White whine

Posted by Sir on Heinäkuu 22, 2011
Haku, Vepe

Luvassa Topin ja Viirun leirikuulumisia Sadun kirjaamana. Virpi oli ottanut Viirusta hienoja hakukuvia mutta odotellaan lainaamiseen lupaa ennen esille laittoa Susun ja minun leirikertomukseni on vielä matkalla jossain bittiavaruuden uloittumattomissa mutta tulossa se on. Puolustaudun sillä, että olen purkanut kamerasta melkein kaikki leiriviikon kuvat jo nettiin asti. Tein itseni kanssa sopimuksen, että ellei kuvia, ei blogikirjoitustakaan. En muuten saisi otoksia ikinä koneen kansioita pidemmälle…

Opin Hesarin kolumnista uuden sanan: first world problem = white whine = valkoinen väninä. Valkoista väninää on vaikkapa se, että ei kuule kännykkään tullutta tekstaria, kun siivoja imuroi. Tai se, että kesämökin laiturilta ei pääse kannettavalla verkkoon ja naamakirjaan. Tai se, että aussieleirillä auton maavaara ei meinaa riittää, kun jonossa ajetaan kuravellissä hakumetsään.

Aussieleirillä oli hauskaa, mutta hieman vaivasi tallustella niin isoin hiilijalanjäljin. Harva meistä on oikea palveluskoirakko esimerkiksi pelastuspalvelussa. Muut vain harrastelemme ja huvittelemme. Turha myöskään vedota siihen, että hakuharkkoihin Suomen mestarin ohjaukseen ajetaan sen vuoksi, että koira tykkää. Koiralla on ihan yhtä hauskaa, kun se juoksee lähimetsässä piiloutunutta lenkkikaveria etsimässä.

Tämä taitaa olla valkoista väninää toiseen potenssiin. Ja meidän autossahan maavara riittää.

Pk-painotteinen aussieleiri pidettiin Kaavilla 10. - 15.7. Viiru osallistui hakuun, jälkeen, esineruutuun ja viestiin - ja oli tietysti omasta ja minun mielestäni tosi pätevä kaikessa. Lisäksi edistyminen viikon varrella oli hurjaa. Ensimmäistä kertaa jäljellä meni jonkin aikaa hoksatessa, että maassa kasvaa nakkeja, joten nokka kannattaa pitää visusti alaspäin. Kolmannella kerralla kirsu pysyi koko ajan maassa, ja nakkeja tarvittiin jo paljon vähemmän.

Hakuryhmää veti Samuli Juntto (kennel Särkivaaran). Ekalla kerralla näytimme, miten yleensä treenaamme. Haamuja ja pakoja, joiden luokse Viiru juosta posottaa minkä kintuista pääsee. Sanoin myös, että tärkeintä on hauskanpito ja Viirumaijan itseluottamuksen säilyttäminen ja kasvattaminen. Samppa totesi, että seuraavaksi Viirun pitää opetella nenällä etsimään maalimiehet. Maalimies haamutti takarajalla ja meni sen jälkeen piiloon makuulle, pressun alle tai muuten. Sitten koira lähetettiin ukolle. Ensimmäiselle ukolle ylämäkeen Viiru piti lähettää kolme kertaa mutta tämän jälkeen se etsi kaikki ukot ensimmäisestä lähetyksestä. Reippaasti ja sinnikkäästi pentu etsi kaukana takarajalla 70 metrin päässä. Kyllä se täällä jossain on… Viirulla on syttynyt iso palo hakuun. Palkkaamista täytyy miettiä, leikkiä ja ruokaa.

Esineruutua teimme Viirun kanssa kerran niin, että se haki ruudusta wubban, jonka näki minun sinne vieneen. Topi teki esineruutua kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla ohjasin liikaa, vaikken edes tiennyt, missä esineet ovat, joten ei mennyt kovin hyvin. Teimme seuraavana päivänä vielä esinejanan kahdella omalla lelulla, jotta saimme hyvän mielen.

Topilla oli parit omat hakutreenit, joissa se etsi ja ilmaisi Even ja/tai Sirkun. Päätin ottaa Topille seuraavaksi projektiksi kiintorullan.

Viestiä Viiru pääsi juoksemaan kaksi kertaa ja oli siinä(kin) luonnonlahjakkuus. Jälkimmäisellä kerralla myös Topi pääsi mukaan. Viiru näytti veturina, miten on tarkoitus toimia, mutta ei Topi tietenkään aluksi uskonut, että homma on näin helppo. Kyllä tähän jokin haaste pitää saada. Sitten se tajusi, että pitää vain juosta Hannan ja minun väliä. Molemmat koirat pinkoivat täysiä eikä lainkaan haitannut, että toinen ohjaaja oli vieras.

Viiru sai paljon uusia tuttavuuksia. Topi ei enää viitsi rähjätä kenellekään, ei edes autoa puolustaa. Antaa nuorempien.

Kun olimme aussieleirillä, Rämön Seija oli lähettänyt hienon kuvasarjan vepekokeen hukkuvan pelastuksesta. Tässä pari:

p1120965.JPG

p1120985.JPG

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi

WP_Big_City