoihin!) :)

Sirkku
15.3.2012

Kiitos tsempeistä! :)

Kommentoi

WP_Big_City