Viiru vihdoin videolla

Posted by SirkkuKouk on Helmikuu 11, 2012
Videot, Toko

För Pettson är Findus mer som ett barn som gillar att busa och leka.

Kuvat © visitsweden.com ja tvprogramm.sf.tv

Tänään karautimme lämmenneen kelin (vain -8!) kunniaksi hallille tekemään pienet tokot. Susu sai aloittaa kehääntulotarkistuksella, lyhyellä paikkamakuulla ja seuruun alulla. Jokunen viikko sitten kokeenomaisen treenin alku meni ihan hölmöilyksi, kun Suppilo-paran aivosolut eivät kohdanneet toisiaan sitten millään. Agia, tokoa, hyppimistä, ruutua, seuraamista, jääviä, namipalkkaa, lelupalkkaa, mitähäh mikä maa mikä planeetta? Vai Hesariko tässä pitäisi hakea ja lukea? Pomppia nenällään ja jodlata Maamme-laulua? Kutsutaan myös huonoiksi virittelyiksi. Tänään oli verrattain onnistuneempi yritys. Lyhyen palkattoman pätkän jatkoksi Susulle vielä yksi hyppynouto leluun kiinni, toinen kokeenomaisesti. Lopuksi vielä muutama siirtely ruudussa ruokapalkalla. Toiseen settiin käskytettynä kokonainen ruutu ilman palkkaa ja perään luoksetulon alku.

Piippaus agilityhallilla on pahempaa kuin missään muualla, ja niinpä iso osa treenistä siellä menee siihen, että haetaan hiljaisuutta. Seuraavaksi yritän rikkoa kaavat kaikista liikkeistä eli esimerkiksi noudossa käskytetään alku, heitetään kapula mutta sitten lähdetäänkin vaikkapa täysin vastakkaiseen suuntaan seuraamaan. Pyrkimyksenä siis ravistaa Susu ulos malttamattomuuden “minä tiiän!”-kuplasta eli että se joutuu oikeasti kuuntelemaan eikä kärky seuraavaa liikettä niin pingotettuna. Yksi ongelma tässä kuitenkin on – ne liikkeet, joihin on virittely. Tuskin on reilua viritellä koiraa ruutuun ja sitten laittaakin se nuuskuttamaan tunnaria. Pitää yrittää keksiä keinoja järkätä pienempiä yllätyksiä, kuten vaikka ruudun tapauksessa tehdä paikallaan täyskäännös ja sitten vasta lähettää ruutuun. Toimisikohan se? Kaikkiaan tämä vähän sotii vastaan ajatusta opettaa liikkeistä teknisesti Susulle niin vahvat ja selkeät, että sillä ei ole kokeessa epävarmuuksia, mutta toisaalta tällä hetkellä ääntely on pahinta liikkeiden aloituksissa ja sitä on myös liikkeissä, jotka ovat Susulle ehdottoman helppoja.

Tapaus sunnuntaiprojekti eli Viiru on oppinut seuraamaan! Ainakin jotenkuten ja oikeastaan ihan näppärästi treenimäärään verrattuna Treenattu on tasan silloin, kun on ollut aikaa ja fiilistä, ja ainoastaan silloin. Suoraan seuraamisen lisäksi tämä utelias, lapsenkaltainen otus (Sven Nordqvistia lainaten) osaa askelsiirtymissä jo vähän tehdä yhteistyötä takamuksensa kanssa, jäävät paloina, odottaa sekä kiitää superturboteholla luokse. Sekä vauhtinoutaa ja tehdä avoimen kaukoja lähellä. Juuri sopivan verran hörökorvaiselle ikipennulle, kai? Katsotaan, ehditäänkö tällä tahdilla alokkaaseen tänä vuonna ennen kuin muutan muualle. Aiheesta hieman sivuten: kyllä kirpaisee jo ajatuskin siitä, että Susu ja Viiru joutuvat eroamaan. Kuka nyt ilman omaa peppuaan tai paitaansa selviää? Äh.

13 kommenttia to Viiru vihdoin videolla

Anniina
11.2.2012

Ihana Viiru! :)

Sara
11.2.2012

Voi miten söpö! Toinen on niin ihanan innoissaan, kivan näköistä seuraamista :)

Sirkku
11.2.2012

:) Tuo söpöys koituu kohta jo ongelmaksi, koska eihän tuohon pönötykseen osaa yhtään vakavasti suhtautua… Onneksi ei tarvitsekaan :)

Sanni
11.2.2012

Voi miten ihanaa seuruuta pienellä Viirulla

Eeva
12.2.2012

Viiru seuraa ihanasti. :)

Sirkku
12.2.2012

Pikku-Viiru kiittää! Kyllä taas tuota videota katsoessani mietin, että mistä näitä miniaussieita meille oikein sikiää? Kun en itsekään ole kovin pitkä ja silti Viiru näyttää jokseenkin kääpiöltä :D

sara
12.2.2012

Onpas se tosiaan söpö. :) Meidän koiramme eivät ole järin läheisiä toisilleen, mutta olen miettinyt, miten niihin vaikuttaa talouden ainoiksi koiriksi joutuminen, kun minä ja Hukka vaihdamme asuinpaikkaa. Poksuhan on kyllä ensimmäiset kolme vuotta ollut ainoana koirana, Hukka ei koskaan. Sille toisaalta ihmiset ovat maailman tärkein asia, ei niinkään toiset koirat. Lähteekö Susu ainoana koirana mukaasi?

Sirkku
12.2.2012

Näillä näkymin lähtee. Mörkölle uusi asuinpaikka aiheuttaisi vain tarpeetonta stressiä eikä se sairautensa kanssa ole kerrostalokoira. Valitettavasti :( Topi ja Viiru ovatkin sitten äidin koiria.

Susukaan ei ole koskaan ollut ainoana koirana, mikä tuskin tulee olemaan itsessään ongelma koska ekat kaksi vuotta kolmen koiran laumassa se ei oikeastaan juurikaan välittänyt Topista ja Mörköstä. Mutta Viirusta se on sääli erottaa. Tuskin ne erillään varsinaisesti kärsivät, mutta onhan niistä tosi paljon nyt iloa toisilleen. Nyt kun tätä kirjoitan, tuntuu paha pisto sydämessä. Muutenkin arveluttaa, miten Suppilo sopeutuu uudenlaiseen elämään. Toisaalta tällaista elämä nyt vain on. En kuitenkaan aio jäädä kotiin asumaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ;) Mutta onneksi Susu on toisaalta sellainen, että kun on oma ihminen läsnä, on kaikki pääosin hyvin.

Veera
13.2.2012

Voi Viirua

Veera
13.2.2012

Miksi mun kommentti jäi puolitiehen? Siinä kuuluu olla vielä sydän :)

Sirkku
13.2.2012

:)

(Höh, välillä tämä systeemi tykkää pätkiä kommenttien loppuosia pois. Ei hajuakaan, miksi.)

katja
22.2.2012

Viiru on oikein täpäkän näköinen tapaus, ihan huippu!

Toivon, että Lumosta tulisi kasvettuaan Islalle se iso paini- ja juoksukaveri ulos :) Uuno ja Ivihän ovat sisätiloissa kyllä kuin paita ja peppu, mutta ulkona Uunoa ei hetkauta muu kuin hajut. Ja kun se ei talvesta muutenkaan perusta niin Islan suosimat lumileikit eivät oikein ole palelevan pikku-ukon sydäntä lähellä.

Onhan Lumo usein ärsyttävä naskalihampaineen ja kun se on niin itsepäinenkin, että Ivi saa ihan tosissaan sanoa (jota se ei mielellään todellakaan tee) sille, kun riittää. Toisaalta se kasvattaa hieman luontoa ja Islasta kyllä huomaa, että se on jotenkin rohkaistunut jo muidenkin koirien seurassa. Ei heti hae turvaa mammasta vaan ainakin yrittää itse sanoa ensin, jos toinen koira menee sen maagisen rajan yli :) Lumo on vielä ainakin niin välitön ja hölmö ettei se oikein osaa pelätä mitään tai ketään. Ehkä Isla Lumon kanssa tajuaa, että maailmassa ei loppujen lopuksi ole niin paljon pelottavia asioita kuin voisi luulla. Ja vaikka olisikin niin aina on kaveri kohtaamassa ne yhdessä sen kanssa :)

Hassua ajatella, että joskus tulevaisuudessa on sinä ja Susu kaksistaan, kun olen seurannut blogia jo niiltä ajoilta, kun Viiruakaan ei vielä ollut. Ja nyt Viirukin on jo noin iso :) Huisia. Onneksi Susu taitaa olla tätä ‘minä ja mamma’ -lajia niin kuin Ivikin, joten uskon sen tosiaan nauttivan elämästään vain sunkin kanssa :)

Sirkku
23.2.2012

Viirun hälläväliä-asenne on kyllä tehnyt hyvää Susulle. Samoin Topia ovat auttaneet kaikki taloon tulleet pennut – mitä enemmän omaa laumaa on mukana, sitä reippaampi se on. Toivotaan siis, että Lumon ja Islan leikit osuvat tulevaisuudessa yksiin :)

Vielä hassummalta tuntuu, kun menee ajassa vielä vähän enemmän taaksepäin. Vielä muutama vuosi sitten tämä oli (tai edeltäjä http://hulleri.vuodatus.net) pelkästään poikien blogi: nuoren Mörkön ja juuri aikuistuneen Topin. Piti ihan käydä tsekkaamassa, että siitä tosiaankin on melkein viisi vuotta. Huh! Mihin aika oikein katoaa?

Kommentoi

WP_Big_City