Selvästi hyvä päivä

Posted by SirkkuII on Helmikuu 27, 2011
Mörkö sairastaa, Yleinen

Topi ja Susu painuivat heti aamusta mökille riekkumaan, joten saimme viettää Mörkön kanssa laatuaikaa kaksistaan. Kaiken lisäksi tänään on ollut pitkästä aikaa leppoisampi sää, mikä tarkoittaa sitä, että pikkukoirankin ulkoilu onnistuu vallan mainiosti. Kun vielä lenkille otettiin evääksi broileripyöryköitä, oli Mörkön onni oli taattu. Eikä siinä vielä kaikki! Lenkin varrella törmäsimme pitkästä aikaa Mörkön lapsuudenkaveriin Bambi-spanieliin ja sekös ilahdutti molempia kaveruksia kovasti.

Välillä mietin, miten Mörkö voi olla niin rakas pieni otus. Sen kanssa eläminen ei ole helppoa. Ei ole valehtelua sanoa, että siitä on enemmän vaivaa kuin Topista ja Sususta yhteensä. Mörkö puree, räkyttää, varastelee ja haisee. Se vaatii ja huutaa, tunkee töpselinokkansa joka paikkaan ja saa silmittömiä raivokohtauksia, jos kaikki ei mene sen pienen pään mukaan. Tiedän, että nämä kuuluvat salaisiin kansioihin, asioihin, joita ei kuulu sanoa ääneen, mutta paljas totuus on, että Mörkö hankaloittaa perheemme arkea. Paljon. Eritoten Mörkön rajuimman sairastelun aikana jouduin välillä kyseenalaistamaan ilon ja onnen koiran omistamisesta – niin impulsiivista ja aggressiivista ei ole helppoa rakastaa ja hyväksyä pyyteettä. Sellaista, joka ottaa paljon enemmän kuin antaa.

Tänään Mörköä on ollut helppo rakastaa. On ollut päivä, jona osaan taas ymmärtää cavalierin suosiota. Tänään minut on vallannut haikea kaiho siitä, miten paljon sairastuminen on Mörköltä vienyt. Urhea ystäväni olisi ansainnut niin paljon parempaa elämältään ja kuinka kovasti olisinkaan toivonut sille kahmalokaupalla enemmän terveitä päiviä. Sen asenteella olisi valloitettu vaikka koko maailma. Nykyään pystyn elämään valtaosan ajasta hetkessä, mutta tänään on ollut pakko katsoa myös taaksepäin ja jopa vähän jossitella.

En tiedä ollenkaan, mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan, sillä Mörkön oireisto ei ole niitä tavanomaisimpia. Minusta on alkanut tuntua, että Mörkö saattaisi elää vielä pitkäänkin onnellisena. En tiedä, onko tähän tuntumaan luottaminen, sillä moni on kertomansa mukaan juuri ehtinyt tuudittautua tasaiseen tilanteeseen ja sitten ihan yllättäen luopumisen aika onkin tullut. Oli miten oli, tämänhetkinen tilanne on kaikin puolin hyvä. Minä en enää päivittäin panikoi Mörkön menettämistä ja itse keisari vaikuttaa varsin tyytyväiseltä pieneltä elukalta. Tykkään!

12 kommenttia to Selvästi hyvä päivä

Josefiina
27.2.2011

Ihana video! Niin hyväntuulinen, ei voinut olla hymyilemättä sitä katsoessaan. Mörkö on hurmaava :)

Miimi
28.2.2011

Mörkö rulettaa!

Miimi
28.2.2011

En ole koskaan kuulunut Mörön suosikkeihin, enkä ole saanut luotua minkäänlaista siihen, mutta se on silti minusta tosi veikeä ja hauska otus! Josefiina sanoi just oikean sanan: hurmaava!

Suvi&Mira
28.2.2011

Ihana Mörkö :) Tosi kiva video, mistä näkee että Mörön elämä on selvästi vielä elämisen arvoista. Paljon kivoja päiviä Mörölle toivottaen Suvi&Mira

Mia
28.2.2011

Kiitos lohdutuksen sanoistasi blogissamme. Ja kuule arvostan sua todella paljon kun uskallat kirjoittaa näitä ikäviäkin ajatuksia. Ja tiedän hyvin millaista on rakastaa “erikoiskoiraa” se on erilaista, mutta silti niin ehdotonta. Se rakkaus. Ja kun oikein rakastaa niin sitä antaa anteeksi paljon ja hyväksyy sitäkin enemmän. Tsemppiä teille! Ja paljon hauskoja päiviä Mörkön kanssa. :)

Sirkku
28.2.2011

Josefiina, Mörkössä on juuri parasta se, että sen kanssa leikkiessä ja treenatessa tulee aina niin hyvälle tuulelle. Pikkukaveri on aina tyytyväinen itseensä ja sen se kyllä näyttää :)

Miimi, älä välitä, aika harva Mörkön suosikkeihin kuuluu :) Mörkön makuun mukiinmenevät ihmiset laskee kepoisasti yhden käden sormilla. Jaksoin pitkään ihmetellä, miten Mörkö ei millään totu sellaisiinkaan ihmisiin, jotka antavat sille aina herkkuja ja osaavat muutenkin ihan oikeasti olla koirien kanssa, mutta kai sairaus tekee vain kaiken niin epäloogiseksi. Oudointa on, kun Mörkö aina häntä viuhtoen oikein tunkee kavereidenikin syliin mutta ei silti kuitenkaan lopulta tahdo, että siihen kosketaan. Veikeä se kyllä on! :)

Suvi, leikkimistä voikin pitää hyvänä mittarina – sitten, kun Mörkö ei enää leiki iloisesti, ei kaikki ole kunnossa. Nyt Mörkö nimittäin rakastaa leikkimistä :)

Mia, tuo oli ihan älyttömän hyvin sanottu. Ei tuohon juuri lisäämistä ole. Vielä kerran tsempitykset siihenkin suuntaan!

Emilia
1.3.2011

Minäkin tykkään!

Sirkku
2.3.2011

:)

Tiina
2.3.2011

Kirjoitat ihanan rehellisesti vaikeuksistanne ja iloistanne. Koskaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu, mutta ehkä edes jollain lailla ymmärrän. Itse aggressiviisen koiran kanssa eläessäni jouduin pahimpina aikoina jatkuvasti punnitsemaan, oliko elämä elämisen arvoista kummallekaan - koiralle tai minulle.

Sirkku
2.3.2011

Mörkölläkin aggressio on liittynyt todella vahvasti sairastamiseen. Jos arvaamattomuuden ja salakavaluuden syyksi ei olisi paljastunut sairautta eikä olisi saatu lääkitystä helpottamaan, oltaisiin silloinkin oltu vaikeiden kysymysten edessä. Nämä ovat aina hankalia, sillä asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin voisi luulla. Pitkä matka on tultu kahden vuoden takaisesta, jolloin julistin, että jos koira elää onnellista elämää vain vahvojen lääkkeiden avulla, pitäisi se päästää menemään.

Anna
9.3.2011

Olen myös kahden Cavalierin omistaja ja koska rotumme on näin pahassa syringo-otteessa on erittäin arvokasta saada lukea oireellisten koirien omistajien kokemuksista jo siksikin, että meillä kaikilla on velvollisuus pitää silmällä mahdollisten oireiden ilmenemistä omillakin koirillamme, normaalia tarkemmin.

Monet oireilut voivat selittyä myös muilla seikoilla, mutta ainakin jokin selitys pitää löytyä runsaisiin rapsutteluihin tai outoon käytökseen, koska takana voi olla todellakin myös jatkuvia kiputiloja. Siksi oireista kertominen ja puhuminen on erittäin arvokasta kaikkien Cavojen omistajien kannalta, aihepiiri on erittäin rankka ja kivuliaan koiran hoidosta vastaaminen on uuvuttavaa ja aikamoista salapoliisityötä. Nostan hattua kaikille teille, jotka olette blogin muodossa tai Cavalier palstalla kokemuksianne kertoneet (ikävä kyllä palstalla näinkin rankan aihepiirin kirjoittajia on kohdeltu mielestäni törkeän tylysti ja pikkumaisesti, ymmärrän ettei sinne paljoa halua kirjoitella) ja kiitän teitä siitä, että haluatte näin valistaa muita omistajia, että kipuilevat koirat saisivat apua ja omistajat tunnistaisivat oireilun mahdollisesti omissa koirissaan. Kiitos teille Sirkku, Suvi&Mira ja Satu, keiden kirjoitteluja olen seuraillut! Lämmin halaus teille ja ihanille koirillenne! -Anna-

Sirkku
11.3.2011

Hei Anna! Ihanaa saada tuollaista palautetta! Olen yrittänyt kirjoittaa Mörkön sairaudesta ja oireista siksikin, että ihmiset ymmärtäisivät, että syringokoira ei aina rapsuttele pakonomaisesti vaan sairaus voi oireilla monella muullakin tavalla. Mörkökin olisi varmasti saanut diagnoosin nopeammin, jos olisin osannut tunnistaa kipuilun ja muut oireet syringoksi – kun Mörkö ei kerta kummemmin rapsutellut, ajattelin, että selitys oireisiin löytyy takuuvarmasti jostain muualta.

Kiitos itsellesi kannustuksesta! Terkkuja ja terveyttä cavaliereillesi :)

Kommentoi

WP_Big_City