Kurkkukipuisena kisoissa

Posted by __ on Joulukuu 06, 2011
Videot, Kisaraportit, Agility

Flunssa kovasti yritti torpedoida tämänpäiväisiä kisasuunnitelmia, mutta fiksuna tyttönä päättelin, että sairastaa ehtii myöhemminkin ja kai kurkusta edes jotakin ääntä pihisee. No, kirkkaimmin eivät käskyt kieltämättä kaikuneet, mutta ihan kelvollisesti kuitenkin. Susu oli kiltisti armollinen kipeälle kurkulleni eikä ajautunut kertaakaan törmäyskurssille toisten liitokiitureiden kanssa. Ei siis tarvinnut kummemmin kovistella sitä käyttäytymään etiketin mukaisesti. Ei se järin kotonaan ole vieraiden koirien keskellä, mutta malttaa pitää mölyt mahassaan ja tekee tosi mallikkaita luopumisia. Helppoa sen kanssa on olla ja liikkua, jos on itse yhtään hereillä. Tässä asiassa on menty ihan huimasti eteenpäin, jos verrataan vaikka vuosi taaksepäin.

Olin ajatellut, että olisi ollut kiva saada se viimeinen nolla pois alta ennen vuodenvaihetta mutta toteutus ei nyt ihan klikannut yhteen aikomuksien kanssa. Vaan ei se mitään – ensi kerralla terveenä sitten. Susu teki hyvän keinun molemmilla radoilla, samoin A-esteet oli näpsät. Puomit kamalia, äh. Yleisesti pitää selkeyttää kontaktien vapautuksia ja erityisesti niiden jälkeistä elämää: ohjaus heti päälle ja koiralle selkeät ohjeet epämääräisen juoksentelun ja tuletule-muminan sijaan. Videot ovat kyllä varsin opettavaisia. Menen nurkkaan häpeämään ohjauksen yleistä epäenergisyyttä, mutta ehkä vähän pitää antaa anteeksi flunssan takia. Ei liikaa kuitenkaan Molemmilta radoilta siis hylky. Toisella radalla Susu nousi seisomaan lähdössä enkä käynyt korjaamassa sitä. Hmm! Soo soo. Ei ole aussiella tapana, mutta olisi sen silti voinut käydä palauttamassa. Selvästi ohjaajalla oli muukin vähän epäkunnossa kuin kurkku. Aivotoiminta ei ole kiellettyä ja niin edelleen. Kepit olivat huonot tänään, kujakuuri siis jälleen edessä.

Susu on saanut kuulemma lisää vauhtia! Oma tuntuma oli, että se ei liikkunut tämänpäiväisellä alustalla niin hyvin kuin vaikkapa loppukesän kisoissa kivituhkalla, mutta kevääseen verrattuna parannusta kyllä varmasti oli. Lisäksi keinu sai kehuja. Treeniasenteeseen on matkaa mutta on se koko ajan parempi. Luulen, että olen päässyt jonkinlaiseen sopimukseen itseni kanssa siitä, että on ihan ok olla tavis taviskoiran kanssa. Tietenkin tarkoitus on pyrkiä kehittämään heikkouksia ja ylläpitämään vahvuuksia, mutta olen samalla myös tyytyväinen nykytilanteeseen. Susun kanssa on hupia kisata ja se lienee pääjuttu.

8 kommenttia to Kurkkukipuisena kisoissa

Miimi
8.12.2011

Aivan mahtavat radat! Susun loistava rytmitaju näkyy varsinkin keinulla. Hienoa, tytöt!

Sirkku
8.12.2011

Harjoitus tekee (keinu)mestarin :) Kiitos!

Sarianne
8.12.2011

Ei tuo ohjaus pahalta näytä! Ite olin silloin parisen viikkoa sitten kisoissa tietämättäni kipeänä. Ihmettelin vain, kun selkää särkee ja ajatukset eivät pysyneet kasassa. En muistanut rataa rataantutustumisessa ja radalla hukkasin koiran ja eksyin reitiltä ja muuta pientä :D Onneksi ei tullut videolle kuitenkaan.

Sirkku
9.12.2011

Voi ei! Mutta selvästikin välillä pitää testata haastavia oloja ;)

Kati & co.
11.12.2011

Hyvän näköistä menoa :-)
Itsekin kerran kipeänä radalla ollessa, totesin että viimeinen kerta.
Pitää katsella, jos saisi kuvattua Z viimeiset treenit videolle, toisinaan haastavaa ohjata koiraa, jolla on vauhti mutta pysyy Z:n perässä, ehkä menen turhan nopeaa, kun on tottunut juoksemaan täysillä Iitun kanssa.

Sirkku
12.12.2011

Olisi kivaa nähdä Zipyn menoa videolla! Iitu on kyllä tosi nopea :)

Rebecca
14.12.2011

Tosi hienon näköistä menoa!

Sirkku
17.12.2011

Itse näkee aina vain ne virheet, joten hyvä jos ei ihan kamalalta näytä :)

Kommentoi

WP_Big_City