Avoimet ovet aussieille

Posted by __ on Marraskuu 14, 2011
Näyttelyt

dsc_3348.jpg

Huoltoasemahengailu ei innostanut Susua

Vuosittainen velvollisuus täytetty: yhdessä näyttelyssä käyty! Tällä kertaa suuntasimme Lohjalle Aussie Openiin, jonne siis ovat tervetulleita kaikenlaiset aussiet kokoon, häntämutkiin, purentavikoihin ja väreihin katsomatta. Niin, ja puikulapäihin, suppilonokkiin ja hörökorviin Tuomari oli matkannut Saksasta, ja koirat arvioitiin väreittäin. Viirukin meni jo huimalla kymmenen kuukauden iällään heittämällä avoimeen luokkaan, sillä pentukehään olivat tervetulleita vain alle yhdeksänkuiset koirat.

Susu sai majailla valtaosan ajasta omassa teltassaan rauhallisessa paikassa, mikä tuntui olleen näppärä ratkaisu. Se ei nimittäin rähähtänyt kertaakaan kenellekään, hyvä me! Kehässä se esiintyi todella rauhallisesti ja sievästi, onnettoman kädetön handleri ei vain osannut seisottaa ja juoksuttaa niin, että koira olisi ollut edukseen… Mutta tuskin se siitä jäi kiinni – kenties Suppiloa ei muutenkaan ole varsinaisesti tehty näyttelykehien keisarinnaksi. Se näytti vähän harmaavarpuselta muiden seassa mutta pikkulinnuthan ovat niitä söpöimpiä ja herttaisimpia, eikös? Tällaista Sususta sitten sanottiin:

Good body proportions. Needs a little bit more substance. Strong front and rear but not very correct foot steps.

Eli hyvät mittasuhteet, lisää massaa, vahva edestä ja takaa mutta ei oikeanlainen askellus. Pohdimme, että minun olisi varmaankin pitänyt juosta lujempaa, sillä nyt Susu joutui vähän sipsuttelemaan. Jatkokehiin ei odotetustikaan ollut asiaa.

Pikku-Viiru se vasta kirppu olikin! On hassua, miten kotona tytöt eivät näytä yhtään pikkuisilta mutta kun ne viedään muiden aussieiden keskelle, ovat ne ihan kääpiöitä. Onneksi Viipo kompensoi kokoa jättiläismäisillä hörökorvillaan, jotka herättävät säännöllisesti huvitusta eri piireissä. Käytökseltään se on kuin pieni enkeli – koira, jonka voisi antaa kenelle tahansa kokemattomalle matkaan ilman mitään ongelmia. Kaikki pitävät Viirusta ja Viiru pitää kaikista. Se on rauhallinen, luottavainen ja iloinen kaveri, joka on kuitenkin ihan innoissaan heti, kun jotain hauskaa tapahtuu. Kehässä Viipo jaksoi seistä oikein mallikkaasti eikä laisinkaan kummastellut kopelointia.

Good body proportions. Nice neck. Nice head. Good rear. A little bit weak in the front. She needs more substance.

Notta hyvät mittasuhteet, kiva kaula, kiva pää, hyvä takaosa, vähän heikko edestä, tarvitsee lisää massaa. Seuraavan kerran Viiru saa varmaankin mennä kehään hakemaan pakkokakkosen eli siis joskus ensi vuoden puolella.

2 kommenttia to Avoimet ovet aussieille

Henni
20.11.2011

Toi kuva on ihana, Susun naamasta näkyy oikein hyvin mitä mieltä se on tolla hetkellä! :D Ihanan ilmeikäs tapaus! Ja ehkä Susu ei oo ihan multivoittaja-ainesta, mutta ainakin hän on todella söpö ja suloinen! ;)

Sirkku
20.11.2011

Jep, ilmeikäs se kyllä on! :)

Kommentoi

WP_Big_City