Vailla suuntaa

Posted by SS on Kesäkuu 11, 2011
Syringomyelia, Mörkö sairastaa

dsc_9015b.jpg

Mörkö kävi eilen Kivuttomalla Kirsin tutkittavana. Nyt olen 160 euroa köyhempi mutta entistä neuvottomampi. Hyvät uutiset: veriarvot kaikin puolin viiterajoissa, ranteiden röntgenit siistit ja vuotavat silmät pitäisi saada kuntoon perusputsauksella. Niiden ulkonevuus johtuu todennäköisesti kortisonin aiheuttamasta nestekertymästä ja aivopaineen noususta. Entäs ne huonot uutiset? Nyt, kun muut syyt lisääntyneille oireille on suljettu pois, saamme taas katsoa vanhaa tuttuamme silmästä silmään. Pirun syringo. Ja liuta julkaisukelvottomia sanoja perään. Kirsi ehdotti, että nyt kokeiltaisiin nostaa kortisoniannokseksi joka toinen päivä 5 mg ja joka toinen päivä olisi siis se nykyinen 2,5 mg. Kolme viikkoa mentäisiin tällä ja sitten katsottaisiin tilannetta. Täytyy vielä varmaan ottaa yhteys Aistiin ja kysyä, onko parempi nostaa kortisonia vai Gabapentiinia.

En ole vielä päättänyt mitään mihinkään suuntaan. Jotain täytyy kuitenkin tehdä, se on selvä. Tuossahan tuo porskuttaa menemään mutta oireita tullut lisää, joten tilanteeseen on tultava muutos. En vain yhtään tiedä, mikä olisi se oikea päätös. Mörkön kuntoisia koiria on viety piikille ja toisaalta samanvointisia saattaa olla ilman lääkitystäkin. Mitään ohjenuoraa ei todellakaan ole. Mielestäni Mörkön elämä on kuitenkin vielä ehdottomasti elämisen arvoista. Se nauttii niin monesta asiasta eikä ole syrjäänvetäytyvä. Kunpa joku osaisi sanoa jotakin fiksua tilanteeseen. Tai Mörkö itse kertoa, miten se todellisuudessa voi. Miten ihmeessä osaa milloinkaan tietää, missä menee raja? En tiedä, kumpi ajatus kauhistuttaa enemmän – se, että päättää viedä lopetattavaksi koiran, jolla olisikin ollut vielä paljon hyviä aikoja edessä, vai se, että koiran kärsimystä tietämättään pitkittää.

Nyt ei irtoa enempää. Ei pysty.


9 kommenttia to Vailla suuntaa

Josefiina
11.6.2011

Voi Mörkö :(
Katselin tuota kuvaa pitkään ja mietin mitä kirjottaisin. Ehkä siitä miten Mörköllä on hurmaavimmat cavalierin kasvot mitä tiedän, tai jotain sen paljon tietävän näköisestä katseesta. En kuitenkaan tiedä sairaudesta enempää kuin oot blogiin kirjoittanut. Mie uskon että sie tiedät Mörkön parhaiten, ja elämästään nauttivaa koiraa ei kannata lopettaa “turhaan”.
Auttaisin jo voisin.. voimia!

Kaarina
11.6.2011

Voi Mörkö parkaa, voimia teille kaikille!

Outi ja Trio
12.6.2011

Tuo on just se mitä mäkin pelkään, on hyviä ja huonoja päiviä. Edellisen koiran kanssa ei ollut mitään mietittävää, se oli niin sairas että ratkaisu oli selvä. Parempi koiralle että se pääsee ajoissa pois kuin että joutuu kärsimään. Jos hyviä päivivä on enemmistö niin anna sen elellä mutta kun huonoja alkaa tulla liikaa niin ehkä sitten on aika laskea pois. Kun se itseäkin kiduttaa kun katsoo kun toisella ei ole hyvä oli. Tsemppiä teille ja jaksuja.

Hanna T
12.6.2011

Komppaan Outia. Itselläni oli tuo sama pohdinta puoli vuotta sitten ja juuri tuo edellä mainittu asia oli puntarissa. Onko koiran elämä elämisen arvoista? Onko sillä enemmän huonoa kuin hyvää? Ja noihin kysymyksiin vain omistaja voi vastata. Toivottavasti kuitenkin vielä jokin tilannetta parantava apu löytyy eikä sinun tarvitse miettiä lopullisia kysymyksiä vielä. Voimia sinulle tähän taipaleeseen, se ei ole helppoa.

Miimi
12.6.2011

Voi hitsinpimpulat, Sirkku! Kyllä sie tiedät, luota siihen! ISO halaus!

Sirkku
12.6.2011

Kiitos kaikille. Olen yrittänyt miettiä juuri noita hyviä ja huonoja päiviä. Mörkö on oikeastaan joka päivä iloinen. Se tahtoo leikkiä, pitää rapsutuksista ja oppii mielellään uutta. Kaikessa tekemisessä se kyllä uupuu tai kiihtyy turhan herkästi. Valtaosan ajasta Mörkö on kuitenkin varmaan tosi tyytyväinen pieni eläin. En vain silti pysty katsomaan oireita sormien läpi. Tai olemaan miettimättä, että mitä jos Mörkön päätä särkee usein ilman, että kukaan huomaa. Lääkkeitä voi aina antaa enemmän, mutta jossain niidenkin suhteen on mentävä raja. Gabapentin on ihmisille kolmiolääke ja varmasti aiheuttaa samoja välittömiä sivuvaikutuksia koirillekin. Ei lääkepöllykään saa olla yhdentekevä juttu.

Tuntuu niin väsyttävältä miettiä näitä asioita, kun tietää, että olemme tässä taistossa häviäjiä ja lopputulos on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin sama. Tosin niinhän se on aina elämässä. Ei voi elää kuolemaa odottaen. Kai sen sitten tietää, kun aika on.

Outi ja Trio
13.6.2011

Luulis et sen näkee. Eläin ei osaa valehdella. Tosin kun mun piti laskee heppani pois se ois vielä könkkäillyt ja oli ihan tyytyväinen mut siitä näki että sen ei oo hyvä olla. Sit kun ei ole enää iloinen sellaisesta mistä normaalisti olisi niin sitten on aika…Kun koiran kaa on elellyt läheisessä kontaktissa pitkään niin kyllä sen sit huomaa että nyt on se päivä…toivotaan kuitenkin että ei Mörön kohdalla ole ihan vielä…ja kyllä sen lääkepöllyn huomais. Koira kun ei osaa itselleen selittää jos sillä on jotain oireita. Se näyttää se kyllä…

Eeva
14.6.2011

Voi kurjaa, että tällaisia asioita joudut ikinä pohtimaan. Toivon Mörkölle hyviä päiviä.

Sirkku
14.6.2011

Outi, totta. Jospa se tästä. Mörköhän nukkuu todella paljon ja sen koordinaatio on huonontunut eli jossain määrin se kyllä tällä hetkellä kärsii välittömistä sivuvaikutuksista. Tai no, kärsii ja kärsii – annamme sen nukkua niin paljon kuin se tahtoo ja esimerkiksi agility on jätetty pois, ettei sattuisi vahinkoja. Tuskin nuo sitä kauheasti siis vaivaavat :)

Eeva, toivotukset välitetty!

Kommentoi

WP_Big_City