Voi itku, parku ja surku

Posted by . on Kesäkuu 11, 2010
Toko, Agility

Juuri, kun ehdin iloita Susun mahtiasenteesta agiradalla… Nyt ovat kyllä kaikki pilvilinnat romuina sen suhteen, että tuosta elukasta röyhkeä loistoliitelijä vielä jonain päivänä löytyisi.

Eilen menimme Susun kanssa Topin ryhmään tuuraamaan poissaolijoita, sillä tarjolla oli hyvää koulutusta Leinosen Niinan opissa. Susu oli kulkenut keskiviikkona niin mahtavasti, että ajattelin vieraankin kouluttajan haastavampien koukeroiden olevan mahdollisia. Aluksi viilailimme valssia kohdalleen, mistä Susu meni jo vähän hämilleen – treenimme kun ovat aina ennen olleet nopeatempoisia ja tiheäpalkkaisia. Koira kulki vähän passaillen, mutta rennon oloisena. Oma ohjaukseni oli vähän sieltä sun täältä, mutta saimme alkuradan kuviot loksahtamaan kohdalleen. Susu ampui useaan kertaan yhdelle hypylle putken sijaan, jolloin Niina pienesti ärähti sille, kun se pyrki taas väärälle esteelle. Se oli sitten siinä. Vielä kerran Susu pystyi menemään lyhyen pätkän mutta sitten luisuttiin alamäkeä melkoista vauhtia. Ei tarttunut leluun kunnolla, ei voinut liikkua ihmisten suuntaan, ei juoksemaan, ei tekemään mitään. Liimasi korvat tiukasti päälakea myöten, livautti hännän koipien väliin, läähätti hermostuneena – kaikki tyypilliset merkit. Ihan kuin olisi nuorta Topia katsonut. Hypyille se ei mennyt lainkaan ja putkissakin ravasi. Joka sanan perään voisi laittaa huutomerkin. Ravasi. Putkissa. Susu. Niina syötti namia ja meni vielä pois kenttäalueelta mutta ei auttanut. Jätimme varsinaisen radan sikseen ja yritin vain saada Susua nousemaan vauhtisuorilla, mutta sekin turhaa. Toimintakyky loppui siihen pisteeseen. Vielä koko vartin automatkan Susu läähätti kyyryssä tiukasti jalkojani vasten painautuneena ja alkoi palautua vasta kotona.

Voi itku! En olisi lainkaan arvannut, että Susu reagoisi noin vahvasti. Tokossa ehkä, mutta ei agilityssä. Ärähdys oli oikeasti pieni. Luulin korkean vireen suojaavan Susua tällaisilta kolhuilta, mutta nyt leikkikin kalpeni tuon paineistumisen rinnalla. Aika kurjaa, jos pitää jokaiselle kouluttajalle tehdä erikseen selonteko siitä, että älä tee sitä, tätä tai tuota koirani lähellä. Nyt Niina ei voinut ollenkaan tietää, että Susu ei kestä tuollaista. Enhän minäkään tiennyt. Treenissä oli muutakin häikkää ja paineistajaa: alussa Rapsu kirmasi radalle omine lupineen ja myös palkkasin eri tavalla kuin yleensä. Rapsuli on Susulle onneksi tuttu koira, mutta silti olisi minun pitänyt tajuta nollata Susu jo heti siinä vaiheessa vaikka palloa viskelemällä.

Nyt on vähän ahdistunut kysymysmerkkiolo. Toivon niin kovasti, että Susu olisi jokseenkin entisensä seuraavalla treenikerralla. Jos ei, on se aika kova pala. On aikamoinen homma saada Susun itseluottamus edes samalle tasolle, jonne se oli nyt ehtinyt kevään aikana kavuta. Puhumattakaan siitä, milloin koskaan saamme kisoihin paketin kasaan. Mitä jos joku siellä ärähtää radan laidalla koiralleen? Tai tarkka tuomari tuijottaa vähän liian tiukasti kontaktilla? Eikä kyse ole vain siitä, millaisia miinusaikoja haluan koiran kellottavan kisoissa tai ylipäätään taivaiden tavoittelemisesta agilityn saralla, vaan siitä, että en tietenkään halua ajaa Susua tuollaiseen tilanteeseen. Jonkin aikaa olen kuitenkin jo ajatellut, että Susu ei ainakaan ensisijaisesti ole ominaisuuksiltaan agilitykoira. Ei se haittaa ja yhtä rakas koira se on, oli agitykki tai ei, mutta jokainen kerta noita paineistumisia on liikaa. Ennaltaehkäisy vain ei aina ole niin yksinkertaista.

Toivottavasti vain ylireagoin. Nyt ei ainakaan ole enää epäilystäkään, onko Susu oikeasti pehmeä vai vain salaa tiukkis kiero bitch.

Tänään tokoilimme Katjan ja kelpieiden kanssa raviradan parkkiksella. Olen halunnut opettaa Susulle ruudun sheippaamalla ilman mitään alustoja tai muita härpäkkeitä, mutta koska Susu yleensä ahdistuu tarjoamisesta niin paljon, aloin jo harkita näyttöruutua. Onneksi tuli tänään kokeiltua! Luulen, että vieras paikka ja oma sijoittumiseni vähän kauemmas auttoivat Susua pitämään ajatuksensa kasassa. Ääntä ei tullut kauheasti ja säästyimme huutojumeilta. Tosi kiva juttu, tällä tiellä jatkamme treenaamista. Vähän hakee oikeaa etutörppöä, joten täytyy kiinnittää palkkaukseen huomiota ja hiljalleen alkaa vaatia parempaa, kun varmuus kasvaa. Toisella kiekalla otimme kapulan kanniskelua ja kaukoja. Näissä ei suurempaa huomauttamista, molempiin vain monipuolisia treenejä. Oli oikein onnistuneet treenit, vaikka agiharmitus päällimmäisenä koko ajan mielessä olikin.

18 kommenttia to Voi itku, parku ja surku

Emppu
11.6.2010

No voi kurjuus, mikä reaktio! Jos yhtään lohduttaa, niin Lysti meni agilityssa kerran lukkoon pikkukoirien haukusta. Ajattelin, että siinä oli sitten agilityurakin. Mutta ihme ja kumma - seuraavalla kerralla ei mitään.

Toivotaan, että tuo oli teillä monen tekijän summa. Jos se vaikka meni epävarmaksi alun valsseista, luuli että siinä itsessään on vika? Ja oli sitten herkkänä kaikelle muulle. Lystikki on ainakin huono sietämään toistoja.

Ensi kerralla lyhyt sessio mukavia esteitä ja tiuhasti palkkaa? Niin tekisin itse.

Tsemppiä teille!

Janni
11.6.2010

Onpa harmillista! Musta on jotenkin tosi hassua, että Susu on ilmeisesti tykittäjämpi tokossa? Omilla koirilla kun se paras meno ja meininki irtoaa nimenomaan agikentällä…

Itse tekisin nyt paljon lyhyitä, innostavia, vauhtiin ja oikeaan fiilikseen keskittyviä treenejä. Ei mitään hiomista, vaan pelkkää nopeuden ja asenteen hakemista runsaalla palkalla. Kerro Susulle, että se on maailmanmestari. :)

Paineistuuko Susu siis helpostikin agikentällä? Miten se normaalisti toimii?
Tää on kauheen kiinnostavaa, kun omat koirat on niin sekaisin agista ettei niitä paljon mikään lannista.

Katja ja kelpit
11.6.2010

Hei, mä tietäisin yhden just tuollaisille pehmeille koirille sopivan paimennuspaikan ;) Mutta hei, kyllä se sieltä vielä nousee, ennemmin tai myöhemmin. Se voi olla, että se on jo seuraava treeni, jos ei ole, sitten se on joskus myöhemmin. Jos se ei ole vielä seuraava treeni, soita mulle, ni mennään yhdessä. Luulen tietäväni pehmeistä koirista jotain (siitäkin huolimatta, että eräs kouluttaja uskalsi toisin väittää ;)).

Sanni
12.6.2010

Voi kurjuus kun pääsi noin tapahtumaan. Toivottavasti seuraavat treenit menee hyvin ja yritä ite vaan relailla niin ei koira ainakaan siitä ota paniikkia :)

Sirkku
12.6.2010

Emppu,

Luulen, että ihan pelkästään ärähdyksestä ei lamaantuminen johtunut, vaan siihen vaikuttivat juuri treenin muutkin normaalista poikkeamiset. Tuo toistojen kestäminen on Susun kanssa erikoinen juttu. Sillä kyllä riittää moottoria työskennellä vaikka kuinka pitkään ja periaatteessa toistot eivät ole ongelma vireen kannalta, mutta jos samaa asiaa toistetaan ihan samalla kaavalla monta kertaa, menee koira epävarmaksi. Vähän sillä tavalla, että “tässä on nyt jotain mätää, kun vain hinkataan, vaikka teen oikein”. Se alkaa joko varioida liikkeitä, rauhoitella hidastelulla tai huutaa ja sitten menee jo kuppi nurin.

Täytyy ensi kerralla mennä vain leikkimään kentälle ja antaa Susun rallata putkissa, ne on sen lemppareita. Vähän tunnustella, mikä on tilanne. Ei ole ollenkaan poissuljettu mahdollisuus, että koira on melko entisensä heti – ainakin tokossa ongelmat usein katoavat itsestään, kun pitää parin päivän tauon ja vaihtaa vähän maisemaa. Toivotaan näin!

Janni,

Tämä on oikeasti mielenkiintoinen juttu. Susun kanssa on tehty pennusta asti oikeastaan pelkkiä lyhyitä vauhtitreenejä, välillä tekniikkaa mutta sitäkin tiheällä palkkauksella. Se on hirveän innoissaan agilitystä (kuten kaikesta muustakin tekemisestä), haukkuu lähdössä ja sitä rataa. Mutta. Se jokin puuttuu. Kevään aikana suunta on ollut ihan kivasti ylöspäin, mutta saa nähdä miten paljon joudutaan palaamaan taaksepäin nyt. Keskiviikkona sillä oli jo oikein kiva asenne, tykitti ihan toiseen suuntaan jo sellaisella “juoksen kun tää on niin kivvaaaa”-asenteella, minkä takia yllätyinkin aika paljon, kun se torstaina reagoi miten reagoi. Aiemmin Susu ei siis ole paineistunut tällä tavoin selkeästi agilityssä.

Voih, tästä saa varmaan sellaisen kuvan, että Susu on ihan susi agihommissa. Ei todellakaan ole ja se on muutenkin henkisesti vielä niin kesken, että en ehkä saisi agilityssä odottaa siltä enempää mihin se muussakaan elämässä pystyy. Kun se ei kerta arjessakaan ikinä suoraan uhmaa minua, jätä käskyjä kuulematta tai muuta vastaavaa, ei se varmasti ole sille helppoa harrastuksissakaan. Usein tuntuu, että Susu haluaa tehdä mutta näkymätön seitti tulee vastaan.

Katja,

Taidankin pistää paimennusleiri-ilmon tästä menemään.. ;) Sovitaan noin :)

Sanni, toivotaan näin! Jos hyvin käy, ei pysyvämpää vahinkoa sattunut lainkaan.

Sarianne
12.6.2010

No jopas. Ihan, kuin olisi omaa blogiaan lukenut. Kuvaus ja tuo koko tilanne on niin täydellisesti Akselia! Toivottavasti Susu tokenee. Me ei Aksun kanssa olla oltu toistaiseksi ikinä agilityryhmässä, mutta jos joskus päästään, niin aion kyllä sanoa kouluttajalle, että koiralleni ei ärähdetä, vaikka se tekisi miten väärin. Mä en edes itte voi ärähtää Akselille, tosiaankaan, tai se oli sitten siltä kertaa siinä. :/

Toivottavasti Susu ei ota tuota ahdistumista tavakseen. Mutta siltä varalta, että niin kävisi (toivottavasti ei!), niin mulla on about miljoona vinkkiä agilityahdistuman purkuun. :) Niin ja siis korkea vietti on se, jonka turvin ainakin Aksu kestää. Mä oon koko kevään sitä sille kasvattanut ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se nostattaa ittensä kierroksille jo hallin pihassakin ja hallissa sisällä on sellainen.. energiapallo.

Tsemppiä! Älä vielä maalaa piruja seinälle! Susu ei välttämättä edes ensi kerralla muista mitään ;)

Sirkku
12.6.2010

Pitää muistaa jatkossa aina kertoa kouluttajille, että Susu on vähän herkempää tekoa. Varmaan Susu paineistui siksikin niin paljon, että ei ole koskaan saanut agilityssä tiukempaa palautetta edes minulta. Tai no harrastuksissa ylipäätään, siksi se varmaan niistä kuukauden takaisista tottiskovisteluistakin meni matalaksi moneksi viikoksi. Meidän harrastaminen on pääosin sellaista pehmeää hassuttelua, paljon palkkaa ja onnistumisia. Välillä voisi varmaan enemmänkin vaatia… No, ehtii sitä!

Jep, kun kerran on pohjalla käynyt, on sinne varmaan helpompi palata. Täytyy olla tosi tarkkana, että tällaisia tilanteita ei pääse edes alkamaan, varmaan kerta kerralta lamautuminen iskee nopeammin. Siinä sitä onkin hommaa, että miten ennaltaehkäisee ilman varmisteluja ja varomisia, jotka ihan varmasti vaikuttavat koiran tekemiseen.

Tämä oli ehkä viimeisiä tilanteita, joissa olisin ajatellut Susun reagoivan noin, juurikin sen korkean vireen takia. Yleensä leikkiminen ja tekemisen into ovat auttaneet vaikeampien juttujen yli, esimerkiksi talvella hallin katolta kolisseista lumista selvittiin hienosti. Kummaa, kun nyt leikkikin latistui.

Toivotaan, että tällä kertaa Susun muisti olisi lyhyt. Jos ei, tiedän mistä huudella apuja ;)

Sanni
12.6.2010

Joo viisainta voisi olla aina sanoa kouluttajalle että koiralle ei saa ärähtää vaikka se ehkä hätävarjelulta kuulostaakin. Kyllä Lilliki varmaan ottais vieraan ihmmisen ärähtämisestä pulttia kun se on jo siitäkin jos minä sille jotain sanon ei niin mairealla äänellä :)

Omat koirat on joskus vähän ihmetelleet jos joku kouluttaja on hihkunut ja huutanut hyvää esim. radan päätteeksi, mutta tähän ne on kyllä tottuneet melkein heti että siellä saattaa muutki hurrata ja taputtaa. (meidän ryhmässä kannustetaan toisia :D) Mutta koskaan ei olla kyllä ärähdetty ja se ei ehkä minusta sovikkaan lajiin. Yleensä koirat menee sinne minne ohjaa ja jos ei niin se on vain sitä ettei ne vielä osaa kunnolla. Sikailijoitakin on (esim. Sisu oli) ja silloin saattaa se ärähtäminen olla välillä paikallaan :D

Claudia
13.6.2010

Eikääh! Minäkin tulen ihan kiukkuiseksi kun kuulen tuollaista. Itsekin kun teen niin järkyttävän paljon töitä tuon ylipehmeän koiran draivin eteen niin pystyn NIIN samaistumaan tuohon tilanteeseen. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset voi lamata koiran ja kyllä siitä aika infernaalinen vitutus tulee kun niin käy. Se kaikki pitkäjänteinen työ voi vaan valua hukkaan ihan sekunneissa.

Huoh. Mutta sun täytyy pitää mielessä, että tämä oli vaan yksi kerta. Takana on taas niitä onnistumisia vaikka kuinka paljon. Susulla on varmasti edelleen pääkopassa suurempana se menemisen fiilis kuin paineistuminen. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö se muistaisi tuota ensi kerralla mutta ei siitäkään, etteikö se muistaisi niitä onnistumisia. Kyllä saat sen varmasti vielä sen palon silmiin.

Jotenkin yksin treenaaminen tuntuu sopivan paremmin tällaisille pehmeille koirille. Mitä enemmän pystyy itse kontrolloimaan, sen parempi. Onhan se sääli jos ei pääse hyödyntämään noinkaan hyviä koulutuksia mutta se vaan on niin, että pohjan täytyy olla tosi vankka ennen kuin koira kestää noita muuttuvia olosuhteita jos ei luonnostaan mikään kovin itsevarma koira ole.

Voimia sinne tosi paljon! Älä ylireagoi! Flamma kiittää kehuista ja lähettää nenälävistyksiä…

Sirkku
13.6.2010

Sanni,

Totta, parempi katsoa kuin katua vai miten se meni :) Nyt kun olen vähän jälkikäteen miettinyt tuota tilannetta enemmän, niin Susu varmaan kuormittui koko ajan siinä treenin alkupuolellakin, kun oli ehkä vähän kovaäänisempää kannustusta muutenkin kuin yleensä. Hirveästi Susu ei ole siihen tottunut ja esimerkiksi aina kaikissa yleisötapahtumissa tai palkintojenjaoissa alkaa haukkua, kun ihmiset taputtavat ja hurraavat. Niissä ollaan paljon pennusta asti käyty, mutta ehkä pitää alkaa agitreeneissä kesken ratojenkin pyytää ihmisiä hihkumaan ja taputtamaan, niin tottuu siihen paremmin.

Susukin menee sinne, minne ohjaa - olisi siis pitänyt vaan ohjata kerralla kunnolla, niin oltaisiin tältäkin vahingolta säästytty :D

Claudia,

Kiitos! Tuntuu jo paaaljon paremmalta viestisi jälkeen :) Niitä huippukertoja tosiaankin on aika moninkertaisesti tähän katastrofiin verrattuna. Mutta juurikin tuo, että kun on koko Susun pienen elämän käyttänyt agiradoilla siihen, että se palo sieltä saataisiin esiin, niin tuntuu niin kohtalon ivalta… Jos esimerkiksi Mörkön kaltaista pentua oltaisiin treenattu alusta asti näin, miten Susua nyt, olisi tuloksena ollut ihan hullun röyhkeä ja itsevarma minäminäminäMINÄ-hirmu. Noo, koirat ovat erilaisia ja kun koirassa ei välttämättä luonnostaan ole niitä tiettyjä ominaisuuksia, joilta ponnistaa, niin niitä pitää vain vahvistaa pitkäjänteisemmin ja luoda se peruspohja huolella. Juuri niin kuin sanoit, tuossa tokavikassa kappaleessa oli kyllä hyvin kiteytetty se. Vieraskoulutuksissa mielellään kävisi eikä kukaan kouluttaja varmasti tahallaan koiran fiilistä latista, mutta vahinkoja voi sattua herkän koiran kanssa niin helposti ja ihan yllättäen. Onneksi aina pääsee kuunteluoppilaaksi ja varmasti tulee Susun kanssa vielä sellainen aika, että se on niin kiihkossa radalla rallaamisesta, että ihan sama kuka siellä mitäkin huutelee :) Toivon ja uskon niin!

Esa
13.6.2010

Sirkku – Quita on koulutettu täsmälleen samalla tavalla kuin Jente. Ehkä jopa perusteellisemmin. Mutta… No, tiedät lopputuloksen. :-D

Kurjaa, että Susu reagoi Niinan ärähdykseen noin voimakkaasti. Toivotaan, ettei tapauksesta jäänyt pitkiä kammoja.

Niin muuten, onnea Topin mejä-tuloksesta! Vaikken minä mejästä(kään) mitään ymmärrä. :-)

Sirkku
14.6.2010

Kiitos! Muistanko oikein, että te joskus kokeilitte mejäilyä Quitan ja cavalierien kanssa? Jos minulta kysytään, mejä on tosi kiva laji koiralle mutta jos ei itse tykkää viettää tuntikausia hyttysmetsissä veristä sientä ulkoiluttaen ja puita hinnoitellen, niin voi aika nopeasti hermostumiskäyrä nousta. Mutta silloin tällöin tehtynä menee, onneksi sitä ei tarvitse juuri treenatakaan.

En halua masentaa, mutta Jente-Quita-esimerkki kieltämättä lohdutti ;)

Esa
17.6.2010

Jooh, kyllähän me mejää kokeilimme viime kesänä. Mejä on meikäläisen makuun vain liian työläs harrastus… Eli en päässyt aivan syttymään vielä ensimmäisellä kerralla. Mutta katsotaan, katsotaan.

Susun pujottelu näytti oikein näpsäkältä. Ja muutenkin niissä videoissa, joita olet joskus verkkoon laittanut, Susu on ollut edukseen. Kyllä sinä siitä aksakoiran saat! :-)

Eeva
17.6.2010

Oho! Susuhan on ottanu pultit.
Ehkä tuo ärähtäminen oli liikaa. Meillä treeneissä mä saatan ärähtää Minalle jos yrittää oikoa namille, mutta ope ei oo koskaa. Tosin en usko että se siitä mitää pultteja ottaskaa vaikka ärähtäski. Tuo on muuten hyvä idea että otetaan hurraamisia ja taputteluita ennen treenejä ku mekää ei olla niitä ennen koettu. Pitääpä ehottaa seuraavan kerran agissa opelle että miten ois :D

Tsemppiä Susulle, eiköhän se pääse siitä yli. Nää on vielä niin nuoria että ikä varmasti tekee tehtävänsä :)

Sirkku
17.6.2010

Esa, katsotaan, eiköhän se vähintään kivan mielenvirkityslajin rooliin pääse. Muu tulee, jos on tullakseen. Pujottelu tosin on omalla kotipihalla ja tällä seikalla lienee hieman vaikutusta tekemisvarmuuteen - mutta ei nyt takerruta siihen ;)

Eeva, totta! Ikä on paras lääke :) Tässä kun harrastellaan eri lajeja, aikaa kuluu ja suhde paranee, niin monet jutut ovat jo menneitä murheita. Näin voisin olettaa.

[…] Illan agilityssä pikku-Mörkö sai olla pääosassa. Hippulat vinkuen se vipelsi radalla, ohjaajasta nyt ei voi sanoa samaa… Pakko myöntää, että ei siitä välttämättä agilitykoiraa olisi tullut ilman sairastumistakaan, mutta hauskaa sillä oli. Puomin juoksari on mennyt ylpeydenaihe, mutta sillä nyt ei ole enää mitään väliä. Loikkikoot, jos loikituttaa Tulipa osoitettua, että juoksukontakti ei pysy matalalentoisella kääpiökoirallakaan kuosissa ilman sen säännöllistä huoltoa. Susun kanssa teimme lähinnä puomin kontaktia, jossa pari aivan superhienoa ja -nopeaa toistoa. Ei sitä fiilistä, mutta läheltä liippasi. Seuraava koetinkivemme agilityn saralla on huominen Sami Topran koulutus. Mietin pitkään, menemmekö sinne mutta uteliaisuus voitti – tahdon selvittää, pystyykö Susu toimimaan vieraskoulutuksissa vai onko juttu niiden osalta munattu. Myös aussieagilitaajan neuvot yleensäkin ovat tervetulleita. Toivon niin kovasti, että huominen menisi hyvin eikä tarvitsisi palata parin viikon takaisiin tunnelmiin. […]

leather jacket
19.5.2011

Why other writers can’t seem to put their thoughts into clear words the way you do is beyond me. I truly appreciate your valuable information.

Real Estate
22.6.2011

The quality of this article is unsurpassed by anything else on this subject. I guarantee that I will be sharing this with many other readers.

Kommentoi

WP_Big_City