Susu hyppyseminaarissa

Posted by . on Syyskuu 02, 2010
Agility

Viikonloppuna 21.-22.8. osallistuimme Susun kanssa Ulla Kaukosen pitämään hyppyseminaariin. En ollut juurikaan tutustunut hyppytekniikkakoulutukseen aiemmin ja koiran lihashuoltoonkin liittyvät asiat olivat vain pintatasolta selvillä, joten seminaari tuli enemmän kuin tarpeeseen – en edes muista, milloin olisin oppinut jossakin koulutuksessa yhtä paljon. Oli siis tosiaankin hintansa väärtiä lystiä! Edes vaihteleva sadesää ei haitannut ja molempina päivinä tuli vietettyä aikaa kentän reunalla aamusta iltaan. Tällä kertaa se oli tosiaankin kannattava sijoitus. Muiden koirien suorituksia seuraamalla oppi vähintään yhtä paljon kuin omalla vuorollaan ja molempina päivinä aamusta pidetyt luennot pohjustivat hyvin käytäntöä. Muutamia asioita laitoin muistiin, tässä osa.

Hyppytekniikkatreenin tavoitteita ovat koiran itsenäisyys, terveys ja motivaatio. Paitsi että treenit voivat vauhdittaa koiria fyysisen kehittymisen myötä, myös henkiseen motivaatiopuoleen sillä voi olla positiivinen vaikutus, kun koirat saavat runsaasti palkkaa myös hypyistä – osa-alueesta, jota pidetään itsestäänselvänä kontaktien ja keppien huolelliseen opettamiseen verrattuna. Monilla koirilla vauhti radalla on kasvanut hyppytekniikkatreenien myötä. Hyppytaito on yksilöllistä ja sitä on ylläpidettävä. Harjoitteet rakennetaan niin, että koiralla on mahdollisuus kehittää tekniikkaansa oikeaan suuntaan, ts. koirat harjoittelevat pitkälti itse – oikea tekniikka on niille itselleenkin kannattavaa. Hyppytekniikka vaatii koiralta myös aivojen käyttöä eli sen pitää todella keskittyä hyppäämiseen kunnolla.

Tärkeitä asioita hyppyjen treenaamisessa ovat rytmi, tasapaino, sopiva vauhti sekä oikea vire. Koiran tulee hahmottaa kroppansa hyvin osatakseen käyttää sitä oikein ja ylipäätään oikeita lihaksia. Monet hidastuvat hyppytekniikkaa tehdessä, mutta siitä ei tarvitse huolestua.

Koiralla on monia tehtäviä hyppäämisen suhteen. Sen tulee löytää reitti esteelle ja valita laukkansa sen mukaan sekä osata arvioida etäisyyttä, ponnistuspaikkaa ja ponnistuskulmaa. Yksi tärkeimmistä osattavista asioista on painonsiirto takajaloille ennen hyppyä – tätä kutsutaan myös kokoamiseksi. Esimerkiksi takaakierroissa koiran tulee koota itsensä voimakkaasti, koska se joutuu hyppäämään ihan esteen läheltä ja tällöin myös ponnistuskulma on hyvin jyrkkä. Luontaisesti koirat ovat etupainoisia ja se näkyy suurimmalla osalla myös hyppäämisessä. Lyhytrunkoisten koirien on helpompi koota itsensä. Hypätessään koiran tulee huomioida myös hypyn korkeus ja ilmalento. Ideaalinen asento on pää alhaalla ja selkä pyöreänä, koira liitää ikään kuin putkessa, josta vain häntä tulisi ulos. Takajalat olivat minulle uusi oivallus: niiden vetäminen kropan alle ei tarkoita aina jumeja tai muuta häikkää koiran kropassa, vaan kaikki tavat niiden suhteen ovat yhtä hyviä. Monilla koirilla takakoipien paikka vaihtelee myös erilaisten hyppyjen mukaan. Hyppääminen ei pääty ilmalentoon, vaan vielä esteen jälkeen koiran tulee tasapainottaa itsensä oikein.

Hyppyongelmiin on monia syitä. Koira on voitu opettaa hyppäämään väärin tai sitä ei ole opetettu lainkaan. Erilaiset kivut ja jumit koiran kropassa voivat luonnollisesti aiheuttaa vaikeuksia hyppäämiseen. Liian kova vauhti luo haasteita, samoin erilaiset alustat. Jotkin koirat hyppäävät mallikkaasti vaikkapa hiekalla, mutta pehmeällä maneesipohjalla tekniikka leviää käsiin. Erilaiset häiriöt radalla (myös ohjaaja!) herpaannuttavat koiran keskittymistä suorituksesta eli tyyppiesimerkkejä ovat vahvat käskytykset riman päällä ja muut vastaavat. Koiralla tulee olla rohkeutta hyppäämiseen ja luottamusta omaan arviointikykyynsä. Etenkin nuoret koirat saattavat kieltää esteitä vain siksi, että ne eivät ole varmoja esimerkiksi ponnistuspaikasta eivätkä uskalla lähteä yrittämään hyppyä. Usein tämä on viisasta koiralta, ainakin esimerkiksi renkaalla. Koiralla tulee olla myös hyvä motivaatio hyppäämiseen. Hypätäkseen oikein ja hallitakseen kroppaansa oikeasti kunnolla koiralla tulee olla vahva syvätuki, jota voidaan vahvistaa erilaisilla jumppaharjotteilla. Suuret pinnalliset lihakset, jotka harjoittuvat uidessa ja lenkkeillessä, eivät riitä agilitykoiralle.

Anatomiasta ja fysiologiasta. Viestit tallentuvat levossa eli sen merkitystä aktiivisellakaan harrastuskoiralla ei tule väheksyä. Myös lihasten kasvu tapahtuu levon aikana. Koira on etupainoinen seisoessa ja ravatessa (ilmeisesti monet myös laukatessa ja siten myös hypätessä). Koiraeläimelle ei ole luontaista kääntyä vauhdissa, joten agilityn ihanteet ovat haasteita koirien kropille.

Koiran lihaksisto koostuu karkeasti kahdesta osasta: pinnallisista ja syvistä lihaksista. Pinnalliset lihakset liikuttavat koiraa, kun taas syvät lihakset tukevat nivelet paikoilleen. Syvät lihakset aktivoituvat hitaassa liikkeessä ja staattisessa tasapainossa. Syvätuen puute vaikuttaa pinnallisiin lihaksiin: ne jännittyvät ja syntyy kipua, lukkoja ja kulumia. Agilitykoiralla syvätuen tulee olla erityisen vahva, sillä kroppa pitäisi hallita kovassa vauhdissa ja lihasten voima saada kunnolla käyttöön. Hyvä syvätuki tekee harjoittelusta vähemmän riskialtista ja vähentää rasitusta. Syvätuki voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: vartalon syvätukeen, lonkkatukeen sekä lapatukeen. Näitä kaikkia voidaan harjoittaa erilaisilla harjoitteilla.

Pentujen kanssa voidaan harjoitella matalilla speedbumpeilla erilaisia harjoituksia. Noin vuoden ikäisenä voi alkaa kiinnittää tekniikkaan huomiota, ennen sitä treenaminen saa olla vain hauskaa ja rentoa.

Kaikki Susun viikonlopun treenit tallentuivat videolle ja latasin pätkät nettiin kommentteineen kaikkineen.

Aluksi Ulla halusi nähdä kaikkien koirien ravia. Susu kääntyy vähän liikkeessä oikealle, mistäköhän mahtaa olla seurausta… Tokokoira mikä tokokoira, mutta tästä eteenpäin pitää kiinnittää huomiota myös toisen puolen taipumiseen. Ulla myös vähän tunnusteli koiria ja testasi niiden tasapainoa, näissä ei ollut Susulla mitään huomautettavaa ja hirmu rauhallisesti antoi tutkia itseään. Jalkojen nostelua tasapainoilumielessä olemmekin treenailleet pitkin kesää.

Lauantaina aloitimme set point -harjoituksella, jossa oli apurimat ohjaamassa koiran liikettä. Susu hyppäsi etupainoisesti. Kun takarima lisättiin ja sen korkeutta kasvatettiin, hyppäsi Susu liian korkealle – sen mielestä este oli kauhean iso. Toisella yrityksellä Susu veti takajalat koukkuun alleen ja korkeutta oli edelleen liikaa eikä ponnistus suuntautunut eteenpäin. Tässä vaiheessa okseria madallettiin ja seuraava hyppy oli sujuvampi ja rennompi. Viimeinen taisi olla melko samanlainen kuin edellinen eikä siinä ihmeempiä.

Toinen harjoitus oli set point ilman apurimoja ja ponnistus tapahtui lähempää. Harjoitus oli Susulle tutumpi, mutta se lähti edelleen liikaa ylös ja alastulo oli töksähtävä. Toisella yrityksellä Susu heitti takapäätään yli mutta hypyn kaari oli parempi. Kolmas kerta oli jo parempi, mutta alastulo oli edelleen jäykkä eikä Susu tee siinä joustoa. Neljännellä kerralla laskeutuminen oli pehmeämpi. Viidennellä toistolla tömähdys oli jo tosi pieni. Kouluttaja sanoi, että Susu ajattelee tekemisiään hyvin ja miettii kivasti, mikä on homman nimi. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää takapään syvätukeen löysien lonkkien takia.  Tämä harjoitus on Susulle tässä vaiheessa parempi, koska tässä sen on pakko koota enemmän. Susun on myös myös helpompi keskittyä enemmän laskeutumiseen ja hyppykaaren loppuosaan. Tässä vaiheessa ei vielä korkeuden arviointia kumpaankaan harjoitukseen nyt molemmat rimat 30 cm. Toistojen aikana tapahtui hyvin kehitystä.

Päivän viimeinen treeni oli viiden esteen perussarja, jossa harjoitellaan erityisesti kokoamista. Koiran kehittyessä esteiden määrää voidaan lisätä aina kahdeksaan hyppyyn asti. Ensimmäisellä toistolla Susu kyllä keskittyi hyvin, mutta rytmi oli vaihteleva: teki korkeampia ja matalampia sekä lyhempiä ja pidempiä hyppyjä. Toisella yrityksellä oli paljon tasaisempi rytmi ja pääkin oli alempana. Kolmannella paransi taas rytmiä, mutta alastulot tömisevät. Vielä yksi toisto. Susu ei ole perussarjallakaan varma takajaloistaan: ne ovat jäykät ja se välillä potkii niitä taakse, välillä nostelee ja välillä koko peräpää heittää yli. Alkuvaiheessa treeniin ei tarvitse tehdä muutoksia, mutta sujuvuuden myötä erilaisia variaatioita voi kokeilla. Taas Susu mietti asioita ja tekeminen kehittyi hyvin treenin aikana.

Sunnuntaina aloitettiin etäisyyden arvioinnin harjoittelulla eli viiden hypyn sarjalla, jossa jokainen esteväli oli jalan edellistä pidempi. Ensimmäisellä kerralla Susu luki hyvin etäisyyden, vaikka olikin vähän yllättynyt erilaisesta harjoituksesta. Loppua kohden meni etupainoiseksi ja takajalat ja pylly alkoivat lentää yli. Toisella toistolla Susu oli paremmin takapäällä, mutta ei saanut venytettyä yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Jokin rima myös kolahti. Kolmas kerta oli ihan samanlainen kuin edellinen, joten toistoja ei otettu enempää (koira ei lähtenyt korjaamaan hyppyjään). Susu tarvitsee enemmän kokoamistreeniä, jotta takapään käyttö tulee tehokkaammaksi. Susun pitää hoksata, että voiman venytykseen pitäisi tulla takapäästä ja takajaloista. Susulla on ihan oikea ajatus asiasta, mutta toteutus ontuu vielä. Etäisyyden lukeminen oli kuitenkin mallillaan – Susu ei vain saanut tuotettua oikeanlaisia hyppyjä.

Seuraavana ohjelmassa oli alastulotreeni, jossa toisena esteenä oli okseri ja esteiden väleissä oli vaihtelua (6-9-9). Ekalla yrityksellä Susu rämähti okserin päälle eikä tiennyt, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Esteitä madallettiin, jotta Susun hypyt suuntautuisivat enemmän eteenpäin, ja kokeilimme uudestaan. Nyt Susu otti väliaskeleen okserin jälkeen, koska sille on niin vaikeaa heti okserin jälkeen koota voimakkaasti ja ponnistaa eteenpäin. Vielä seuraavallakin Susu otti hätäaskeleen okserin jälkeen, joten se pääsi vielä ryhmän viimeisenä kokeilemaan harjoitusta kerran lyhemmillä esteväleillä (6-8-8). Kokeilin tähän ekaa kertaa viikonlopun aikana lelupalkkaa. Aiemmissa olin käyttänyt namia, jotta Susu keskittyisi paremmin. Pallollakaan ei kuitenkaan karannut mopo käsistä, joten Ulla suositteli myös sitä käytettäväksi. Vähän Susu taas painui etupäälleen ja okserin laskeutumisen jälkeen takapää heitti vähän yli, mutta lopussa sai kroppansa järjestykseen. Lähdössä istumisessa pitää Susun kanssa erityisesti katsoa se, että etujalat eivät ole ihan kiinni takajaloissa rungon alla eli koira ei saa istua niin supussa, koska silloin liikkeelle lähtö vaikeutuu. Lisäksi ei koiraa ihan kiinni ponnariin.

Viikonlopun viimeisenä harjoituksena oli liikkuva hyppy, jossa viimeistä hyppyä siiretään toisto toistolta kauemmas. Tätä voidaan tehdä myös korkeuden arviointina, mutta Susun kanssa siihen siirrytään vasta myöhemmin.  Ensimmäisellä kerralla Susu hyppäsi viimeisen hypyn ylikorkeasti eikä ponnistanut eteenpäin. Etäisyyden luki kohtuullisen hyvin. Tokalla yrityksellä alkupuoli oli rennompi, mutta viimeisessä välissä Susun piti taas miettiä, miten tästä oikein selvitään parhaiten. Hyppykaari oli ihan hyvä ja ponnistus suuntautui jo enemmän eteen eli “vika” ei ollut niinkään suorituksessa vaan korvien välissä. Kolmannella toistolla oli taas rennompi, mutta takapää alkoi mennä yli viimeisellä hypyllä. Neljännellä kerralla viimeinen väli oli 12 jalkaa ja Susu harkitsi jo väliaskelta, mutta päätyi vielä in-outiin. 13 jalalla otti laukan väliin, vaikka olikin vähän epävarma sen ottamisesta. Normaalisti tästä olisi helpotettu takaisin lyhyempään väliin, mutta koska toistoja oli jo niin paljon alla, jätettiin harjoitus tähän.

Seminaarin päätteeksi käytiin vielä kaikki koirat läpi yksitellen. Susun kanssa kannattaa kiinnittää huomiota kropan hallinnan harjoitteluun ja erityisesti takapään syvätukeen luuston löysyyden takia. Ullan mukaan välillä Susu hyppäsi jo hyvällä tekniikalla ja koko ajan ainakin yritti kovasti tehdä oikein. Niin kuin pikkuaussie aina yrittää, hassu ja kultainen otus. Suurin ongelma hyppäämisessä on etupainoisuus ja takapään heittäminen yli, eli Susu ei osaa siirtää painoaan taakse ja koota kunnolla. Ensisijaisesti nyt kannattaa tehdä lauantain treenejä eli set pointia ja perussarjaa, jotta kokoaminen kehittyisi. Korkeuden nostaminen oli ehkä vaikeinta, sillä Susua alkaa hirvittää ja se ponnistaa liian ylös eikä kaari suuntaudu eteen. Korkeutta voi hiljalleen alkaa harjoitella liikkuvalla hypyllä 9 jalalla.

Kysyin Ullalta, olisiko Susun kanssa hyvä pitää taukoa hypyistä ratatreeneissä ja tuomio oli, että se on rajatapaus. Tämä siis koiralle, joka ei esimerkiksi rimoja pudota oikeastaan koskaan eikä passaile korkeampiakaan maksihyppyjä – viikonloppu oli tosiaankin avartava. Jokaisella seminaarin koiralla oli petrattavaa hypyissään ja useammalle suositeltiin kisataukoa. Keskimäärin ongelman korjaaminen vie 6 kk - 2 vuotta eli harjoittelu on kärsivällisen ihmisen hommaa. Treenata kannattaa 1-2 kertaa viikossa, kolme kertaa jos rakennetaan jotain eli hyppytekniikka on pääasiallinen treeni. Ajattelin, että tekisimme talvikauden hyppytekniikkaa eli se tekee reilut puoli vuotta. Toiveissa olisi, että keväällä Susun tekniikka olisi parantunut ja pääsisimme kunnolla kisaamaan. Talven ajan ratatreenit tehdään ilman rimoja tai matalilla rimoilla, sitten kun Susu oppii niitä hyppäämään.

Viikonloppu herätti ristiriitaisia ajatuksia. Eikö jokainen koira osaa hypätä luonnostaan itselleen edullisimmalla tavalla? Kuinka tärkeää “oikeaoppisen” hyppytekniikan opettaminen loppujen lopuksi on? Miksi siihen kannattaa panostaa? Kuka on määritellyt koiralle oikean tavan hypätä? Onko opetettava tapa ainoastaan nopein ja taloudellisin, ei välttämättä koiralle se luonnollisin? Tämä ei lainkaan koulutuksen kritisoinniksi – päinvastoin! Kiinnostuin hyppytekniikasta suuresti ja melkein koko laji muutti muotoaan silmissäni: tästäkin voi tehdä melkein tieteellistä pilkunviilausta, jipii Olen yrittänyt soveltaa juttuja ihmisurheilun puolelle ymmärtääkseni paremmin ja totta kyllä, että tapa, jolla meistä tuntuu luonnollisimmalta ja helpoimmalta tehdä jokin asia, ei aina ole optimaalisin. Lisäksi nyt vasta oivalsin syvälihaksiston todellisen tarpeen agilitykoiralle – jotenkin loksahti kohdalleen, että tämähän tosiaan on ihan tismalleen sama asia kuin meillä kaksijalkaisilla. Ei vain mennä kentälle viuhtomaan, vaan harjoittelu koostuu useammasta kokonaisuudesta ja itse lajissa loistaakseen tarvitsee paljon muutakin. Tai ehkä loistaa ei ole oikea sanavalinta, pikemminkin kyse on turvallisemman, monipuolisemman ja pitkäaikaisemman harrastuksen saamisesta. Koulutuksen jälkeen huomasin yllättävän seikan: haaveilin hienosti kokoavasta koirasta, jolla on hyvä syvätuki – en enää supermiinusnollista ja valionarvosta. Pelastusrengas. Nyt meillä on tavoitteet, jotka eivät ahdista ja jotka ennen kaikkea ovat koiralle itselleen hyödylliset.

14 kommenttia to Susu hyppyseminaarissa

Eve
2.9.2010

Kiitokset hyvistä muistiinpanoista! Viimetalvena kun Astan kanssa tehtiin näitä, niin huomasin, että hyppäsi paremmin, kun en ollut ottamassa vastassa esteiden edessä, vaan lähetin koiran luolta. Sanoiko kouluttaja tästä mitään kommentteja? Ja toinen juttu kiinnostaisi, oliko syvätukilihasten kehittämiseen jotain muita treenejä vielä kuin hidas kävely ja jalkojen nostelu?

Sarianne
3.9.2010

Tiäksä mä oon miettinyt myös sitä, että kuka sen “oikeaoppisen” tyylin on oikeastaan määritellyt? Tottahan joillakin koirilla on ihan silmiinpistävän huono tyyli, mutta noin yleensä ei kyllä minulla pistä kisoissa silmään kovinkaan monen koiran tapa hypätä. Lisäksi on herännyt kysymys siitä, kuinka moni tavis agikouluttaja tätä osaa _oikeasti_ opettaa?

Sirkku
3.9.2010

Eve,

Oman sijaintinsa sai päättää itse ja joillakin koirilla myös vaihdeltiin ohjaajan paikkaa eli joko palkan luona vastaaanottamassa tai lähetys koiran vierestä palkalle. Susulle valitsin ensimmäisen tavan, koska yksin palkalle irtoaminen lisää sen epävarmuutta. Monille hökeltäville ja palkalle rynniville koirille ohjaaja jäi lähtöön.

Syvätukea kehittäviä harjoituksia tuli esille monia muitakin, mutta en laittanut niitä nyt tähän, koska kouluttaja painotti, että parasta on, jos jokaiselle koiralle fyssari laatii oman jumppaohjelman.

Sarianne,

Näitä hyppytekniikkakouluttajia on Suomessa muutama (vai vain kaksi? tiedän Kaukosen ja Vappu Alatalon). Eli pakko vain videolta yrittää tsekkailla Susun hyppyjä ja jos ensi vuonna pääsisi taas tällaiseen viikonloppuun tilannekatsaukseen. Se tässä vähän mietityttääkin, että milloin tiedän hyppyjen parantuneet riittävästi esimerkiksi korkeuden kasvattamiseen. Onneksi pääsee porukalla treenaamaan ja silmä kehittyy :)

Janni
3.9.2010

Mielenkiintoiset muistiinpanot! Ja oli kiva katella videoita.

Mäkin oon kyllä miettinyt, että kuka määrittää sen täydellisen hypyn. :D Mistä me tiedetään, mikä on koiralle ideaalein ja paras.
Se on kyllä totta, että ihmisetkään eivät osaa valita liikeratojaan taloudellisuuden mukaan (esim. kantapääjuoksu vrt päkiäjuoksu, päkiä edellä pääsisi paljon nopeammin ja liike suuntautuisi enemmän eteen mutta niin se vaan kantapää töksähtää ekana maahan…), että ehkeivät ne koiratkaan aina tiedä.

Jonkin verran näkee jumisia koiria radoilla, hypyistä näkee ettei lihaksisto ole ihan täydessä terässä, mutta muuten ei kyllä munkaan silmään kauheasti epätaloudelliset hyppytekniikat pistä. Paitsi krommit tuntuvat olevan lajin mestareita korkeilla loikillaan.

Emppu
3.9.2010

Hei!

Kiitos koosteesta! Pitäisi varmaan viedä omakin koira tsekattavaksi. T. Emppu

Sara
3.9.2010

Hyvät muistiinpanot, mielenkiintoista luettavaa :)

Sirkku
4.9.2010

Janni,

Joo, joistain koirista kyllä ihan tavis näkee, että paremminkin voisi hypätä. Loput onkin sitten harmaata massaa, josta en tosiaankaan osaisi eri tekniikoita tarkemmin yksilöidä. Sitten, kun kouluttaja koulutuksessa sanoi ja vähän tiesi, mitä tarkkailla, pystyi jotain tsekkailemaan. Susun videoita piti katsoa moneen kertaan hidastettuna ja kelailla kommentteja, että hoksasi juttuja.

Koiralla voi siis olla myös ihan hyvä lihaksisto ja syvätuki, mutta se ei silti osaa käyttää sitä oikein. Eli aina huono hyppytekniikka ei tarkoita heikkoa lihaksistoa tai jumeja, tuli vain tuosta mieleen. Mutta ne jumikipuilijat on varmaan just ne, jotka on helpoin huomata :)

Emppu, kannattaa kyllä, jos suinkin on joskus mahdollisuus :)

Sara, heitän teidät linkkilistaan, onhan ok? On pitänyt tehdä se jo pitkään, mutta aina on unohtunut.

Sanni
9.9.2010

Kivoja videoita :) Susun tyyli näyttää mukavalta. (sen mitä nyt tuosta jotain luulen tajuavani :))

Ja totta on että joistakin koirista näkee että kaikki ei ole ihan kunnossa kun ei löydetä ponnistupaikkaa, selkä on kummallisessa asennossa, takajalat potkii yliammutusti taakse jne. Eniten ehkä näkee pienillä/hitailla koirilla tätä kun hyppääminen on työläämpää.

Sirkku
10.9.2010

Joo, niitä hyppyjä ennen “painuvia” pikkukoiria näkee aika paljon. Olisikohan se sitä, että koirat kokevat esteet liian korkeiksi ja siksi hirveästi valmistautuvat hyppyyn joustamalla etupäällä paljon? Eivät ole tajunneet, että voima löytyisi takapäästä.

Eeva
10.9.2010

Kiitos Sirkku että kokosit teidän viikonlopun näin kattavasti. Harmittaa vaan että ku töissä tätä luen niin en nää videoita. Noh, pitää kattoa ne joku toinen kerta kotona.

Ensin katoin että herranen aika kuin pitkä kirjotus, en jaksa lukea, mutta ku tajusin mistä kirjotat niin mielenkiinto heräs. Meillähän on tosiaanki Minan kans hyppytekniikassa paljonki hiomista sillä Mina räiskii rimoja alas ja hyppää välillä niin pitkiä loikkia ettei ehdi koota itseään seuraavalle hypylle ja rima tippuu. Ollaan tehty sarjahyppyjä sen parantamiseksi, mutta täältäki kyllä sai hyviä vinkkejä. Ois mahtavaa saaha tuo sama kurssi tänne Oulun seudulle!

Sirkku
10.9.2010

Mietin aina, että tuleekohan liian tarkasti selostettua ja siten turhan pitkiä sepustuksia, mutta hyvä jos niitä jaksaa lukea :) Hyppytekniikkajutut on tosi mielenkiintosia, sillä ne ainakin mulle oli ihan uusi aluevaltaus. Kannattaa varmaan Minankin kanssa tehdä noita harjoituksia, ainakin set pointit ja perussarjat taitaa olla sellaisia kaikille turvallisia ja yleishyödyllisiä treenejä.

Essi
18.3.2011

Olipa mielenkiintoiset ja kattavat koosteet! Oma koira starttaa kesällä, olen seurannut sen hyppy-tyyliä videolta ja parannettavaa on - aloin googletella kun asiasta ei meitä ohjanneet ole koskaan maininneet ja sopivasti eksyttiin teän sivuille, sai taas ajattelemisen aihetta treenejä ajatellen. :)

Sirkku
18.3.2011

Kiva, jos näistä oli jotain hyötyä! :)

[…] 28.-29.5. Ulla Kaukosen vetämän hyppyseminaarin jatkokurssille. Viikonloppu oli siis jatkoa elokuiselle (linkistä löytyvät myös nyt kertautuneet teoriaosuudet). Olemme talven ja kevään aikana […]

Kommentoi

WP_Big_City