Joulukuun joutsenet

Posted by __ on Joulukuu 17, 2011
Toko, Agility, Yleinen

Toissapäivän iltalenkkiä sai tallustaa joutsenten laulun säestämänä. Niilläkään ei ole kiire pakkasta pakoon, kun ei sitä kerta ole. Lunta on maassa sen verran, että joillain kohdilla voi hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella nähdä talvimaiseman. Ei tällainen loskassa kahlaaminen nyt oikein ole mistään kotoisin. Jos jotain hyvää pitää yrittää löytää, niin leudompi keli on armollisempi namipalkkausnäpeilla, mutta siihen se sitten jääkin. Tahdon talven, kunnon talven. Lunta, pakkasta, viimaa ja jäätä, kiitos!

Tiistain agilitytreenien alkuun tehtiin vähän tokoa. Susulle ensin kokonainen ruutu käskytettynä, häiriönä putkia ympärillä. Saisi lähteä varmemmin ja räjähtävämmin lähetyksessä, mutta meni kuitenkin reipasta laukkaa ja suoraan keskelle. Käskytin ensin seisomaan ja sitten maahan, eikä Suppe nyt alkanut hölmöillä pomppuloikkakieppimissäkosketuslätkä-tanssiaan käskyistä, vaan teki tosi nätisti. Lopun seuraamiseen tupla, mutta se oli vain ja ainoastaan muminakäskyn syy. Olin tyytyväinen ruutuun, koska nyt se pysyy kokonaisenakin liikkeenä kasassa ja kaikki ylimääräinen sälä on jäänyt pois. Kohti onnistunutta voittajaa osa 1/256. Ruudun jälkeen otettiin metskuja, ensin pari hetsattuna ja aika nopeasti nostosta naksu, sitten käskytettynä kokonaisena liikkeenä. Näissä on ollut nyt viime viikkoina tosi hyvä ilme mutta kun lisättiin käskytys, ravasi Susu koko palautusmatkan. Höh! Pitää siis muistaa nakittaa joku käskyttämään aina kun vain mahdollista. Lisäksi lelu aina hetsatessakin piiloon, ettei käy niin, että Susu nostaa laukan vain lelun ollessa näkyvissä. Pitää saada se uskomaan, että palautuksesta voi tulla naksautus milloin tahansa. Oli myös puhetta palkan sijainnista eli lelu voisi pikemminkin lentää pidemmälle taakseni kuin niin, että Susu saa ampua kädessä olevaan leluun kiinni.

Tokojen jälkeen oli vuorossa valikoituja paloja itsenäisyyspäivän kisojen kolmosten radoista. Jo rataantutustuessa lumia suhahteli hallin katolta hyvään tahtiin, mutta en ajatellut Susun niistä kummemmin välittävän – olin oikeasti harvinaisen optimistinen. Se vähän kostautui, kun hetken aikaa treenattuamme Susu meni ihan tilttiin: vain vonkui ja jodlasi eikä millään mennyt putkeen. Vasta, kun putki laitettiin melkein suoraksi ja palkka oli valmiina toisessa päässä, pystyi Suppe taas menemään sen ilman, että kääntyi heti suuaukolta pois. Noo, näitä aina tulee ja menee. Toisella kierroksella Susu sai sitten tehdä vähän helpompia ja tiheäpalkkaisia juttuja eikä nyt enää reagoinut erityisesti. Onneksi ei jäänyt päälle.

Keskiviikkona oli tarkoitus tehdä Susulle lähiparkkiksella kokeenomaisesti paikkis, liikkeestä istu, kaukot ja seuruu, mutta köpelösti kävi. Olisin halunnut päästä superpalkkaamaan Susun seuruusta niin, että alla olisi jo pidempi palkaton pätkä. Yleensä seuruu kun tulee tehtyä kokeenomaisten alussa ja ketju katkeaa vasta jonkin muun vaikeamman liikkeen kohdalta. Paikkis oli hyvä ja alussa kävin palkkaamassa pari jättöä. Liikkeestä istumisessa jäi vähän takamus märästä maasta ylös, joten tähän korjaus ja sitten uudestaan. Kaukoihin helppoja vaihtoja useampi, nämä tosi näppärät. Sitten seuruu. Voi mälsää. Susulla on kaivokammo, se pelkää niitä eikä halua kulkea niiden läheltä, päältä kävelemisestä puhumattakaan. En aluksi tajunnut, miksi koira jätättää ja on ihan lapanen, joten sanoin sille että nyt meni vähän huonosti ja lähdin kävelemään pois. Yleensä heti helpotan ja muutan harjoitusta, jos koira tekee virheitä, mutta koska Susu oikeasti osaa seurata vaikka nenällään silmät kiinni, voi sille siitä antaa myös negatiivista palautetta ja vaatia oikeaa suoritusta. Pyysin hetken päästä uudelleen sivulle ja koira kiepahti siihen normaalin innokkaasti mutta ei taaskaan liikkunut mihinkään. Tuumaustauko. Mietin, mistä ihmeestä nyt tuulee – suppiloeläimen mielestä seuraaminen on parasta maailmassa eikä mikään mahti saa sitä treeneissä jätättämään. Jos ei tule palkkaa, se vain tsemppaa ja tiivistää seuruuasentoa. Sitten yhtäkkiä tajusin, että olin yrittänyt seurauttaa Susua kahden kaivon välissä, minkä lisäksi parkkis oli tosi liukas. Ei kiva. Tuli paha mieli koiran puolesta – eihän se tahallaan pelkäa ja sitten vielä annetaan negatiivista palautetta. Tulipahan epähuomiossa kokeiltua, mitä tapahtuu, jos koiraa kieltää pelkokäyttäytymisestä. Ei mitään hyvää ainakaan.

Loppuun tehtiin lelun kanssa lyhyitä seuraamisia ja palauteltiin kaukoja, ja Susu teki tavallisella iloisella ilmeellä piparminttusilmät loistaen. Heittelin palkatessa lelua kaivojen päälle ja kyllä Susu sen sieltä käy hakemassa, mutta puntit tutisten ja mahdollisimman kaukaa kurottaen. En ole nähnyt tarpeelliseksi siedättää Suppea kaivoihin, koska eivät kauhukaivot meitä arjessa piinaa ja samalla vaivalla alkaisin naksutella vähän sitä sun tätä arkista asiaa, mutta keskiviikkona hetken mietin, pitäisikö sittenkin. Toisaalta minkään lajin pakolliseen oppimäärään ei kuulu kaivokävelyä tai vastaavaa, joten ehkä asian voi antaa olla. Katsellaan. Kolisevista alustoista ja muista kauhistuksista puheen ollen Susu on harjoitellut käsilläseisontaa kaikkia haastavia alustoja kuten peiliovea, ritiläkoria ja tyynypinoa vasten, ja huipun sinnikkäästi se jaksaa yrittää.

Lisäsin sivupalkkiin mahdollisuuden liittyä blogin lukijaksi. Ensin piti latailla ties mitä zip.-paketteja ennen kuin hoksasin, että yhden koodin lisääminen olisi riittänyt Mahtaakohan se edes toimia?

2 kommenttia to Joulukuun joutsenet

Noora Häkkinen
17.12.2011

Toemii!

Sirkku
18.12.2011

Oo, hyvä juttu! Johan tässä kohta tuntee itsensä tekniikan ihmelapseksi … tai sitten ei ;)

Kommentoi

WP_Big_City