Aussieleiri 2011

Posted by SS on Elokuu 18, 2011
Haku, Toko

Vihdoin ja viimein – raportti yhdestä kesän kohokohdasta eli aussieleiristä, joka pidettiin 10.-15.7. Leirielämää vietimme tänä kesänä melkein naapurissa, kun paikkana oli toimintakeskus Raukku tunnin ajomatkan päässä Kaavilla. Edelliselle leirille uskolliseen tapaan kirjasin joka ilta kuluneen päivän treenit lyhyesti muistiin, jotta muistaisin vähän myöhemminkin, mitä sitä oikein tuli tai ei tullut tehtyä. Maastotreeneistä tulee muutenkin kirjoitettua niin vähän, että lienee hyödyllistä edes kerran kesässä naputella jotakin muisteltavaksi.

Kuvia tuli otettua vino pino ja niitä pääsee katselemaan täältä – otoksia löytyy niin hakumetsästä kuin tokokentältäkin. Tässä kirjoituksessa olevista räpsyistä löytyy lisätietoa, kun pitää hiirtä hetken kuvan päällä. Susun haku- ja jälkikuvat on ottanut Virpi Salmela, kiitos niistä hänelle! Hakukuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Sunnuntai – saapuminen

Saimme huonekavereiksemme Even ja Astan. Erään merleaussien antisosiaalisuudesta huolimatta yhteisen mökkihuoneen asuttaminen sujui ongelmitta, kun paimenet pakattiin kumpikin omiin kevythäkkeihinsä unia näkemään. Illalla kävimme lisäksi yhdessä lenkillä niin, että Susu ja Asta olivat vuorotellen irti. Viisaasti väistelivät toisiaan.

Maanantai – helppoja juttuja

Komea sukulaispoika Paco (P. Ragtimer)

Tiistaiaamuna suuntasimme pellolle jälkiä polkemaan. Tästä voisi kirjoittaa laajemmankin jutun aiheesta “kuinka monta naista tarvitaan jälkien suunnitteluun pellolle” , mutta lopulta kaikki koirat saivat kuin saivatkin omat jälkensä haisteltaviksi. Susulle tallasin melko lyhyen pätkän, jolla oli kuivanappuloita joka kolmannella askeleella. Helppo juttu, tuumasi puikkonokka ja nuuskutteli jäljen rauhalliseen tahtiin läpi. Hyvin siis oli homma muistissa viime kesän metsäjälkivirityksiltä. Jälkien jälkeen suuntasimme vielä viereiseen rantaan uittamaan koiria.

Susun Mina-sisko (P. Shangri La) rannalla

Lounaan jälkeen Susu sai lähteä etsimään esineitä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ensin Susu sai nähdä, kun hanska tiputettiin metsään, ja sitten pääsi etsimään sen. Seuraavat kaksi esinettä, kenkä ja lompakko, vietiin yhtä aikaa. Susu etsi hyvin ja sinnikkäästi mutta ei nostanut löytöjä. Vähän oli siis hakusessa jutun juju. Kun vain tajusi, että tavarat täytyy tuodakin, nousivat ne hyvin. Kengän Susu luovutti huonosti ja jouduin vähän painostamaan sitä, mutta lompakko palautuikin sitten onneksi loistavasti!

Sukulaispoika Tala (P. Red Cloud) pelaa

Illalla Tytti (kennel Särkivaaran) neuvoi meitä kaukojen kanssa. Etenkin käsimerkkejä vähän viilailtiin ja sekös oli haastavaa kun piti käskyttää ja liikuttaa vasenta (!!) kättä samaan aikaan tietyllä tavalla ;) Lisäksi seiso-maahan-hissiin Tytti opasti opettamaan Susulle tosi hitaan liikkeen. Oli myös hyödyllinen oivallus, että yleensä vaihtojen väärä tekniikka johtuu edellisen vaihdon huonoudesta, esimerkiksi Susulle hissimaahanmeno ja takamukselle istuutuminen ovat vaikeita, koska se nousee seisomaan niin etupainoisesti. Oikein ponkaisee pystyyn. Minun pitäisi varmaan saada itseni tosi pelottavaksi aina kaukoja tehdessä, koska kun Susu vähän jännitti Tyttiä, se teki vaihdot hirmu huolellisesti ja varovasti – siis siististi. Heh.

Tiistai – tokoa ja hakua

Kylli (Särkivaaran Yllin Kyllin) ja kapula

Aamun Tytin vetämissä tokoissa Suppilo-parka joutui kärsimään jälleen kerran puupääohjaajastaan, kun treenasimme luoksetulon stoppeja. Ensin näytin Susun tavanomaisen stopin pitkältä matkalta ja sitten kerran niin, että Susu ehti juuri ja juuri kiihdyttää paikaltaan ja sitten käskin sen heti stopata. Nyt se kyllä pysähtyi mutta saisi olla napakampi ja tahtoisin myös takapainoisemman pysähtymisen. Harjoittelimme tätä niin, että jätin Susun maahan, kävelin itse poispäin, kutsuin koiraa samalla kun kävelin ja kun se juoksi kohti, käännyin ja heitin äkkiä pallon. Varmasti ihan toimiva treeni, ellei ohjaaja sinkoisi kovaa kumipalloa suoraan turrensa nokkaan… Plopsahdus vain kuului, kun pallo kimposi pahaa aavistamattoman aussien nenusta. Tässä vaiheessa Susu ei vielä vaikuttanut kovin järkyttyneeltä ja pystyi tekemään vielä toisen samanlaisen toiston perää, mutta sen jälkeen se joka kerta, kun yritin kääntää sille selkäni, hipsi se laidalla olleiden katsojien jalkoihin piiloon. On se pehmeä! Onneksi kuitenkin leikki narulelulla ja lopulta tuli luoksekin leluun kiinni. Vähän myöhemmin tein muutaman jätön niin, että ruokakuppi odotti Susun vieressä. Tämä onnistui ja paimenta varmasti helpotti, kun se pystyi keskittymään kuppiin eikä tarvinnut miettiä niin paljon sitä, milloin taas yritän pahoinpidellä pahaa-aavistamatonta pikkuaussieta.

Samppa ja Töpö (Särkivaaran Tuskim-pa) lähdössä näytölle

Iltapäivällä Samulin (kennel Särkivaaran) vetämä hakuryhmämme starttasi ensimmäistä kertaa. Tarkoitus oli tehdä sellainen treeni kuin yleensä kotimetsissäkin ja sitten katsoa, mikä toimii ja mikä ei. No, ei ainakaan meidän ilmaisumme! Susulle tehtiin ykkönen ja kakkonen mielikuvina, kolmonen oli valmiina piilossa. Ykkösellä Susu tiputti rullan aiemmin, joten vaadin sen nostamaan sen uudestaan ja sitten se sai keskilinjalla kissanruokaa. Sitten näyttö. Kakkosella ja kolmosella syljeskeli taas rullaa maansa myyneenä, vaadin taas palautuksen mutta näistä palkka vasta näytöllä. Kolmosella näytölle meno oli nihkeä. Ongelmat tuli siis ainakin hyvin esiteltyä. Etsinnässä Susulla ei ole mitään ihmeellistä – se on sisukas nenänkäyttäjä, joka irtoaa pimeillekin piiloille – mutta ilmaisu takkuaa. Samppa ehdotti, että Susu voisi rullan palautuksessa hypätä minua vasten ja vaikka vähän revittää rullaa. Nöyränä ja pehmona kun se ei varmasti ala liikaa sikailla, vaikka vähän saisikin taistella ja loikkia vasten. Epäilin aluksi, että Susu muka edes suostuisi tuollaiseen epäkunnioittavaan possuiluun mutta kun varsinaisen treenin jälkeen jäimme äidin kanssa testaamaan muutaman toiston rullan hakuja, niin tekniikkahan toimi! Innoissaan Susu pomppasi päin ja leikki rullalla ennen näytölle lähtöä. Ihmeellistä, miten pienet asiat voivat korjata isoja ongelmia. Lisäksi sain palautetta näytölle lähdöstä, jossa ei saa käännellä koiraa tai osoittaa sille suuntaa. Jos koira ei ekalla kehotuksella lähde, ei aleta hätäisenä toistaa näyttökäskyä vaan vedetään syvään henkeä ja sitten ihan rauhassa uudestaan.

Iltaruualla Susu sai tehdä kaukoja. Myös aamun luoksarihölmöilyn korjaus jatkui.

Keskiviikko – liikaa lajeja

Paljon sitä ehtiikin yhdessä päivässä! Keskiviikkona Susu ajoi jäljen, etsi esineitä, hioi ilmaisua, treenasi tokoa ja vieläpä osallistui hulvattomaan leirikisaan.

Susu lähdössä jäljelle

Aamun jälki oli todella paljon vaikeampi kuin Susun aiemmin jäljestämät. Paljon pidempi, ei nameja ja kepit. Kovin hyvin ei Susulla lamppu välkkynyt, vaan ensin se tähysteli ukkoja metsiköstä, sitten mussutti mansikoita ja keksi muutakin omaa kivaa. Kepit suureksi ihmetyksekseni bongasi mainiosti ja kyllä se nokkakin aina välillä maahan etsiytyi. Vähän helpompaa silti Susulle jatkossa.

Pipsa (Bywater Obsession) esineruudussa

Esinetreeni sen sijaan oli oikein onnistunut. Ensin Suppe tosin luuli Marrua ukoksi mutta sitten hoksasi etsiä esineitä. Hyvin nenä toimi ja palautus ihan mahtava! Kakkosesine näytettiin taas Susulle mutta lopulta se löysikin eri paikasta valmiina olleen esineen. Palautus taas super, jee! Kolmas esine oli sitten se, joka oikeasti kakkosena vietiin. Se nousi samaten nätisti. Vähän vielä Susu meinaa sekoittaa eri tehtäviä, vaikka olen yrittänyt tehdä mahdollisimman selkeät virittelyt niihin. Esineitä tosin on ylipäätään etsitty tänä kesänä niin vähän, että ei ihme, jos on vain ukot mielessä.

Tähän väliin jälleen (ohjaajalle) ruokatankkaus ja sitten mini-ilmaisutreeniin sateiseen metsään. Susulla oli kaksi ukkoa ihan keskilinjan lähellä eli rullantuonti oli harjoituksen pääidea, ei etsiminen ollenkaan. Ilmaisut toimivat taas uudella tekniikalla mainiosti, mutta jostain kumman syystä Suppe ei ensin lähtenyt kunnolla kakkoselle, joka oli vielä Miimi! Rata oli jo moneen kertaa käytetty, joten luulen, että juuri siinä kohtaa keskilinjalla oli jonkin inhan uroksen pissit tai muuta epämiellyttävää. Eihän hienostunut pieni aussieneito voi astua sellaisen päälle, yh!

Hakuilun jälkeen ja sateen tauottua lähdin polkemaan Astalle pellolle jäljen. Jäljen vanhenemista odotellessamme juoksutimme koiria pellolla, kuvasatoa siitä alla. Voi hitsi, miten pidänkään tuosta uudesta kamerasta! En vieläkään voi lakata ihastelemasta sitä. On täyttänyt odotukset satakymmenprosenttisesti.

Topi pelaa

Suppilo pellolla

Viipo ja jättiläiskorvat

Asta ja pallo

Illalla erehdyin ottamaan Susun kanssa pitkän päivän jatkoksi vielä tokoa. Kentällä, joka samalla toimi parkkipaikkana, oli parhaillaan vilkas hulina käynnissä ja siis ihan kohtuuton häiriö etenkin johonkin ruututreeniin… Fiksu ohjaaja ja sitä rataa! Ei tee mieli edes kerrata sitä treeniä, kaameaa pöllöilyä. Susu keskitti kaiken inhonsa hajustettuun maahan (ne pissat, ne pissat) ja minä häiriöin ihan liikaa kaikesta. Plääh. Seuraamiset sentään onnistuivat.

Kovin hohdokkaasti ei sujunut Susun loppuiltakaan, kun vuorossa oli leirikisa. Suppe oli ihan paineessa toisista koirista sekä metelistä ja yritti luikkia reunalla istuskelijoiden jalkoihin piiloon. Kaiken huipuksi joukkuekamut Mina ja Susu pääsivät ärähtämään toisilleen, mistä jouduin komentamaan Susua. Siskorakkaus leimuaa… Viimeistään komentamisen jälkeen aussien maailma oli ihan mytyssä. Ei siis mikään ihme, että ensimmäinen tehtävä eli erilaisten esineiden haku ei oikein sujunut. Toisena tehtävänä olivat “rauniot” ja ne menivät jo paremmin. Urhea pikkarainen hienosti haki verkköhäkkyränkin sisältä noutokapulan! Viimeinen osio oli agility, joka helposta, hmm, radasta huolimatta osoittautui kaikkein vaikeimmaksi tehtäväksi. Lopulta kuitenkin meidän joukkueemme (Mina, Jatsi, Mai ja Susu) sai hopeaa nopean agiajan perusteella, jihuu! Hauska kisa oli kyllä, aika kekseliäitä juttuja Sannilta ja Jenniltä :D Etenkin maalimies, joka otti osumaa useammankin kerran…

Torstai – onnistumisia

Aamulla lähdimme toista kertaa Sampan vetämään hakuryhmään. Susulle seuraavanlainen treeni: haamu, valmis, haamu, haamu. Kaikki pistot syviä ja suoria, nenä oikein hyvin auki. Ilmaisut todella hyviä. Kolmosella Susu ei heti löytänyt minua keskilinjalla ja pudotti rullan kauemmaksi mutta haki sen itsenäisesti uudelleen ja palautti hyvin. Loppua kohden rullan revitysinto ennen näytölle lähtöä vähän laantui, mutta muuten ei mitään kauneusvirheitä. Näytöt eivät menneet ihan nappiin, sillä kakkosella onnistuin säheltämään liinan kanssa niin, että Susu luuli, ettei saakaan lähteä hipattamaan takaisin ukolle. Kolmoselle otettiin sitten ääniapu näytölle lähtöön. Kokonaisuudessaan hirmu kiva treeni ja Susukin sai vielä lopuksi leikkiä wuballa eli mukava mieli jäi sillekin. Mahtava tunne, kun rullan tuonti alkoi vihdoin toimia.

Asta tankkaa hakuradalla

Iltapäivällä lähdimme Even kanssa jälkimetsään. Meikäläisen huimat suunnistustaidot pääsivät oikeuksiinsa, kun tallasin (lue: harhailin) Astalle jäljen pöpelikköön. Yhdessä vaiheessa luulin ihan oikeasti eksyneeni ja luuri kourassa linjat kuumina yritin ilmoittaa, että nyt täällä olisi sitten ihan todellinen pelastustilanne koiralle tarjolla… Lopulta sisuunnuin ja päätin, että jos olen tänne korpeen jotenkin päässyt niin on se myös pois päästävä. Onnistuin kuin onnistuinkin selvittämään itseni kaiken maailman heinikkojen ja louhikkojen läpi oikealle reitille ja tiekin löytyi vihdoin! Lopputuloksena hieman pidempi jälki kuin oli tarkoitus ja vannotus siitä, että seuraavan kerran keskityn vähän tarkemmin suuntiin ja kulmien suuruuksiin  Asta onneksi selvitti jäljen töppäilyistäni huolimatta todella hienosti.

Sillä aikaa kun minä järjestin lisäjännitystä elämääni, Eve oli käynyt tekemässä Susulle jäljen. Nameja oli siellä täällä ja kepit namirasioiden päällä. Nyt Susu jäljesti oikein tarkasti ja keskittyneesti, hieno juttu.

Perjantai – hakua ja hyvästit

Keskilinjalla  Lähetys

Perjantaiaamuna kävimme puristamassa vielä viimeisen hakutreenin. Susulle tehtiin norjalaista sekametsää, mikä ei lopulta ollut kovin hyvä idea. Sillä ei vielä pää kestä sitä, että molemmilla takalinjoilla kulkee ukkoja ja silti pitäisi malttaa tehdä ilmaisut huolella. Mielikuvat voisi muutenkin jättää nyt pois, ainakin useamman ukon. Ilmaisussa oli tämän takia taas enemmän haparointeja mutta nyt siitä ei tehty suurta numeroa ja alettu painostaa koiralta kunnollista palautusta, vaan siirryttiin eteenpäin näytölle. Ihan turha Susua on hiillostaa kesken etsinnän – mieluummin tehdään kotona koko ajan ylläpitävää tekniikkatreeniä ilmaisuun ja jos metsässä tulee virheitä, niin mietitään niitä sitten treenin jälkeen. Ainakin siis hedelmällinen treeni sen suhteen, että nyt tiedän taas tarkemmin mitä ei pidä tehdä Susun kanssa. Muutenkin leiri oli haun osalta korvaamattoman hyödyllinen. Sen jälkeen palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja olen tosissani alkanut haaveilla osallistumisesta hakukokeeseen vielä joskus. Kiitos Samppa! Ilman kaikkia neuvoja ja vinkkejä olisin vieläkin ihan pulassa ja varmaan jo luovuttamassa koko harrastuksen suhteen.

Rullan palautus  Loppuleikki

Siinä se sitten taas oli, yksi vuoden parhaista viikoista. Kiitos kaikille mukana olleille hyvästä seurasta ja kaikesta avusta! Erityiskiitokset vielä Miimille järkkäämisestä, Evelle ja Astalle mukavasta mökkiseurasta sekä Juntoille treenivinkeistä. Oli ihanaa nähdä kaikkia tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Kyllä aussiet on mainioita ja kaksijalkaisensa myös! Susukin sopeutui vallan näppärästi leirikoiraksi ja aina öisin osasi moitteetta rauhoittua kopperoonsa koisimaan. Huippu pieni nokkaelukka.

7 kommenttia to Aussieleiri 2011

Riina
18.8.2011

Mielenkiintoista luettavaa! Teillä on näyttänyt leiri onnistuvan erittäin hyvin ja hyvä niin.
Mites muuten, järjestetäänkö näitä leirejä jatkossakin? Jos järjestetään, niin saanko tälläinen rodusta kiinnostunut osallistua ko. leiriin? :)

Sirkku
19.8.2011

Aussieleiri on aina kerran kesässä eli järjestetään kyllä. Periaatteessa leirille ei kai ole mitään “aussievaatimusta” mutta se on tosi suosittu ja tänäkään vuonna kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Voi siis olla, että muun rotuisia otetaan mukaan vain, jos jää tilaa. Ainahan voi tietenkin tulla vain katsomaan ja seuraamaan leiriä vaikka parina päivänä, jos tahtoo seurata aussieita treeneissä :) Sitten on tietysti näitä kaikkia eri kasvattajien kasvattipäiviä ja muita ympäri vuoden ja niihinkin saa varmaan mennä seuraamaan koiria jos vain kysyy etukäteen, että voiko tulla tutustumaan rotuun.

Mari
19.8.2011

Voi vitsit miten kivalta teidän leiri vaikutti! Olen niin kateellisena katsonut kaikkia koirakoita, jotka ovat esim. kasvattajien järjestämillä leireillä.. Pitää ruveta pitämään silmällä josko vastaan tulisi meillekin sopivia leirejä! Leireille oppii niin hurjasti, kun ei ole vain yhdet treenit ja sitten lähdetään kotiin pullan syöntiin :D

Sirkku
20.8.2011

Leiri oli kyllä tosi kiva :) Tuo treeniasia on ihan totta, hyödyllistä kun ehtii kunnolla paneutua ongelmiin. Vielä kun on tuollainen koira, joka treenaisi vaikka aamusta iltaan, niin ei turnausväsymyskään ala vaivata. Ohjaajaa ehkä enemmän… :D

Mari
21.8.2011

Julkkikset ;) Tosi kiva juttu isoine kuvineen oli Karjalaisessa!

Miimi
21.8.2011

Ihanaa lukea näitä leirikertomuksia ja kiva on huomata, että muillakin on ollut kivaa kuin minulla :D Kiitos, Sirkku, itsellesi: leirin onnistuminen on aina kiinni jokaisen asenteesta!

Sirkku
21.8.2011

Mari, heh :D Jotenkin sitä aina onnistuu eksymään kaiken maailman juttuihin.

Miimi, :) Toivottavasti taas ensi vuonna päästään leireilemään!

Kommentoi

WP_Big_City