Taivas tummenee

Posted by Sirk on Huhtikuu 16, 2011
Syringomyelia, Mörkö sairastaa

Elossa ollaan! Viiru kasvaa, Susu treenaa, Topi höpsöilee, Mörkö nauttii hankiaisesta ja – valitettavasti – myös kipuilee. Tavallisesti Mörkö on ollut selvästi kipeä vain, jos lääkkeen anto on venynyt tai muuten sen saamisesta on kulunut melkein kaksitoista tuntia eli iltaisin tai aamuisin. Eilen tilanne oli toinen: illalla pikkukoira oli huonona, vaikka oli saanut lääkkeensä ihan vähän aikaa sitten. Vaikutuksen olisi pitänyt olla juuri parhaimmillaan, mutta Mörkö vain halusi mennä pöydän alle piiloon ja pakoili kosketusta. Se jopa hieman rapsutteli. Annoimme sille vähän lisää Gabapentiinia. En tiedä, auttoiko se, mutta hetken kuluttua Mörkö onneksi rauhoittui nukkumaan.

Mörkö on mennyt huonommaksi tämän kevään aikana. Ei mitenkään radikaalisti mutta kuitenkin. Se on ollut useammin kipeä kuin koko viime vuoden aikana yhteensä. Hyviä hetkiä on kuitenkin vielä niin paljon ja tälläkin viikolla Mörkö on todella nauttinut jäniksenpapanoiden metsästämisestä hangilla, jotka kantavat sitä loistavasti. Korvat viuhuen se on viilettänyt pitkin metsiä nassu loistaen eikä mikään ole paljastanut sen olevan sairas. Tiedän tämän kuulostavan äärimmäisen rujolta, mutta tietyllä tapaa toivon, että voinnissa tapahtuisi selkeä romahdus sitten, kun aika on. Sen olen kuitenkin päättänyt, että tilanne, jossa Mörkö vaikuttaa joka ilta kipeältä, ei ole hyväksyttävä. Jos siihen pisteeseen joudumme, on raskaiden päätösten aika. Olen ajatellut, että en enää yritä nostaa Mörkön lääkeannosta, vaan kun nykyiset määrät eivät enää riitä, täytyy päästää irti. Liekö se luovuttamista? Pitäisikö sitten vielä yrittää nostaa annosta esimerkiksi 400 mg Gabapentiinia päivässä? Toisaalta tuntuu, että tietenkin pitäisi, mutta toisaalta ei. Olemme taistelleet jo niin kauan, että en tiedä, onko oikein vielä sotia vääjäämätöntä vastaan. Olisiko se koiralle reilua, kun sen tila on kuitenkin etenevä ja parantumaton eikä annostuksen nosto ehkä kuitenkaan antaisi paljoakaan lisäaikaa? Jonkin aikaa suurempi annos voisi auttaa, mutta pian oltaisiin taas umpikujassa. Voi Mörkö.

Syringokeskustelua varten on nyt myös oma foorumi, joka löytyy täältä. Sinne saavat rekisteröityä siis muutkin kuin vain sairaiden koirien omistajat ja se on toivottuakin. Eri näkökulmat ja tietoisuuden lisääntyminen ovat aina vain positiivisia asioita. Foorumin englanninkielinen vastine on ajanut hyvin asiaansa, saa nähdä kuinka käy suomalaisen.

Viirun kuulumisia on tullut kirjoiteltua harmittavan vähän. Pentu on nähnyt paljon kaikenlaista ja muutenkin viettänyt iloista naperoelämää. Se leikkii hirveän hyvin ja mahtavalla asenteella, syö suurella ruokahalulla ja rakastaa ihmisiä. Koiratkin on kivoja, vaikka herkästi se vielä leikin tiimellyksessä tallautuu isompien jalkoihin. Susu on oppinut jo vähän nätimmin leikittämään Viirua ja erityisen hyvin pelaaminen sujuu ulkona niin, että Susu hepuloi ison lumikasan päällä ja Viiru hilluu kasan juurella. Sitten ne aina yrittävät komentaa ja paimentaa toisiaan kumpikin omasta asemastaan. Sisällä emme pidä niitä vielä yhdessä kuin ihan lyhyitä hetkiä tiukan valvonnan alaisena, koska Susun pinna on edelleen lyhyt ja eritoten vaihteleva mielialasta riippuen. Hiljalleen, hiljalleen.

4 kommenttia to Taivas tummenee

Kati & co.
16.4.2011

Ompas hellyyttävä tämä Viiru :-)

Sirkku
16.4.2011

Se on! Ja oikein reipas kaveri myös :)

Ilona ja Helvi
21.4.2011

Hirveästi voimia Mörön sairauden kanssa jaksamiseen! On aina kamalaa, kun oma rakas koira sairastaa.

Sirkku
22.4.2011

Kiitos! Nyt on Mörköllä ollut onneksi taas parempia päiviä.

Kommentoi

WP_Big_City