Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Posted by SS on Elokuu 25, 2011
Toko, Agility, Yleinen

He kävelivät kadulla rinnakkain, rinnakkain
Niin että vastaantulijat joutuivat väistämään

He huusivat kadulla toisilleen, toisilleen
Niin että ohikulkijat kääntyivät katsomaan

Tuskin on viisasta kiipeillä katolle loikoilemaan

Susu ja Viiru, pöhköt paimenet, hupsut hiirisiskot.

Lilli ja Milli ovat melkein kuusivuotiaita hiirityttöjä ja parhaat ystävät. He asuvat toistensa naapureina ja leikkivät yhdessä joka päivä. Joskus tulee vähän riitaa, eikä ole helppoa pyytää anteeksi jos on loukannut toista. Onneksi hupsut hiirisiskot keksivät hauskan tavan sopia riitansa, ja lempileikit yhdessä voivat taas jatkua.

Tuskin olisin arvannut, miten paljon iloa tytöistä tulee toisilleen olemaan. Ne sopivat täydellisesti yhteen, ovat kuin ne kuuluisat paita ja peppu. Viirua parempaa valintaa ei olisi voinut Susun kamuksi olla, sillä se ei varmaan edes osaa rähinöidä saati kiihkoilla olemattomuuksista. Minun ei tarvitsee yhtään valehdella sanoessani, että pikkusiskon saaminen on ollut yksi parhaita Suppilon elämässä tapahtuneita asioita. Aamusta iltaan ne temuavat, leluilla ja ilman, ulkona ja sisällä. Putsaavat yhdessä ruokakuppinsa omppupylly omppupyllyä vasten ja kainaloonkin tunkee tuplasti puikkonokkaa entiseen verrattuna. Suppe kirputtaa Viipua kainaloista ja nyppii roskat pois sen turkkia sotkemasta. Enemmän tai vähemmän erakkoluonteisten äijäkoirien jälkeen tämä kaikki on uutta ja ihmeellistä. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka pelkäävät koiriensa masentuvan jos laumatoveri syystä tai toisesta yhtäkkiä katoaa kuvioista. Ehdoitta sosiaalinen Susu ei missään nimessä ole, mutta seurallinen ja leikkisä huolella alleviivattuna kyllä.

Mistä tietää, että syksy on todellakin tullut? Muu elämä alkaa haitata koiraharrastuksia. Pirun lukio, äh. Melkein jo muistan, miksi aloin alkuvuodesta kiikuttaa naksua joka lenkillä mukana ja klikkailla jokaisen vastaantulijan, äänen ja alustan paimenelle. Heti, kun tekeminen yhtään vähenee, Susulle jää päivät pitkät aikaa hautoa vahtifirmansa toimeksiantoja, joita se sitten yrittää kadehdittavalla virkainnolla toteuttaa lenkkipolkujen varrella. Ei se mitään älyttömyyksiä edes yritä vouhkata, mutta hermoja kiristää jo se kyttäysmoodi… Mutta ymmärtäähän sen. Kenties se tuolla tarmolla voisi opiskella pinon kirjoja läpi ja sitten käydä minun puolestani raaputtamassa 21.9. ruutupaperit täyteen biologisia totuuksia. Onneksi kirjoitukset ovat jo kohta ohi. Jos sitten vähän helpottaisi. Ollaan me nytkin treenattu agilityä, tokoa ja jälkeä, mutta palo etenkin hakumetsään olisi suuri. Luistelu kun nimittäin täyttää illat varsin tehokkaasti. Olen ihmeissäni, kuinka olen yllättänyt itseni toden teolla haaveilemasta osallistumisesta hakukokeeseen. Niin, tiedän – pieni askel suurimmalle osalle pk-harrastajista, mutta valtava askel minulle ja Susulle. Kuuluu nimittäin sarjaan “ei me nyt sentään, ne huiput siellä vain” Samaan kategoriaan voidaan niputtaa myös voittaja-sarakkeen ruksaaminen tokoilmoon. Vaan ihan pian täytyy sekin tehdä! Tokotreenit ovat menneet pääsääntöisesti oikein hyvin ja etenkin noutoihin on löytynyt ihan uusi ilme. Ennen koetta täytyy vielä erityisesti treenata tunnaria kokeenomaisesti, ryhmäpaikallaoloa, ruudun merkkaamisia ja hinkuttaa niitä maailman vaikeimpia kaukoja. Tokon treenaaminen Susun kanssa on kyllä niin mukavaa, että teettää töitä jättää aina se yksi vapaapäivä viikkoon.

Sellaista tänne itään. Minä karkaan huomenna kauas pois täältä rännivesien ääreltä ihan oikeaan saaristoon siskovisiitille mutta pian se on taas palattava takaisin. Pitäkää peukkuja, että koulukirjat alkavat kiinnostaa junassa aikaa tappaessa… Kröh.

5 kommenttia to Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Eeva
28.8.2011

Voi miten hienoa, että tytöillä synkkaa! Meillä Lysti on sen verran oman arvonsa tunteva, että tuollaiselle asteelle ei ikinä päästä. Peruselämä kuitenkin sujuu, hihnalenkillä kulkevat vieri vieressä ym. Tyydyn siihen ja toivon etteivät välit tulehdu.

Sirkku
31.8.2011

Samaa toivon! Ettei esimerkiksi Viirun ekat juoksut muuttaisi tilannetta. Tärkeintä kai on, että tulisivat kuitenkin juttuun jos nyt vaikka ystävyys vähän viilenisikin. Ehkä sitäkään ei tapahdu. Eikös Lysti ja Lykky kuitenkin leiki keskenään? Meillä ihmeellisintä on, että tytöt leikkivät leluillakin ilman mitään ongelmia eikä Susu oikeastaan muutakaan Viirulta puolusta. Pikemminkin se pyrkii väistämään sitä esimerkiksi silloin, jos Viiru tunkee sänkyyn kainaloon. Kummaa. Alku oli kyllä takkuinen mutta nyt ne voi laittaa vaikka samaan autohäkkiinkin.

Amy
7.9.2011

Tosi hienoa, että tytöillä synkkaa. Toivottavasti jatkossakin :) Mun seuraava koira tulee olemaan narttu, ja nyt jo mietin, että miten meinaa tulla toimeen Sansin kanssa. Tai enemminkin, miten Sansi tulee toimeen sen kanssa. Siksipä tässä odotellaankin vähintään 3 vuotta ennen seuraavan koiran tuloa, ikäeroakin olisi silloin 6 vuotta.

Tsemppiä varsinkin tokon treenaamiseen. Muakin hiukan jänskättää voittajan korkkaaminen, kun alo ja avo ovat kuitenkin sen verran helppoja ;) No, kunhan nyt ensin avo korkataan… Ehkä ensi syksynä voihin mekin(?)

Hanna
14.9.2011

Ihania typyköitä! Jatsilla ei oikein mene kohilleen systeemit tuolla saralla. Omaan isosiskoonsa sillä oli ikäeroa niin paljon, että Cindy putosi kyydistä ja nyt Jasseroinen itse on vaivainen eikä pysty nauttimaan Hipan villistä seurasta. Voi ressua.

Sirkku
14.9.2011

Amy, mua mietitytti tosi paljon pennun tulo, koska Susu on tuollainen, noh, ei niin sosiaalinen tapaus. Alku olikin tosi vaikea, koska Suppe menettää hermonsa sadasosasekunnissa ja ilmoittaa sen tokkaamalla kamua terävästi nokkaan… Siksi oli pakko pitää tyttöjä erillään aika pitkän aikaa ja totuttaa niitä toisiinsa ihan lyhyitä hetkiä kerrallaan. Nyt jälkeenpäin olen varma, että pieni ikäero on loppujen lopuksi vain hyvä asia, koska Susu on leikkiasioissa vielä niin pentumainen ja tykkää hirmuisesti touhuta aamusta iltaan. Jos se olisi yhtään vanhempi, viisaampi ja väsyneempi, paheksuisi se suuresti pennun kohellusta :D Tsemppiä tokotreeneihin teillekin! Meidän voittajadebyytti saattaa vähän siirtyä, koska en ole ehtinyt treenata tarpeeksi koulun takia. Samasta syystä blogikin on ollut harvinaisen hiljaa viime viikot. Plääh.

Hanna, voi Jatsia! Mitenköhän noille nuorille saisi kerrottua, että vanhempien kanssa pitää olla sivistyneesti ja fiksusti? ;) Topi ainakin arvostaisi Viirulta sitä oivallusta.

Kommentoi

WP_Big_City