Loppuviikon treenikattaus, olkaa hyvä!

Posted by SirkkuKo on Heinäkuu 03, 2010
Haku, Vepe, Toko, Agility

Alkuviikosta treenitahti vain kiihtyi keskiviikon triplatreenien merkeissä. Järkyttävää vai ilahduttavaa, että koiralla on näin paljon ohjelmaa? En tiedä. Treeneissä ravatessani mietin, onko meillä liikaa harrastuksia, mutta tunnen heti piston sydämessäni, kun vain hengaamme kotiympyröissä. Jonkinlainen tasapaino pitäisi löytää ja taitaa olla vain pakko nöyrtyä sen tosiseikan edessä, että neljän lajin yhtäaikainen täysipainoinen ja tavoitteellinen treenaaminen ei vain onnistu. Puuhailla tietenkin voi aina, mutta en pysty innostumaan ajatuksesta tehdä jotain hutiloiden tai puoliteholla.

Keskiviikkona aloitimme aamusta ilmaisutreeneillä kentällä Seijan, Minnan ja Annin kanssa. Sissy oli hurjan taitava, mutta meidän treenimme meni vähän pipariksi. Ahnehdimme treenin vaikeudessa ja kun harjoitus oli liian haastava ja matkat pitkiä, alkoi Susu syljeskellä rullaa. Sen tietää, mitä yhdestäkin epäonnistuneesta suorituksesta seuraa – koira menee epävarmaksi, sen ajatus jumiutuu eikä pysty nollautumaan virheestä. Nämä taitavat vain olla sellaisia juttuja, joita tulee nuoren tottumattoman koiran kanssa eteen ja joihin ei auta muu kuin opetella selviämään vaikeuksista yhdessä tekemällä ja olemalla. Kieltämättä koin pienoisia epätoivon tuntemuksia tämän koko jutun suhteen: montako virhettä tämän(kin) uuden asian opettamisessa täytyy tehdä? Nyt en itse ollut tarpeeksi selkeä luovutuksen suhteen eikä Susulla ollut kirkasta käsitystä siitä, mihin asti rulla kuuluukaan kiikuttaa. En voi vaatia sitä istumaan tai tulemaan edes sivulle seisomaan rulla suussa, koska se ei sitä vielä osaa muissakaan ympyröissä ja ilmaisuharjoittelussa ylimääräinen sähellys hämärtää uutta palkkauskuviota. En ole oikein varma, mitkä ovat jäljellä olevat vaihtoehdot ja pystymmekö tällä hetkellä etenemään ilmaisun kanssa. Pahimmassa tapauksessa Susu yleistää asian tokohommiin ja pilaan siltä koko orastavan noudon. Saimme kuitenkin lopulta muutaman onnistuneen rullakuvion aikaiseksi ihan lyhyeltä matkalta ja onnistumisista Susu sai paljon palkkaa. On hauskaa, miten Susu on oppinut jo kahdessa kerrassa tykkäämään hurjasti Annista ja tahtoi koko ajan mennä tämän luokse. Kiva, että Susu saa pienemmistäkin ihmisistä mukavia kokemuksia ja kavereita.

Illalla hurautimme vepeilemään Marjalan hyttysrantaan. Ohjelmassa oli pelkkää vientiä, joskin loppukivaksi koirat saivat vielä hypätä veneestä. Nyt on paikallaan antaa hehkutusvaroitus. Susu oli nimittäin ihan huikean taitava! Pystyin jo siirtämään lähetyksen rannalle ja niin vain aussie hilasi köyden tasaisesti kuin höyryveturi veneeseen aina Heidin käteen asti. Susu tarvitsee vielä lähetyksessä rohkaisutuuppaisun mutta aivan mahtavan upeasti ja varmasti se muuten suorittaa liikkeen. Aivan kertakaikkisen huippu! Aaltoja! Ehkä vepe onkin Susun omin laji? Voi hitsi, kyllä on kivaa kun jokin onnistuu näin kivuttomasti ja vielä vepen alokasluokan vaikeimpana pidetty liike. Koputan puuta.

Illan agilityssä pikku-Mörkö sai olla pääosassa. Hippulat vinkuen se vipelsi radalla, ohjaajasta nyt ei voi sanoa samaa… Pakko myöntää, että ei siitä välttämättä agilitykoiraa olisi tullut ilman sairastumistakaan, mutta hauskaa sillä oli. Puomin juoksari on mennyt ylpeydenaihe, mutta sillä nyt ei ole enää mitään väliä. Loikkikoot, jos loikituttaa Tulipa osoitettua, että juoksukontakti ei pysy matalalentoisella kääpiökoirallakaan kuosissa ilman sen säännöllistä huoltoa. Susun kanssa teimme lähinnä puomin kontaktia, jossa pari aivan superhienoa ja -nopeaa toistoa. Ei sitä fiilistä, mutta läheltä liippasi. Seuraava koetinkivemme agilityn saralla on huominen Sami Topran koulutus. Mietin pitkään, menemmekö sinne mutta uteliaisuus voitti – tahdon selvittää, pystyykö Susu toimimaan vieraskoulutuksissa vai onko juttu niiden osalta munattu. Myös aussieagilitaajan neuvot yleensäkin ovat tervetulleita. Toivon niin kovasti, että huominen menisi hyvin eikä tarvitsisi palata parin viikon takaisiin tunnelmiin.

Torstaina olimme ahkeria ja lähdimme heti aamusta treenaamaan tokoa Katjan ja Lauran kanssa Pataluodon koulun kentälle. Susulle ruutua, noutoa ja kaukoja. Loppuun paikallaolo. Ruutu rullaa mainiosti, noudot kituuttavat kirjamellisesti hitaasti mutta varmasti ja kaukot vaativat pientä säätöä. Muutamia juttuja täytyy miettiä jatkon kannalta. Täytyisi päättää, menemmekö “hakemaan” sen räpellysykkösen avoimesta elo- tai syyskuussa vai passaammeko syksyn kokeet ja hoidamme perustavanlaatuiset probleemat ensin kuntoon. Luulen, että kiusaus on liian suuri ja yritämme selvitä avoimesta muutaman kuukauden sisällä. Pääsee siirtymään elämässä eteenpäin. Treenien päätteeksi Susu pääsi hillumaan kelpityttöjen kanssa ja pururata villitsi paimenet taas kunnon hepuleihin. Hauskoja tyyppejä nuo kelpiet!

Tänään lenkkeilimme paahteessa Heidin ja juoksuisten tollerityttöjen seurassa. Onneksi koiruudet pääsivät pulahtamaan Pyhäselkään, joten lenkki ei käynyt liian helteiseksi. Mörkö sai varastettua hauenpään jostain rantapusikosta ja jouduttuaan luopumaan aarteesta sisuuntui niin, että teki monta uimareissua aavalle ulapalle. Ohhoh! Äiti epäili, että se oli aikeissa polskia vastarannalle ravinnonhankintapuuhiin…

14 kommenttia to Loppuviikon treenikattaus, olkaa hyvä!

Eve
3.7.2010

Ooo, rullailmaisu -yksi lempiaiheistani. Voisin paasata tästä koko illan. :) ´Kokemuksen syvällä rintaäänellä´ voin todeta, että mieti rullailmaisussa tarkkaan jo heti alusta asti miten haluat rullan luovutettavan. Ja hyväksy vain se (seuraavan koiran kanssa minäkin teen tämän kerralla oikein…). Haluttu luovutus treenataan valmiiksi muilla esineillä ja vasta sitten ilmaisuun. Sillä aikaa voi treenta pelkkiä näyttöjä. Tässä on niin monta koulukuntaa, mutta minusta takaperin ketjuttaminen on ilmaisun opettamiseen toimivin. Aluksi pelkkää näytölle juoksemista, sitten vasta otetaan rulla mukaan kuvioihin.

Henni
4.7.2010

Haha, mäkin joskus kun meillä on todella aktiivista (eli harvemmin xD) mietin tuleeko koiralle liikaa treenejä, jos joka päivä ravataan jossain… Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että ei kannata murehtia ennen kuin koirasta selvästi näkee että se ei jaksais - ja Kiia on tähän asti ollut aina innoissaan lähtemään mukaan mihin vain.

Teillä on kyllä tosi aktiivista menoa! Ihana lukea tämmöistä! :)

Kati & co.
4.7.2010

Mä melkein vaatisin nyt, että olisi jotain ohjattavaa menoa koirille. Mutta ehkä syksystä, nyt on turhan leppoisaa :-)

Sarianne
4.7.2010

Mä en nyt kesällä kaipaa mitään ohjattua treenaamista. Me ei olla tehty juuri mitään itseksemmekään :D Syksyllä nyt sitten viimeistään jatketaan, tosin katsellaan sitten, että mitä kaikkea vaiko vain agilitya.

Sirkku
4.7.2010

Eve, tuo kuulostaa kyllä paremmalta. Hassua, miten sitä kaikki tokojutut opettelee paloissa ja ketjuttaa huolellisesti, mutta sitten kun on jokin pk-juttu niin sen vain hyväuskoisena rykäisee kerralla kasaan. Yritän jossain välissä ehtiä laittaa sulle vielä sähköpostia aiheesta :)

Henni, vähän tuohon tapaan olen yrittänyt asiaa miettiä. Susu on aina yhtä innoissaan treenaamassa ja touhuamassa. Vaikka eihän se tajua, milloin pitäisi lopettaa – kieli vyön alla tekee niin kauan kuin pyydetään ;) Kunhan vain muistaa niitä lepopäiviä pitää, että ei käy turhan stressaavaksi.

Kati, heh :) Syksyllä on ainakin viileämpää, näin kesällä tuntuu usein, että vepe on ainoa oikea helleharrastus.

Sarianne, meilläkin tulee varmaan kohta se piste vastaan, että olisi hyvä vähän pitää taukoa kaikesta. Susu taitaa tehdä juoksua, joten sen myötä olisi sekin juttu ratkaistu. Vaikka tokoahan voi treenata silloinkin, hmm… ;)

Eve
4.7.2010

Laita vaan postia ja kysymksiä, autan mielellään sen mitä osaan. Ja jos tulette jo sunnuntaina Vaalaan (tokihan olette leirille menossa?), niin me ollaan siellä sunnuntaina, kun Asta on luonnetestissä. Voidaan sittenkin jutella asiasta tarkemmin. Leirille me ei valitettavasti tällä kertaa jäädä.

Sirkku
4.7.2010

Leirin kanssa kävi surkeasti :( Olimme jo varanneet paikat, mutta sitten minulle sattui luistelun kisaohjelmien teko just samalle viikolle, joten… Minkäs teet. Harmittaa hirmuisesti, olisi ollut niin mahtavaa päästä taas leireilemään. Kiva nähdä, mitä Astasta sanotaan luonnetestissä, se on niin hauska koira :)

Eve
4.7.2010

Harmi juttu. Meilläkin kun on tätä pikkuhommaa kotona, niin ei ehditä leirille. Mutta laita postia. Itsekin mielenkiinnolla odotan testiä, saapa nähdä miten Hassu-Assun käy. :)

Hanne
5.7.2010

Oletko Sirkku lukenut uusimman Canis-lehden artikkelin pienetsinnästä? Hommaa itsellesi se lehti jos sulla ei jo ole. Minusta oli tosi loistava ja me aloitettiin nyt meidän (lukuisia) rullaongelmia purkamaan tuon avulla :)

Sirkku
5.7.2010

En ole lukenut, kiitos vinkistä! Täytyy yrittää onkia se jostain :) Muistatko mikä sen numero on?

Sanni
6.7.2010

Voi ei, et pääse leirille. Me oltas niin Lillin kaa haluttu taas teidän kanssa samaan mätämakkara-teamiin :D

Sirkku
6.7.2010

Mätämakkarat oli kyllä parhaita! :D Ja siskokset olisi varmaan mielellään taas leikkineet, johan tässä on ikävä niitä Lillin hepulihillumisia ;)

Sanni
7.7.2010

Joo, tytöillä on niin hyvät leikitkin aina keskenään :D Mutta seuraavana vuonna kyllä tuutte vaikka väkisellä Vaalaan ;)

minna
7.7.2010

Hei!

Olin kyllä meidän ilmaisureenien jälkeen samalla ylpeä lapsestani kuinka hyvin osaa toimia ja samalla “ruoskin” itseäni, että taitaa äiti jäädä toiseksi koirahommissa…mutta niinhän se sananlaskukin sanoo että pojasta tässä tapauksessa tyttärestä polvi paranee :) Anni on kovasti myös rotuna ihastunut aussieen. Jos ilmat tästä vähän viilenisivät niin voitaisiin kentällä taas jotain reenata.

Kommentoi

WP_Big_City