Topi luokkakokouksessa

Posted by Sir on Heinäkuu 09, 2011
Sadun jutut, Vepe, Yleinen

Sadun raportti Topin luokkakokouksesta ja vähän muustakin:

Viitisen vuotta sitten meillä oli PoKS:lla mieliinpainuva agilityryhmä. Niin mieliinpainuva, että pidimme tänään luokkakokouksen. Lomista ja hiostavasta helteestä huolimatta paikalle saapui neljä vireää, enemmän tai vähemmän eläkeläistä, kahdeksanvuotiasta koiraa enemmän tai vähemmän liikuntakykyisine ohjaajineen - yksi oli viimeisillään raskaana, yksi toipui polvileikkauksesta. Koutsina meillä oli Leinosen Niina, kuten silloinkin, ja paikkana Niinan koirakoulu Napakan kenttä.

Niina teki meille pikkuisen radan, jossa oli minihyppyjä, putkia sekä kuuden kepin sarja. Vaikka sakemanni Jero, x-rotu Aatu ja rhodesiankoira Tinka eivät olleet olleet radalla pitkään aikaan, hyvin oli muistissa agility, jopa kepit. Radan pystyi ohjaamaan liikkuen vain pari askelta, joten minäkin saatoin osallistua. Lisäksi Niina ja Flamme näyttivät moderneja ohjaustekniikoita ja päivittelimme agilityn kehitystä.

Syksymmällä otamme uusiksi niin, että kaikki pääsevät mukaan. Oli mukava nähdä rentoa porukkaa! Varsinkin Jero, Aatu ja Tinka olivat yhtä ihania kuin ennenkin:)

Ennen agiltyä kävimme Viirun ja Topin kanssa uimassa Noljakan koirarannassa. Viiru vain menee, ilman konserttia tai muita suurempia eleitä. Topille pitää etsiskellä keppiä, lelu jäi tietysti autoon. Vesi oli sameaa ja melkein kuumaa. Rannalla oli myös pikkuinen aussie Brandy, joka ei märässä turkissa näyttänyt niin nallepallolta. Viiru tietysti kävi moikkaamassa Brandyn ja Jussin sekä Niinan kentällä Flammen.

Myös keskiviikon vepeharkkojen lopuksi Viiru oli superreipas uimari. Topi teki neljä innokasta vientiä 15 - 30 metriin: köysi, dami, pelastusliivi, poiju. Kaikki käy, mutta köyden luovutus ei onnistunut ekalla kerralla. Palkka oli rannalla - Topin sai kääntymään rantaan vain selvällä käsimerkillä. Rannalla oli myös “tuomari”. Sirkku kuvasi todistusaineistoa viennistä  - kyllä se kotona ja harkoissa osaa!

Ja koska vain Topi (ja Nuusku) osaavat näin kauniin ja jalon laulamisen taidon, esitelmöiköön Topi asiansa suuremmallekin yleisölle:

Pääsimme Susun kanssa luonnetestiin elokuulle Kerkän ja Hynysen testattavaksi. Joko saa aloittaa jännittämisen? Totta puhuen minulla ei ole hajuakaan, kuinka suppiloeläintä mahdetaan tuomita kyseisissä karkeloissa. Se on niin hurjan ailahtelevainen, kaikki sävyt ja reaktiot löytyvät laidasta laitaan niin hyvässä kuin pahassakin. Kun lisätään siihen vuoristorataan vielä kaikki hormonihiireilyt ja muut, en ole enää alkuunkaan haka sanomaan mitään yleispätevää Supesta. Välillä se on ihanan helppo ja välillä taas on kovin vaikeaa. Olen iloinen, jos testi antaa jotain uutta tietoa ja opin uutta paimenestani mutta numeroita ne vain ovat. Aina joistain asioista sanotaan, että tuo ei ole enää normaalia. Niin, mikä? Mikä se normaali koira oikeastaan on? Milloin koiralla ei oikeasti ole kaikki inkkarit kanootissa tai muumit laaksossa? Kenties alan olla hieman kyllästynyt näiden asioiden pyörittelyyn tai ainakin yritän jättää asioiden miettimisen sikseen. Uskon, että se oikeasti helpottaa asioita. Suspen maailmassa pelolla on paljon silmiä mutta totuus, vaikkakin varmaan koiramaailman kaikkein kulunein ja kliseisin lieneekin, että kyllä se siitä. Ajan ja iän myötä. Äh, en oikeastaan edes tiedä mikä pointtini enää oli… Kenties se, että luonnetesti voi sanoa mitä vain kahdensadan pisteen liukuman sisällä enkä edes ole kovin yllättynyt. Minulle Susu on maailman paras aussie ja. Noh. Yritän keksiä kuumeisesti jotakin lennokasta. Olen harvinaisen sanaton. Pidän pikku-Sususta hurjan kovasti, vaikka pessimistisenä taipumuksenani onkin kirjata aina ne huonot asiat ylös. Susu on niin yhden ihmisen koira kuin vain voi olla ja joskus kieltämättä tuottaa päänvaivaa osata olla juuri oikeanlainen maailman keskipiste propellikorvaiselle otukselle. Huvittavalle hurtalle, joka liimautuu aamuisin taljana kainaloon ja viimeisenä illalla kiepahtaa jalkoja vasten lämpöpulloksi. Etenkin näillä helteillä hurjan hyödyllinen kamu.

Huomenna Susu pääsee toko-Korrien koulutukseen ja illalla onkin aika kääntää auton nokka kohti Kaavia. Aussieleiri kutsuu!

6 kommenttia to Topi luokkakokouksessa

sarianne
9.7.2011

Epänormaaliin tottuu ja siitä epänormaalista tulee helposti normaalia. Normaali koira ei vedä pultteja sellaisista asioista, kuin mistä Aksu tai Susu. :)

Ida
17.7.2011

Tulipa mieleen vain yksi kysymys joka ei kyllä liity asiaan yhtään. Mitä kissanruokaa annatte koirille palkaksi, kun meidän pojat on niin ranttuja? Voitaisiin myös kokeilla.

Sirkku
19.7.2011

Sarianne, kaikkeen tosiaan tottuu helposti. Ei ainakaan itse enää reagoi koiran reaktioihin mikä on välillä ihan hyvä.

Ida, ihan sellaisia valmispussiruokia. Ne on siis kosteita (ja haisevia! :D ja ehkä siksi koirista niin hyviä) eli me jaetaan pussit pakasterasioihin, joista koirat saa sitten syödä suoraan. Hakumetsässä ja vepessä käytetään erityisesti kun siellä liikkeet on isompia kokonaisuuksia, joista voi antaa yhden ison palkan. Tietenkin agissa ja tokossakin voisi olla tuollainen isompi kuppipalkka treenin lopuksi tai tokon kaukopalkkatreenissä :)

Onni Matikainen
19.7.2011

Mukava blogi ja kauniita koiria, Jove Ry:n sivujen kautta löydetty. Tuntuu sielläkin päässä olevan melko iloisia ja aktiivisia tapauksia :)

Sirkku
22.7.2011

Juu, ovat! Täytyy tulla vastavierailulle teidän blogiinne :)

Ida
25.7.2011

No hyvä täytyypä kokeilla sitten kissanruokaa. :)

Kommentoi

WP_Big_City