Voi Suppilo!

Posted by SirkkuI on Lokakuu 09, 2011
Kisaraportit, Toko

Kävimme tänään kokeilemassa Suppilon kanssa tokon voittajaluokkaa. Parina viime viikkona oltiin kyllä treenattu pilkunviilausaivosolut kovilla, mutta sitä ennen oli musta aukko treenipäiväkirjassa koulukiireiden takia. Viikko sitten havaitsin metallinoudon salakavalasti hajonneen alkutekijöihinsä mutta saatiin korjattua sitä ihan hyvin etenkin tiistaina, kun laitettiin Suppe noutamaan inhokkia agilityputken kautta. Lisäksi kaukoja oli tullut junnattua liian vähän, mutta kaikkien muiden liikkeiden piti olla kohtuullisella tolalla.

Tavallisesta poiketen isä heitti meidät koepaikalle ja Susu tahtoi olla sitä mieltä, että perheenjäsentä pitää vahdata järjestyksenvalvojan antaumuksella. Niinpä hätistin isän takaisin kotiin, ettei Susun esimerkiksi paikallaolossa tarvitsisi pyöritellä laumankokoamisajatuksia. Paikkis sujui onneksi hyvin, samoin sitä edeltänyt juoksutarkastus ja koirat irti jonossa makuupaikoille kävely, yhtään ei Suppe murrannut kilpakumppaneille. Paikallaolosta kymppi, oli siis pötkötellyt ilmeisen sievästi ilman ryömimisiä tai piippailuja. Tosi taitava!

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa, ja meillä oli kunnia aloittaa numerolla yksi. Susu seurasi hienosti, pari kertaa kontakti nopeasti tippui ja täykkärit eivät olleet niin näyttäviä kuin treeneissä. Askelsiirtymissä kuului ääntä, piru vie, mutta muuten ei onneksi. Seuraamisesta 9 ja samoin liikkeestä istumisesta, vähän hitaasti istui. Siihen ne taidot, tai pitäisikö sanoa pystymiset, sitten loppuivatkin. Ruutu meni vielä ihan puhtaasti omien mokien piikkiin, sillä en jostain ihmeen syystä viritellyt koiraa kunnolla siihen ja lisäksi ollaan tehty melkein pelkästään ruudun palasia treeneissä. Niinpä aussie kävi matkalla ruutuun hyppäämässä tokoesteen ja tsekkaamassa maassa olleen merkin. Ruudussa meni nopeasti maahan, mutta sitten pomppasi istumaan, käskin takaisin maahan, meni, sitten pyörähti ympäri ja etsi (varmaankin) kosketusalustaa ja lopulta koikkaloikkaili luokseni. Käskin läheltä vielä takaisin ruutuun ja maahan, josta sitten vapautin. Tämä oli oikeastaan vain hauska, ihan luovaa kai sinänsä… Pöhöö. Sitten luoksari. Tässä vaiheessa piippaus oli jo, noh, aikamoista. Ei lähtenyt tulemaan ekalla, ennakoi seisomista, ei taaskaan meinannut tulla käskystä, maahanmenoja teki itsenäisesti varmaan kolme ja vasta usealla käskyllä sain sen luokse.

Tässä välissä tajusin, että läheiseltä ampumaradalta kuului jonkin verran pauketta. Ääni ei ollut niin kova, että siihen normaalisti koira saati ihminen reagoisi mutta riittävän kova ääniherkemmälle kaverille. Koetilanne on muutenkin vähän haastava koiralle, joka haluaa tehdä kaiken juuri niin kuin pyydetään, ja silloin Susu on on äänienkin suhteen paljon haavoittuvaisempi. Ei ihme, että rentous ei varsinaisesti lunastanut paikkaansa kehässä… Susu kun loppujen lopuksi hyvin harvoin väistää kuormittuneena passiivisuuteen, vaan uhan alla se repii toimintakykyä hyökkäykseen asti ja sitten treeneissä ilman uhkaa paine-Suppilo on häsläävä, piippaava ja taitonsa menettänyt pyörremyrsky. Päätin kuitenkin mennä tekemään vielä toisen osan liikkeet. En halunnut luovuttaa ja menettää uskoa Susuun, tahdoin lujasti uskoa, että kyllä se pystyy, se on etevä ja reipas pieni paimen.

Kerrankin olisin voinut antaa sen pessimistin päästä vallalle. Toisessa osassa oli siis hyppynouto, metsku, tunnari ja kaukot. Koko tämän osan ajan Susu jodlasi sellaista “en ymmärrä, kerro pliis olenko hyvä ja mitä pitää tehdä, yritän kyllä vaikka en oikein pysty” -piippausta korvat enemmän tai vähemmän luimussa. Kun se tunnarissa kiikutti väärän, sanoin tuomarille, että nyt ei taida olla koiralle reilua laittaa sitä tekemään vielä kaukoja. Susu ei ikinä tee tunnarissa virheitä, joten siinä vaiheessa pikkuotus oli jo ihan solmussa ja toimintakyky jossain hyvin kaukana kehästä. Viivaa siis paperiin kaukojen ja kokonaisvaikutuksen osalta.

Ihan ohikiitävän hetken kokeen jälkeen ajattelin, että antaa olla. Tehdään jotain muuta. Ei kiusata enää koiraa tällaisella. Seuraavassa hetkessä jo moitin itseäni – Susu pystyy. Me pystytään yhdessä. Se vain vaatii vähän enemmän töitä. Niin paljon tekniikkatreeniä, että liikkeet tulevat selkäytimestä eikä koiran tarvitse ollenkaan miettiä, menikö oikein. Suppilon kanssa ei ole fiilistä, jos ei ole tekniikkaa. Ei asennetta ilman ehdotonta varmuutta. Kaikista liikkeistä pitäisi saada samanlaisia kuin seuraamisesta, joka on opetettu suurella huolellisuudella ja kärsivällisyydellä. Sen Susu pystyy tekemään vähän paineistuneenakin. Vielä tämän päivän seuraaminen videolla, kiitos Marille kuvaamisesta! Ja Maijalle ja Focukselle tätäkin kautta hurjat onnittelut ykkösestä!

15 kommenttia to Voi Suppilo!

Mari ja Lily
9.10.2011

Ei kuule kun leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita!!! Rapsut Susulle

Jenna
9.10.2011

Tosi harmittavia tuollaiset koetilanteessa paineistumiset. :/ Noomin kanssa joutuu varmaan katsomaan kans tosi tarkasti, minne vie kokeeseen.

Mutta seuraaminen oli tosi nättiä! Tsempit seuraaviin kokeisiin :)

Mari & Kida
10.10.2011

Hei, älä ole liian kriittinen itsellesi! Mun mielestä teidän tekeminen näytti hyvältä kunnes ruudussa alkoi mennä mönkään, josta sinä ehkä vähän hermostuit ja koira alkoi paineistua.

Mutta voittaja nyt vaan on sellaista hinkkaamista! Mun mielestä on jo tosi paljon, jos teidän yhteistyö näyttää toimivan hyvin. Nyt vaan viilaatte vielä liikkeitä lisää niin että ne tosiaan osaa vaikka unissaan ja ykköstulos on taattu. Lähtökohdat ovat todella hyvät! :)

Tämä oli kuitenkin vasta teidän eka voittajan koe ja molemmilla ehkä epävarmuutta ilmassa, kokemusta ja varmuutta vaan lisää. :)

Sirkku
10.10.2011

Mari, Lilylle samoin ykkösrapsutukset!

Jenna, kiitos tsempeistä :) Onneksi on monenlaisia koepaikkoja.

Mari, kiitos kannustuksesta! En itse kokenut hermostuneeni yhtään, mutta jos osaat nimetä jotain, että aloin esim. käskyttää eri tavalla tms., niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Ne olisi juuri niitä asioita, jotka olisi helpoin korjata. Omaan käteen Susu oli jo seuruussa erilainen kuin yleensä, sillä oli korvatkin melkein koko ajan takana mikä ei ole tavallista.

Minna
10.10.2011

Videolla oli hienoa seuraamista, harmi että Susu joutui paineen alle loppua kohti. Ensi kerralla parempi onni, kyllä te ykkösen saatte ! :)

Miimi
10.10.2011

Voi, kuulostaa niin Unelmalta - ei paineustumisen, mutta toiminnan suhteen! Tekee samantien suunnilleen kaikki asiat mitä osaa, ennakoi ja ilakoi koko rahan edestä.

Aivan upealta näytti teidän seuraaminen! Ei muuta kuin häiriötreeniä ja rentoa hauskanpitoa aina välillä, palkkaamattomuustreeniä ja pitkiä, rauhallisia harjoituksia. Noin taitava pari pystyy kyllä paljon parempiin suorituksiin! =)

emma
10.10.2011

Seuraaminen oli tosi nättiä! Itse tietysti tunnet koirasi, ja jos olet sitä mieltä että se seuruussa tuntui erillaiselta, niin varmasti on! Opit kuitenkin tunnistamaan niitä merkkejä kun touhu menee liian hurjaksi! Ja tosi hyvä, että keskeytit koko homman, reilua Susua kohtaan! Kyllä te vielä sen ykkösen saatte! Tsemppiä :)

Maija
10.10.2011

Tsemppiä ja halauksia teille! Kyllä te vielä ykkösen rutistatte. Se tuntuu sitten oikein hyvälle ns. “työvoittona”.

Susun tapauksessa liikkeet kannattaa rakentaa sille ehdottoman varmoiksi ja ns. “helpoiksi”, että kokeessa paineen alla olisi sen helpompi toimia aivan kuten kirjoituksessa mietiskelitkin. Olen samaa mieltä!

Mietiskelin tässä kisan jälkeen, että mahtaisiko teille olla apua kisamaisista treeneistä, mitä me ollaan nyt joitain kertoja järjestetty porukalla ja siten päästy kisatunnelmiin koirien kanssa? Ollaan viritelty kaikki kehänauhat jne. ja tehty kehätarkastukset yms. ja jokainen on sit tehny haluamansa liikkeet joko palkatta tai palkan kanssa. Itse olen tehnyt koiralle kisamaisissa olosuhteissa (palkatta) Foculle ne kaikkein helpoimmat liikkeet ja sit vaikeet palkalla. Meitä on auttanu paljon ja erityisesti minua henkisesti valmistautumisessa, kun näen liikkeiden oikean osaamistason (muutoin tulee tehtyä liikaa palasia). Jos tahdot niin voit tulla meidän mukaan?

Mia
10.10.2011

VAU että on mennyt hienosti tuo koe kuitenkin. Sun eo todelakaan tartte jännittää ettei koira osais tai viitsisi tehdä. ;D Nyt vaaan uutta putkeen ja toivotaan ettei seuraavassa paikassa ole mitään minkä takia tarttis paineistua. Tsemppiä!

Sirkku
10.10.2011

Hurjasti kiitoksia kaikille kannustuksesta ja kauniista sanoista!

Miimi, ihana Unelma :) Luulen, että me ollaan nyt melkein liikaa pidetty vain hauskaa ja hullulteltu, ja kokonaisten liikkeiden tekeminen on jäänyt liian vähälle. Ihan niin putkiaivo Susu ei selvästikään ole, että kisatilanteessa voisi olettaa sen muitta mutkitta linkittävän palat toisiinsa. Täytyy siis jatkossa tehdä noita mainitsemiasi tasaisemmassa suhteessa, niin alkaa sujua paremmin.

Maija, se olisi tosi kivaa ja hyödyllistä :) Pelkkä palkattomuustreeni kun ei taida riittää, vaan pitää oikeasti olla kisamaista niin, että kehänauhat, liikkurit ja muut on mukana. Tullaan siis mielellämme, jos on mahdollisuus!

Riitta
16.10.2011

Heippa! Käypä kurkkaamassa meidän blogiin, siellä olis sullekin haaste :)

http://suipponokat.blogspot.com/2011/10/tunnustetaan-sitten.html

Sirkku
18.10.2011

Kiitos haasteista! Täytyy tunnustaa, että on vielä ainakin yksi kuvahaastekin tekemättä, kröhkröh… Mutta josko sitä tässä loman aikana ehtisi aktivoitua :)

Inka
19.10.2011

Vaude, makeeta seuraamista Susulla! Symppaan täysin tuota koetilanneongelmaa, olemme Rommin kanssa käyneet läpi tuskallisen prosessin sen suhteen. Voittajassa ravasimme muistaakseni neljä kertaa kunnes heitin pyyhkeen kehään, koira ei yksinkertaisesti kyennyt toimimaan kehänauhojen sisäpuolella. Ei vaikka treenasimme palkattomuutta ja koetilannetta superpaljon + kaikki liikkeet koira osasi vaikka unissaan. Rommi tosin reagoi eri tavalla kuin Susu, se menetti toimintakykynsä ja suurin piirtein halvaantui. Se ei myöskään ikinä tehnyt samaa treenitilaneessa, ei vaikka kuinka yritin onkia piirrettä esiin. Siinä mielessä näkisin teidän tilanteenne valoisampana, Susu ilmeisesti kuitenkin on tehnyt samaa säheltämistä treeneissä? Meinaan helpompi lähteä työstämään sitä jos se ei koske vain ja ainoastaan kisatilannetta. Tsemppiä molemmille, uskon vakaasti että te saatte paketin kasaan ja alatte napsia tuloksia! (Koska muistelen, että joskus aikanaan täällä blogissakin tuumailit, ettette koskaan etene avoa pidemmälle, ja kas ;) !)

Sirkku
21.10.2011

Kaikenlaista sitä on tultu aikoinaan kirjoiteltua… :D En usko, että tässä vielä mitään ongelmaa on ehtinyt kehkeytyä kisakoomailun tai muun sellaisen suhteen, vaan oli vain tullut treenattua vähän väärin ja sitten vielä ne pamaukset päälle. Tilanne tuntuu sikäli valoisalta, että minulla on nuori, yhteistyöhaluinen ja työskentelyintoinen koira, jolle palkattomuus sinänsä ei ole mikään ongelma. Tärkeää olisi, että Susu voisi luottaa siihen, että tekee oikein eli osaisi liikkeet oikeasti. Siihen ei kai auta muu kuin suunnitelmallinen treeni, joten ei kun kentälle, mars! Lisäksi kuten kirjoitit, tätä on onneksi helpompi korjata, koska samaa ilmenee myös treeneissä. Tosi harmi, että Rommi paineistui koetilanteesta niin kovasti eikä pystynyt näyttämään osaamistaan siellä. Onneksi koiran elämässä on muutakin kuin kisat, ja minusta oli sinulta reilu ja hieno ratkaisu, että et vääntänyt väkisin :) Kiitos vielä tsempeistä!

Kommentoi

WP_Big_City