Rumtutum!

Posted by __ on Joulukuu 04, 2011
Videot

Tarkoituksena oli opettaa pikkukoira taputtamaan rumpua nätisti vuorotellen etutassuilla, mutta kai Mörkössä on aina ollut tuollaista luontaista punkkarin vikaa…

Jotakin treeneistä. Susun kanssa kävimme eilen kipaisemassa suoraviivaisen mölliradan epävirallisissa agikisoissa. Edes pikkuisen piti ennen itsenäisyyspäivän virallisia muistella, miten sitä taas tehtiinkään enemmän kuin viisi estettä putkeen. Krhm. Viime viikkoina olemme tiistaisin treenailleet muun muassa tällaisia:

 

Piirrokset pöllitty Heidin blogista

On ollut kiva tehdä enemmän tuollaisia kisaratatyyppisiä, joissa koira pääsee aina välillä vauhtiinkin eikä ole ihan pelkkää kieputusta. Vaihtelu virkistää. Ilmeisesti myös Suppiloa, sillä se on ollut melkoisen liekeissä aina välillä. Esimerkiksi tuota vasemman puoleista aussie viipotti propellikorvat tötteröllä, meni sellaisella mukavalla raivolla. Kontaktit ovat olleet aika vaihtelevia – muutamia niin hienoja puomeja, että olisi videolle pitänyt saada tallennettua, ja sitten taas niitä vähän vähemmän mallikkaita. A-este on tosi hyvä silloin, kun siihen tullaan kovalla vauhdilla ja pystyn jatkamaan omaa liikettä, mutta jos se on esimerkiksi seinää kohti, kontakti hajoaa herkästi. Mitäs piti mennä sitä juoksaria vääntämään siihen kesällä… Eiköhän se joskus saada entiselleen. Sitten tuuletuksen aihe: keinu on melkein korjattu! Susua auttaa suuresti, että sitä tehdään myös kotipihalla eikä pelkästään kerran viikossa hallilla. Hallilla olen yrittänyt pitää ärsykkeiden voimakkuudet lapasessa ja käyttänyt välillä pehmusteita pamahdusta hiljentämässä. Sieltä se taas tulee. Huonohan se ei missään nimessä ole silloinkaan, kun Susu sitä varoo, mutta kun se on ollut täydellisen nopea ja huimapäinen, haluan sen takaisin siihen kuosiin. Pitää olla edes yksi agility-asia, jossa ohjaajalla on jotakin yritystä.

Tokojen suhteen olen ollut laiska. Niin kauhean laiska, että en meinaa itsekään uskoa. Keskimäärin ollaan nyt käyty pari kertaa viikossa treenaamassa kentällä ja sitten kaukoja on tehty paljon aina iltaisin. Ilmeisesti kakejumppaus on niin kuluttavaa henkisesti, että en pysty suunnittelemaan tai toteuttamaan muita treenejä niiden tehokuurin aikaan. Pöh. Ne ovat kyllä menneet huimasti eteenpäin, sillä kaksi yksinäistä hernettä paimenen päänupissa ovat vihdoin ajautuneet ainakin silloin tällöin törmäyskurssille. Selvää kuitenkin lienee, että näitä täytyy tehdä hamaan tulevaisuuteen asti valtavia määriä miltei päivittäin, jos mielii saada ne pysymään kasassa. Samoin tiheämpää treeniä vaatisivat kaikki muutkin liikkeet. Tuntuu, että ne vain unohtuvat Susulta. Ruudun paikka on yksi hyvä esimerkki.

Tekniikka- ja viretreenien lisäksi olen tehnyt joka kerralla pidempiä ketjuja palkatta. Vakio on, että eka piippaus purkautuu kolmannen liikkeen alussa. Olen yrittänyt selkeyttää linjaa ja alkanut kieltää Susua ihan kunnolla ääntelyistä, ja varsinaiset haukahdukset ovat loppuneet oikeastaan kokonaan. Se epävarmuuteen sekoittuva palkankärkkymisvolina on kuitenkin yhä tallella. Ei auta muu kuin jatkaa pilkunviilausmeininkiä, vaikka se ei kovin hauskaa ole, ja yksinkertaisesti tehdä paljon kisamaista. Nyt tarvitaan paljon malttia, sekä minä että Suppe. Tästä aikalisästä saattaa tulla hyvinkin pitkä, mutta ei kai meillä ole mihinkään kiire. Olen päättänyt, että Susun pitää pystyä tekemään kokeenomainen voittaja hiljaa treenitilanteessa ennen kuin edes harkitsen koeilmoa. Julmaa tilanteen tietäen mutta asia on korjattava nyt tai sitten annan sen olla, mitä en taas mielelläni tee. Kyse on kuitenkin ensisijaisesti mielentilaprobleemasta – Susu piippaa, kun ei ole varma tekemisistään.

Viiru on tosi taitava pieni toko-otus. Tuskastelin vielä alkusyksystä sen seuruuta, joka ei tuntunut etenevän mihinkään suuntaan, mutta sitten palat vain loksahtivat kohdalleen ja olemme päässeet hienosti etenemään. Ihanan tiivis, keskittynyt, hiljainen. Päheä siihen nähden miten vähän sen kanssa on loppujen lopuksi edes mitään tokojuttuja tehty. Viirussa olisi kaikki ainekset mainioksi tottelijaksi, koska sen tekemiseen saa helposti voimaa ja intensiteettiä ilman, että tarvitsee pelätä kupin keikahtamista nurin. Kaiken lisäksi se on vielä niin rikollisen söpö! Tärkein tokokoiran ominaisuus vai miten se nyt meni?

6 kommenttia to Rumtutum!

Miimi
5.12.2011

Hyvä Mörkö! My Man! Rispektii!

Veera
5.12.2011

Aivan ihana!

emma
5.12.2011

Ihana Mörkö! :)

Henni
6.12.2011

Siis aivan ihana video! :D Oih! :D

Tuuli
6.12.2011

Voi ei Mörkö rummuttaa ihan samalla asenteella kun Mariokin :D Ihana!

Sirkku
6.12.2011

Mörkö lähettää tarmokkaat kiitokset kaikille ;)

Kommentoi

WP_Big_City