Raksalla, hallilla ja metsässä

Posted by SK on Lokakuu 24, 2011
Sadun jutut, Haku, Agility

Alkuun tiedotusluontoinen asia: lähetin Suppilon talvikuvan valokuvauskisaan ja sitä pääsee äänestämään täällä. Olisimme klikkauksesta niin kovin iloisia!

Pitkästä aikaa Topin ja junnuikään ehtineen Viirun kuulumisia Sadun kertomana:

Viiru alkoi toissa sunnuntaina pimeässä metsässä juoksentelun jälkeen lievästi ontua vasenta etujalkaansa. Keskiviikkona ontuminen oli jo niin vähäistä, että vain minä huomasin sen. Ja lääkäri, jonka luona kuitenkin kävimme. Suositukseksi tuli viikon lepo, jotta nähtäisiin, onko kyse vaarattomasta itsekseen paranevasta pienestä loukkaantumisesta vai vakavammasta ongelmasta, kuten kasvuhäiriöstä. Nyt maanantaina en enää huomaa liikkeissä mitään epätavallista.

Viirulta jäivät Josepan eiliset hakuharkat väliin. Sääli, koska emme ole Joan hallitalkoiden vuoksi aikoihin päässeet hakumetsälle. Koirat ovat kyllä päässeet raksalle hengailemaan ja nauttimaan Pärnävaaran rinteistä.

Pärnävaaran suurimmat korvat mittauksessa

Topi tuurasi Viirua – ja jos paikalla ei olisi ollut mailman tumpelointa ohjaajaa, olisi ollut treenien treeni. Maastossa uutena kokemuksena olivat suon reuna ja ojat. Myös treenikaverit olivat uusia. Topi teki viimeisenä, Jessen jälkeen, ja jotta ei tarvinnut itse suunnitella, Topsukainen teki samanlaisen treenin kuin Jesse, jolla oli kaksi siirtyvää maalimiestä: ensimmäinen ukko pressun alla oikeassa etukulmassa, toinen pressun alla, ojan takana vasemmalla (kulmasta eteenpäin), kolmas jälleen pressun alla ojan takana oikeassa takakulmassa ja viimeinen vasemmassa takakulmassa ojan takana, suon reunassa pakenevana haamuna. Ilmaisut tehtiin irtorullilla, koska en vieläkään ole saanut säädettyä kiintorullaa ja aloitettua sen harjoittelua. Aivan onnettoman lähetyksen seurauksena Topi haki ensin kakkosukon – mutta haravoi ensin lähes koko alueen. Kaikki muu menikin kuin oppikirjassa. Yllättävää kuitenkin: neljännelle ukolle Topi ei ampaissut suopursut pöllyten kuin punainen hakuraketti; mietimme, väsyttikö sitä vai eikö se saanut mitään hajua. Tai sitten höppänä muisti kuin muistikin jo käyneensä takakulmassa eikä siellä ollut ketään… Mutta olihan siellä pakeneva Ulla… Jee!

Kahden viikon päästä Viiru osallistuu rauniokoirakurssille, eiköhän sielläkin etsitä ukkoja – ja mikäs Viirusta sen hauskempaa.

Viirulla on myös talveksi oma agilitytreenipaikka ryhmässä, jossa on muitakin teini- tai pentukoiria. Viirun agility on aluksi leikkimistä ja putkien sekä siivekkeiden läpi juoksentelua. Sirkku on myös opettanut Viirulle naksun ja kosketusalustan. Viiru tuntui heti ensimmäisellä kerralla yllättävän suurella roihulla syttyvän leikkimiseen ja yhdessä tekemiseen. Oletinhan, että se tykkää leikkiä ja natustella nameja mutta näin suuri yhtäkkinen muutos hämmästytti minut. Ennen pentu sai juoksennella hallissa mielensä mukaan – nyt se ei enää halunnut. Jos kummallakin terveyttä riittää, meille tulee ratkiriemukas agility”ura”.

Topsukaisella on terveyttä riittänyt, ja agilityura jatkuu yhä. Alun perin ajattelin, että Topi ja Viiru saisivat vuorotella torstain ryhmässä mutta en raaskinutkaan siirtää Topia telakalle lainkaan. Fysiorapeutti-Helikin oli sitä mieltä, että kunhan muistaa lämmittelyn, BOT-manttelin ja medirimat, niin harrastusta voi vallan hyvin jatkaa. Topi on niin taitava ja ihana, ja sen kanssa on niin hauskaa. On kiehtovaa, miten kuuron koiran kanssa voi yhdessä tehdä rataa – ja kummallakin on kivaa. 

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi

WP_Big_City