Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen

Posted by . on Helmikuu 17, 2012
Syringomyelia, Mörkö sairastaa, Yleinen

Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen on julistanut, että lemmikeistä pitäisi pitkällä tähtäimellä luopua kokonaan. Käsi ylös, kuinka monen syke alkoi laukata edes vähän tarmokkaammin? Minun ainakin. Ensin ärtymyksestä, sitten hämmennyksestä, sitten oivalluksesta.

Mietitäänpä asiaa tarkemmin. Turunen väittää, että lemmikkieläimet linkittyvät arveluttavasti sekä eettisiin että ekologisiin kysymyksiin. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa koirien kohdalla? Minun ei tarvinnut kuin miettiä omaa turrelaumaamme, kun ajatukset lähtivät juoksemaan. Ensin tulisi määritellä eläimen hyvinvointi, mikä nousee keskustelun kulmakysymykseksi. Milloin koira on onnellinen? Pystytäänkö sen tarpeet täysipainoisesti tyydyttämään urbaanissa yhteiskunnassa? Voivatko meidän koiramme hyvin?

Vastaus on kyllä ja ei. Hankittuani cavalierin heitin pelinappulat harvinaisen irvokkaaseen eettiseen rulettiin. Puistattavaan peliin, jonka vastentahtoisena osanottajana jaan Turusen näkemyksen täysin. En voi kuitenkaan ulkoistaa itseäni siitä vastuusta, että minulla on cavalier – joka myös sattumoisin sattuu olemaan sairas. Välillä mietin, miltä cavaliermaailma näyttäisi, jos Mörkö olisikin terve. Jos se olisikin terve. Voi itku. Pohdin, vouhkaanko asiasta vain siksi, että piikit osuvat turhan henkilökohtaisesti. Onko cavalierien kasvatustoiminta ja sen tukeminen myös objektiivisesti tarkasteltuna moraalisesti arveluttavaa? On tietyllä tavalla hätkähdyttävää ajautua kohtaamaan tosiasia siitä, kuinka erilaisena maailma eri ihmisille näyttäytyy ja nimenomaan moraalisissa kysymyksissä. Rotko repeytyy armottomana, ja tuntuu mahdottomalta loikata sen yli. Minun on ahdistavan vaikeaa ymmärtää esimerkiksi pentujen teettämistä koirilla, jotka ovat jo jättäneet sm-sairaita jälkeläisiä. En vain pysty ymmärtämään, miten sellaisesta asiasta koituvan vastuun kanssa eletään.

Elämä on aina arpapeliä. Jalostus on arpapeliä. Lohduttoman raakoja faktoja. On helppoa kyseenalaistaa ulkopuolelta, sekin on fakta. Maailma kuitenkin tarvitsee erilaisia näkemyksiä, silmäpareja toiselta planeetalta. Ne eivät välttämättä ole absoluuttisesti oikeita, mutta niiden tärkein tehtävä on ravistella hereille. Elämme oletusten ja käytäntöjen maailmassa, jossa kriittisyys unohtuu tietyissä asioissa. Olenko yhdelläkään neljästä kerrasta miettinyt, onko pennun ottaminen moraalisesti oikein? En. Välillä kyllä pyörittelen Turusen näkemystä myötäileviä radikaaleja mutta jaloja ajatuksia siitä, kuinka mielivaltainen jalostus sotii kaikkia etiikan lakeja vastaan, mutta käytäntö jää puolitiehen. On vaikeaa miettiä asiat loppuun asti ja vielä elää niiden mukaisesti. Paljon vaivattomampaa on vain luottaa valtaväestön yleisesti hyväksymiin linjauksiin sen kummemmin asioita miettimättä.En usko, että Turusen toive lemmikkieläimistä luopumisesta toteutuu. Tuskin uskoo Turunen itsekään. Lemmikkieläinten pito on karkeasti yleistettynä puhtaasti itsekästä, ja ihminen on tunnetusti välillä itkettävän itsekäs otus. Se ei silti tee itse toiminnasta yhtään sen raskauttavampaa, ja etenkin koirien kanssa ihmisen ja koiran hyvinvointi kulkevat usein tiukasti kimpassa. Koiralle on kannattavaa tarjota tarpeeksi tekemistä, hyvää ruokaa ja viedä se eläinlääkärin hoidettavaksi. Yhdessä pisteessä itsekkyys nousee kuitenkin huutavan rujosti esille – silloin, kun punnitaan rakkautta ja luopumista. Jos riisutaan kaikki kaunistelu, joku voisi sanoa, että Mörköä kohtaan moraalisesti oikein olisi viedä se vaikka heti tänään lopetettavaksi. Tämä henkilö arvostaisi hyvää elämää, ei niinkään elämää ylipäätään koskemattomana arvona.

Koska Mörkön elämänlaadusta ei ole satavarmoja takeita eikä se itse kärsisi lopetuksesta, on karun itsekästä lääkitä sitä vahvasti ja pitää se luonani. Toisaalta emme pääse yhden toisenkaan koiran tai muun eläimen pään sisään kurkistamaan, millainen niiden hyvinvoinnin taso on. Tässä vaiheessa ymmärrän Turusen ajatukset: ilman täyttä varmuutta lemmikkieläimen onnellisuudesta sen elämän mielivaltainen ohjailu on arveluttavaa. Lopulta näkymä on surkea, ja pessimistinä tekee jo mieli heittäytyä Turusen kelkkaan. En kuitenkaan tee sitä, vaan jaksan uskoa HS-raadin (17.2.12) Jaakko Hämeen-Anttilan kiteytykseen asiasta: “Kotieläinten pitäminen huonosti on moraalisesti väärin, hyvin pitäminen ei.” Niinpä niin – eikö olekin ihana oletusten värittämä toteamus? Mutta näin me ihmiset asian haluamme ajatella, jotta meidän ei nimenomaan oikeasti tarvitsisi ajatella. Vapauttavan yksioikoista ja lakonista.

11 kommenttia to Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen

Eeva
17.2.2012

Jos olisin koirana tulostavoitteellisella omistajalla, minua hyppyytettäisiin agilityssa, ja huonon ennusteen ja oireilun vuoksi kiikutettaisiin yhtenä päivänä eläinlääkäriin viimeiselle reissulle.

Jos olisin koirana ns. hyvällä omistajalla, hän ei teettäisi minulla mitään sellaista mistä kipeytyisin ja antaisi kipulääkettä olon mukaan. Vasta sitten kun mikään ei auttaisi, hän tekisi viimeisen päätöksen. Olisin tyytyväinen tämän jälkimmäisen omistajan luona.

Kirjoitustenne perusteella olette mielestäni noita jälkimmäisiä omistajia.

Ihan pikkuisen inhimillistäen, Eeva

katja
17.2.2012

Olisin halunnut kirjoittaa jotain älykästä vastinetta, mutta en osannutkaan. Olen samaa mieltä sun kanssa ja komppaan myös edellisen kommentin kirjoittanutta Eevaa! Kirjoitat kauhean hyvin, tulee semmonen tyhjentävä olo, kun lukee näin fiksun tekstin (ja ehkä vähän tyhmä, kun ei osaakaan kirjoittaa älykästä vastinetta :D)

Miimi
17.2.2012

Ihan kauhean hyvä kirjoitus taas, Sirkku! Periaatteellisella tasolla olen Turusen kanssa samaa mieltä. Samalla tavalla kuin olen sitä mieltä, että koiranjalostus on p***eestä. Ja silti aion harrastaa molempia, ainakin vielä vähäsen.

Sanna
17.2.2012

Nämä on taas näitä asioita joista ei tiedä onko koira onnellinen. Mulla alkoi jotenkin raksuttamaan että miten on ihmisen laita? Onko lapset onnellisia? Pitäisikö lapsien tekeminen lopettaa? Onko kukaan tai mikään tänne maapallolle sopiva?

Sirkku
17.2.2012

Kiitos kommenteista!

Sanna, niinpä! Odotinkin, että joku ottaisi tämän asian esille. Voidaanko yhtämittaista, jatkuvaa onnellisuutta edes käsittää hyvinvoinnin mittarina? Saati kivuttomuutta tai stressittömyyttä? Meillä on vahva ajatus siitä, että koiran (ja myös muiden lemmikkien) elämän tulisi olla 24 tuntia päivässä ja 365 päivää vuodessa helppoa, vaivatonta ja iloista. Maailmaa syleilevä näkemys, totta tosiaan, ja hieno ainakin tavoitteena. Mutta onko realistinen tai edes optimaalinen? Jaa-a. Sinänsä kai, että koiralle ei voi selittää, että huomenna on kaikki paremmin. Niin kuin ei ihan pienelle vauvallekaan. Mutta kuten sanoit, pitäisikö tällä perusteella lopettaa lasten tekeminen? Niinpä. Mieleni tekisi linkittää tähän Sinikka Nopolan novelli “Topatut alamaiset”, mutta en löytänyt sitä netistä. Se oli aika oiva kuvaus nykymaailman asetelmista ja rinnastuu koirienkin pitoon. Harmi, kun ei ole nyt saatavilla.

Mutta viisaampien sanoja lainaten, HS-raadistä tämäkin: “Lemmikkieläinkiellon logiikan mukaan yhteiskunnan pitäisi kieltää seksi ja aloittaa massiiviset pakkosterilisaatiot ihmiskaupan ja väestöräjähdyksen hillitsemiseksi.” (Jaakko Veijola)

Tavallaan tämä tuntuu hiusten halkomiselta, mikä on hassua, koska kyse on valtavan isosta kokonaisuudesta. Ihan jo siitä, miten tämä maailma nähdään. Vaikka tämänhän pitäisi olla koirablogi… Huh, kohta aivot alkavat varmaan savuta :D

Josefiina
20.2.2012

Teidän blogiin ilmestyy aina tällaisia järkeviä pohdintoja, kun itse keskityn kehumaan koiraani ja lässyttämään arkiaskareista. Kiitos että kirjotat näitä! Jopa mie jaksan lukea, kun asiat esitetään näin. Ja kyllä, Turusen mielipide sai ajatuksia liikkelle sen luettuani.. ei pelkästään niitä vaaleenpunasia ajatuskuplia.

Sirkku
21.2.2012

Kiitos Josefiina! Mietin välillä, että menevätkö tämäntyyppiset jutut liian raskaiksi ja jaksetaanko niitä lukea, joten tosi kiva kuulla että ne menevät muiden juttujen seassa :)

Wilma
23.2.2012

katja sanoo:
17.2.2012
Olisin halunnut kirjoittaa jotain älykästä vastinetta, mutta en osannutkaan. Olen samaa mieltä sun kanssa ja komppaan myös edellisen kommentin kirjoittanutta Eevaa! Kirjoitat kauhean hyvin, tulee semmonen tyhjentävä olo, kun lukee näin fiksun tekstin (ja ehkä vähän tyhmä, kun ei osaakaan kirjoittaa älykästä vastinetta :D)

Josefiina sanoo:
20.2.2012
Teidän blogiin ilmestyy aina tällaisia järkeviä pohdintoja, kun itse keskityn kehumaan koiraani ja lässyttämään arkiaskareista. Kiitos että kirjotat näitä! Jopa mie jaksan lukea, kun asiat esitetään näin. Ja kyllä, Turusen mielipide sai ajatuksia liikkelle sen luettuani.. ei pelkästään niitä vaaleenpunasia ajatuskuplia.

KOMPS!!

Hanna
26.2.2012

Hyvä teksti, piti oikein linkittää oman blogin linkkilistaan.

Nämä on kysymyksiä, joita jokainen joutuu omalta kohdaltaan pohtimaan. “Ovatko omat eläimeni onnellisia? Olenko ottanut ne oikein perustein? Pystyisinkö tekemään jotain niiden kannalta paremmin? Kannattaako minun ylipäätään pitää eläimiä?”

Kukaan tuskin voi tarjota eläimilleen täydellisiä oloja, mutten silti usko hetkeäkään, että joku koira voisi paremmin jossain luonnossa kuin vastuullisen ja asiansa osaavan ihmisen hoivissa.

Sekin, millaisia eläimiä on aiemmin itselleen valinnut, on asia, johon ei jälkikäteen voi vaikuttaa muuten kuin pitämällä niistä mahdollisimman hyvän huolen. Se, mihin voi vaikuttaa, on se, mistä ja millaisia koiria tulevaisuudessa hankkii. Moni esim. pentutehtaasta koiran ottanut ei voi kääntää aikaa taaksepäin ja käydä muuttamassa valintaansa. Ja koirasta luopuminen ei poistaisi sitä, että valinta on tehty ja pentutehtailua tuettu. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on se, ettei jatkossa ota koiraa pentutehtaasta.

Otin nyt tuon pentutehtailun esimerkiksi, vaikka itse puhuit rodunjalostuksesta - jo ihan siitä syystä, että pentutehtailun kaikki mieltävät huonoksi, kun taas rodunjalostus jakaa mielipiteitä, eikä ole niin yksinkertainen ja mustavalkoinen juttu. Se on jokaisen viime kädessä itse arvioitava ja päätettävä, tukeeko rodunjalostusta ylipäätänsä ja jos tukee, niin mitä rotuja ja millaiseen suuntaan.

Sen sanon, että toivon jokaisen tosiaan arvioivan asiat itse, eikä vain luottavan siihen, mitä muut sanovat. Sillä tätä maailmaa edistetään parhaiten parempaan suuntaan, jos yhä useampi yrittää oikeasti ajatella asioita omilla aivoillaan.

Ja lopuksi sanon yleisesti blogin sisällöstä, että lisää tällaisia sisällöllisiä juttuja eläinblokeihin, ihmiset! Se tuo heti paljon laajemman lukijakunnan - ei ketään ventovierasta välttämättä kiinnosta lukea merkintöjä tyyliin “rapsuttelin tänään Bongoa oikean korvan takaa, vaikka eilen rapsutin vasenta korvaa ja sitten lopuksi rapsutin masua”, vaan tällaiset yleismaailmalliset aiheet kuulumisten joukossa kiinnostavat muitakin kuin tuttuja. Itse voin sanoa, ettei minua kiinnosta lukea “höpöhöpö-kuulumisia” edes tutuilta. ;D

Sirkku
2.3.2012

Hyvää tekstiä, olen ihan samaa mieltä. Kiva kun jätit kommenttia! :)

[…] että Susu olisi erityisen onneton, mutta turhan stressaantunut se usein on. Tämä liittyy vähän tähän ja erityisesti kommenttiosioon – mitä se koiran onni on? Olisi naurettavaa väittää, että […]

Kommentoi

WP_Big_City