Ehdi ei katua kun on tehtävä latua

Posted by __ on Marraskuu 27, 2011
Syringomyelia, Mörkö sairastaa

Uusi yritys kertoa Mörkön kuulumisia – ei siis sitä, miltä minusta tuntuu, vaan sitä, millaista pikkukaverin arki tällä hetkellä on. Luulen, että nyt tylsältä tuntuvasta arjen kuvauksesta on hyötyä sitten, kun miettii muutoksia koiran voinnissa. Se on myös luultavasti mielenkiintoisempaa ja informatiivisempaa toisille syringokoirien omistajille.

Mörkö viettää melko rauhallista ja verkkaista elämää. Se lenkkeilee yleensä kerran päivässä muutaman kilometrin verran – tavallisesti kiinni, koska kortisonista johtuva ruokamaanisuus on hankalasti hallittavissa. Lisäksi Mörkö ei kuule kovin hyvin, joten pitää huutaa todella kovaa ja korkealta, jos tahtoo sen irroittautuvan hajujen maailmasta. Onneksi täällä käpykylällä ei tarvitse kävellä kauhean pitkälle kun jo on sen verran korvessa, että polkujen reunustat eivät ole täynnä liiskautuneita purkkia eli Mörköäkin voi pitää irti ilman, että se syö itselleen mahavaivoja. Keväästä lähtien olen käyttänyt sillä myös fleksiä – kyllä, sitä kamalaa kapistusta. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin myöntää, että se on osoittautunut mainettaan paremmaksi ja tuntuu sopivan hyvin Mörkölle. Valjaat ovat myös ahkerassa käytössä, sillä vaikka ei pantakaan aiheuta Mörkölle rapsutusoireita, on valjaissa eräs toinen suuri plussa: niiden kahvasta saa helposti kiskaistua koiran pois esimerkiksi sitä itseään mussuttamasta… Nami nami.

Tunnin lenkki on jo Mörkölle raskas ja sen jälkeen se selvästi nukkuu uupumustaan pois. Samoin temppuilusta se tuntuu välillä väsyvän kohtuuttomasti mutta ei onneksi aina. Yhtä innokas se on yhä keksimään ja toheltamaan kaikkea, jotta kuulisi naksun klikkauksen. Tokossa Mörköllä on muuten ihan huippu avo-luoksari: kiitää täysiä, pysähtyy kuin seinään ja spurttaa vielä lopun korvat viuhuen. Kaukojakin ollaan vähän tehty mutta kuka niitä jaksaa treenata, kun voi sheippailla kaikkia kivoja temppuja? Temppuehdotuksia otetaan vastaan! Mörkö kaipaa aina uusia haasteita.

Pikkukoiran paino pysyy kurissa pikkuriikkisillä ruoka-annoksilla. Vähän kasvismössöä ja erilaisia lihoja. Ruuan sekaan paljon vettä, että ateriointiin menee edes vähän aikaa. Possunkorvia, luita, rouhetikkuja ja porkkanoita menee sen sijaan paljon, koska Mörkö kiihtyy todella paljon lähtötilanteissa ja miltei ainoa keino selvitä ilman montaa showta päivässä on nakata sille jotain syötävää lähtemisen ajaksi. Todennäköisesti kiihtyminen nostaa aivopainetta ja siten pahentaa oireita, joten jollain tavalla ainakin osa tilanteista pitää yrittää saada hillittyä.

Kuten jo edeltä kävi ilmi, Mörkö imuroi lenkkireitin varrella kaikkea, mikä hyvällä tahdolla voidaan jotenkin syötäväksi laskea, minkä seurauksena sillä on maha säännöllisin väliajoin sekaisin. Onneksi tänä syksynä vain muutaman kerran, joten en ole syöttänyt sille enää jatkuvana kuurina Inupektia. Kai sitä aina silloin tällöin voi kuurata läjiä sisältä – pidätyskyky kun ei ole ilmeisen pitkäpinnainen lääkkeistä johtuen. Mitään ylenmääräistä juomista Mörkö ei onneksi kortisonista huolimatta harjoita, joten pissiongelmiakaan ei ole ollut.

Olen ollut viime aikoina hieman huolissani Mörkön suun kunnosta. Eosinofiiliset granuloomat, märkivät haavaumat nielussa, ovat cavaliereilla verrattain yleisiä ja niiden oireita ovat muun muassa voimakas paha haju suussa sekä suupielien runsas hankaaminen. Mörköltä löytyvät nämä molemmat. Granuloomia hoidetaan kortisonilla, jota Mörkö siis jo syringon takia popsii. Silti suun kunnon voisi tsekata. Niin, ja vihdoin ja viimein pitäisi viedä pikkuotus testaamaan allasterapiaa! Samalla voisi katsoa kropan kuntoa muutenkin, lonkkien liikkuvuutta nyt ainakin.

Tutkin pari päivää sitten kahden vuoden takaista virallista tulospaperia, ja ilmeisesti Mörköllä on siis kaksi syrinxiä eli nesterakkulaa selkäytimessä: C2-3 alueella kaularangassa (tämä se tyypillinen rakkulan sijainti) ja sitten toinen, erikoisen pitkä läpi rinta- ja lannerangan. Aiemmin olin aina ajatellut, että sama syrinx kulkee niskasta alaselkään, mutta ei se niin taidakaan olla. Ei tällä mitään väliä ole, mutta kaikkea sitä aina hoksaa, kun lukee samoja lappusia uudelleen.

Kummallinen muuten tämä marraskuu. Yllä olevat kuvat ovat nimittäin eiliseltä, uskokaa tai älkää. Tule jo talvi!

10 kommenttia to Ehdi ei katua kun on tehtävä latua

Kati & co.
28.11.2011

Mörkkö näyttää kuvissa niin eloisalta :-)
Ja tosiaan marraskuussa mennään, täälläkin lumi ehti olla vaan hetken maassa. Kurjaa, kun on märkää ja liukasta ja turhan pimeää!

emma
28.11.2011

Täytyy samaistua ensimmäiseen kommenttiin Mörkö näyttää tosissaan hyvin eloisalta pieneltä mieheltä! :)
Talvea täälläkin odotellaan, ei täällä päin ole edes näkynyt vielä lunta, talvirenkaiden vaihto on siis vielä suunnitelmissa! :D

Sirkku
28.11.2011

Tänne tuli talvi viime yönä! Selvästikin pitää aina julkisesti blogiin kirjoittaa kaikki toiveet niin johan ne toteutuvat ;)

sarianne
28.11.2011

Fleksi on mainettaan parempi kapistus! Meillä on kaikilla kolmella koiralla fleksi käytössä ja myönnettäkööt, että peruslenkeille valitsen mielummin fleksin, kuin nahkaremmin :D

Sirkku
28.11.2011

Kyllä tässä on nyt varmaan pakko vähän antaa myönnytystä fleksille :D

Miimi
29.11.2011

Mie olen aina ollut flexin kannattaja. Erinomainen keksintö! Ei ole flexin vika, jos sen toisessa päässä on pösilö (siis ei siellä koirapäässä).

Mari ja Lily
29.11.2011

Hei miulla ois sellanen temppukirja jonka voisin lainata, siinä on ihan älyttömästi kaikkia juttuja mitä voi koiralle opettaa :D

Sirkku
29.11.2011

Miimi, totta! Ne räkyttävät, ympäriinsä sinkoilevat pikkufifit fleksien nokissa vain ovat aika traumatisoivia :D

Mari, hei kuulostaa hyvältä! Mörkö lainaisi sitä mielellään ;) Pitää yrittää muistaa kun seuraavan kerran törmätään jossain.

Mari ja Lily
1.12.2011

Oottekos tulossa tonne Miimin pikkujouluihin? Jos en ite pääse paikalle ni oon varmaan kuitenkin kotona ni ajakaa tätä kautta :D

Sirkku
1.12.2011

Mie laitan siulle viestiä :)

Kommentoi

WP_Big_City