Up and down and all the way around

Posted by Sirk on Huhtikuu 26, 2011
Videot, Kisaraportit, Agility

Kai sitä nyt toisena kisapäivänä pitää vähän olla mämmikoura pääsiäisen kunniaksi? Selvästikin, mikäli on uskominen meidän ratojemme tasoa lauantaina. Järkyttävää sähellystä ja epämääräistä koiran heittelyä ties minne… Ehkä pitää vähän antaa anteeksi, sillä olin kaameassa flunssassa eikä ääni oikein tahtonut kovin kirkkaasti pihistä. Olisi sitä nyt silti voinut vähän tarkemmin tsempata etenkin ekalle radalle. Kivaa kuitenkin oli.

Mitä siellä sitten tapahtui? Vaikka mitä. Ensimmäisellä radalla linjasin liian löysästi ja Susu hyllytti puomille. Video. Hidastuksesta katsoin, miten koira jo ponnistuksella on tiukasti bongannut puomin eli se teki kyllä just niin kuin ohjattiin. Olisi pitänyt antaa Susun mennä puomille, mutta pois kutsuminen tulee ihan automaationa. Tätä pitäisi jotenkin treenata! Puomi, siis sitten kun sinne lopulta oikeassa järjestyksessä pääsimme, oli varmaan viikonlopun paras. Vielä Susu saisi ottaa pitkät laukat suoralla osuudella ja alastulon taitteella sekä tulla etutassuilla pidemmälle hiekalle. Ennen A-estettä minun olisi pitänyt mennä hakemaan koira putkelta, koska nyt kun jäin paikalleni kykkimään, alkoi Susukin passailla ja ohitella hyppyjä. Aan jälkeinen elämä sujui yllättävän kitkattomasti, mutta keppeihin kompastuimme. Mur. Loppuun viimeistelyksi Susulle vielä huonon ohjauksen takia siivekkeeseen törmäys ja yksin jääminen keinulle – bravo! Enemmän tämä rata nyt vastasi sitä meidän perustasoa kuin perjantain ehjät rundit, mutta noin pahasti ei saisi pakka hajota virheiden jälkeen.

Jos eka rata oli himpun hankala, toinen oli jo ihan oikeasti vaikea. Ei siis tarvinnut lähteä radalle nollapaineet kurkussa, vaan lähinnä loppuun pääseminen oli tavoitteena. Taas tälläkin radalla pari hyvää kohtaa ja paljon ihan kökköä. Video. Alku (siis ne ruhtinaalliset neljä estettä) sujui näpsäkästi ja vauhdilla, mutta sitten herpaantui ja aussie kirmasi a-esteelle. Yritin vain reippaasti jatkaa eteenpäin ja Susu tekikin ihan mahtikeinun, mutta sitten höselsin vähän liikaa ja vedin koiran hypyn ohi tule-käskyllä. Sen takia keppialoituskin meni mönkään. Aan jälkeen näkyi taas varmaan yksi tämän hetken suurimmista ongelmista: Susu ei irtoa etenkään paikaltaan kontaktien jälkeen hypyille, jos ne eivät ole ihan suorassa linjassa ja sen pitäisi edetä yksinään. Jos Susulle jää yhtään valinnanvaraa, sillä on alla huono vauhti tai se ei ole ponnistuspaikasta ihan varma, se mieluummin ohittaa hypyt. Hyppytekniikkatreeniä? Irtoamista? Takaaohjausta? Hyppypyörityksiä? Varmaan kaikkia.

Vähän sekavat fiilikset. Jos olisin fiksu, antaisin olla ja jatkaisin tyytyväisenä kisaamista tästä eteenpäin. Ehkä. En kuitenkaan ole, vaan on pakko keksiä jotakin. Välillä olen tosi tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen mutta seuraavassa hetkessä tuntuu taas, että tekemistä on ihan hirveästi. Olen edelleen sitä mieltä, että minun pitäisi saada Susu liikkumaan radalla paljon paremmin ja etenkin myös virheiden jälkeen. Katsoin tuloksista Susun perjantain nollaradan nopeuden ja se oli muistaakseni 3,92 m/s. Voisi maksikoirasta suhteellisen suoraviivaisella radalla enemmänkin lähteä. Susu liikkuu aika hyvin suorilla mutta vauhti pitäisi saada ylläpidettyä myös tiukemmissa paikoissa ja erityinen haaste ovat kohdat, jossa minä olen paikallani.

Miksi minun pitää edelleenkin vääntää tästä aiheesta? Ei siksi, että Susu olisi huono tai se olisi ihan kelvoton agikaveri. Ei ollenkaan niin! Päinvastoin. Susu ei ole mikään lapanen, siinä on paljon räjähtävää aggrea ja asennetta, ja haluaisin löytää keinot siirtää sen myös radalle. Tuntuu vain niin luovuttamiselta, jos jätän tämän tähän. Ihan varmasti jotain pystyisi vielä tekemään. Viimeisen vajaan vuoden olen antanut agitreenaamisen mennä vähän sinne päin, palkannut välillä kädestä ja niin edelleen, mutta jos nyt pari kuukautta yrittäisi vetää taas junnuajan tapaan helppoa ja intensiivistä treeniä, näkisi reagoiko Susu siihen. Jos ei, pitää ehkä vain luottaa siihen, että sieltä se varmuus ja syttyminen ajan kanssa tulee. Plus käskyttäminen radalla saisi olla aika paljon selkeämpää. Tule-käskyn kanssa saa olla tarkkana, koska se vetää Susun pois hypyiltä. Jari Suomalainenkin ihmetteli, miten Susu ei ollenkaan lukitse etenkään hyppyesteitä, vaan ihan täydestä vauhdista saattaa ohittaa ne jos käskytän liian vahvasti tai vedän liikkeellä pois. Ikuisuustavoite se liikkeen rytmitys minulla.

Treeniä siis vain! Ja sehän passaa Susulle… Lauantaina se kaksitoistatuntisen kisapäivän jälkeen hipatti vielä maneesin ovelle – “voitaisko treenata vielä vähän tokoa?” Tehtiin sitten vielä parit maahanmenoluoksarit, voittajan kaukoja ja liikkeestä istumista, eikä kyllä väsymys tuntunut painavan piippaavaa sähikäistä sitten ollenkaan. Mahdoton elukka.

5 kommenttia to Up and down and all the way around

Emppu
28.4.2011

Luin tekstisi pariin kertaan ja mieli tekee kommentoida. Siis Susu menee hyvän näköisesti ja paremmin kuin mitä teksti antaa ymmärtää. Kriittisesti osaat itseäsi ruotia ;) ja tavoitteellista täytyy homman tietysti ollakin, jos edistyä meinaa. Mutta muista nyt mistä olette lähteneet!

Omalla kohdallani olen ajatellut niin, että ohjauskämmejä tulee väkisinkin varsinkin aluksi, kun ei voi tietää millä vireellä koira kisatilanteessa liikkuu. Siis varsinkin herkkä koira, joka saattaa ottaa itseensä milloin mistäkin, jolloin hidastuu ja lakkaa irtoamasta. (Ja itseäni yritän armahtaa erikseen vielä siksi, että ekan agi-koiran kanssa olen aloittelija muutenkin.) Kai ne kaikki erheet jonnekin muistiin jää ja joskus ehkä saa saman vältettyä. Ja oppii lukemaan omaa koirayksilöään yhä pienemmistä korvien asennoista.

Sanni
28.4.2011

Kyllä tuossa videossa paljon hyvääkin on :) Estehakuisuus lisääntyy varmasti ajanmyötä! Ja ihan hyvää vauhtia tuo on Susulla, vauhtiakin tulee varmasti lisää kun koira oppii lukemaan rataa itsenäisemmin jne. Meillä Lillin kanssa tulee treeneissä välillä tosi hyviä aikoja kun minä osaa ohjata oikein, kisoissa sattuu ja tapahtuu aina jotain omia ohjauskämmejä ja nehän sitten ajoissa näkyy. Ykkösissä on niin löysät ajat että en sinuna kyllä huolisi ollenkaan noista ajoista ;) Ehkä sitten voi alkaa aikoja tarkkailemaan kun AVA-kello alkaa tikitellä, sitä ennen ottakaa vain rennosti ja pitäkää hauskaa! Terkkuja super-Susulle!

Sirkku
28.4.2011

Emppu,

Totta, pitäisi aina muistaa, että on Susu mennyt tosi paljon eteenpäin useassa asiassa. Mutta nälkä kasvaa syödessä jne. ;) Tuo mainitsemasi vauhdin vaihtelu on tosi hankalaa. Topin kanssa on vielä vahvemmin sama juttu. Susulla se korostuu oikeastaan silloin, jos radalla on jo tullut jokin virhe tai samaa kohtaa on jouduttu toistamaan monesti. Oletusarvoisesti se kyllä aina lähtee liikkumaan samalla draivilla, mutta työtapaturmien jälkeen alkaa liikkua huonommin. Minun pitäisi jo vähän osata ohjatakin tällä harrastuskokemuksella, mutta silti niitä perusvirheitä vain tulee kauheasti. Paljon on tietenkin siitä asenteestakin kiinni, millä lähtee radalle. Pitäisi vain keskittyä kunnolla!

Sanni,

Juu, kyllä tuolla etenemällä kolmosissakin pitäisi tavallisissa kisoissa päästä aikoihin, yleensä taitavat olla siinä 3,4-3,7 m/s laskettu mitä katsoin muutamasta kisasta. Hypäreillä näkyy 3,9. Tietenkin mitä vaikeammaksi radat menee sitä herkemmin tulee enemmän niitä huonoja käännöksiäkin ja vauhti lopahtaa helpommin tiukoissa paikoissa, mutta josko sen jossain tuolla saisi jotenkin pidettyä. Ja hilattua ylöspäinkin! ;) Napakasta ohjauksestahan se lähtisi.

Terkut välitetty ja samoin sinne! Ja kohta nähdään pitkästä aikaa jihuu :)

Sarianne
29.4.2011

Eihän tuo pahalta näyttänyt! Pituuden jälkeiseltä hypyltä työnsit minun nähdäkseni itse omalla kropallasi Susun pois ja siinä aan alittavan putken jälkeen oma liikkeesi pysähtyi täysin, mikä saattaa olla syy siihen, että Susu hidasti vauhtiaan niin kovasti. Muuten radat oli ihan hyviä! Kovin irtoavaiselta Susu ei vaikuta, kun vertaan Aksuun, mutta sitä voi treenata ja se irtoaminenkin lähtee sujumaan koko ajan vain paremmin kokemuksen tuoman varmuuden myötä! :)

Jos tuntuu, ettei Susu kestä korjaamista, niin älä korjaa (kisoissa). ;)

Sirkku
29.4.2011

Joo, se oman liikkeen rytmitys on mulla ihan hakusessa tuollaisissa paikoissa. Ja just se, että Susu ei liiku jos minä en liiku ja siihen pitäisi saada parannusta. Nyt olen tehnyt niin, että minä seison paikallani hyppyjen keskellä ja Susun pitää itse irtoilla haluamilleen hypyille > naksu ja pallo lentää sen yli. Vähän niin kuin sheippausagia.

On niin vaikeaa olla korjaamatta! :D Etenkin, jos koira vilahtaa kauas väärälle esteelle ja itse on tosi kaukana. Etenkin kontaktit on hankalat. Noita ohituksia/väärältä puolelta hyppäämisiä en nyt korjannut, mutta toisaalta sekin on vähän huono, koska Susu voi ajatella ohittelemisen olevan ihan ok. Pitää siis selvästikin ohjata niin, ettei tule edes tarvetta korjata ;)

Kommentoi

WP_Big_City