Nuuh nuuh!

Posted by Si on Toukokuu 27, 2010
Sadun jutut, Haku, Mejä

Topin nuuskutteluja äidin raportoimana:

Hakuharkoissa oli neljä snautseria (riiseni, 2 x keskikokoinen ja käppänä) ja Topi. Topilla oli kolme haamu-ukkoa. Tarkoituksena olivat suorat pistot ja varmat löydöt. Ekalle ukolle Topi ampaisi suoraan kuin tykin suusta, juoksi Suvi-ukon yli, kääntyi takarajaa pitkin (tyhjälle) kolmospiilolle, palasi takaisin ja löysi ukon. Tässä vaiheessa ajattelin, että haamut ja näköavut ovat Topille ihan turhia, koska se kuitenkin luottaa vain nenäänsä eikä lainkaan silmiinsä. Kaksi seuraavaa haamu-ukkoa löytyi kuitenkin suoralla pistolla. Ukot palkkasivat piilopaikassa ja minä hain Topin - ekaa kerta palkattiin näin. Ekan ukon ylijuoksuun vaikutti varmaankin se, että Suvi makasi maassa pressuun kääriytyneenä. Näitä olemme harjoitelleet vasta hyvin vähän. Mitähän ensi kerralla kannattaisi tehdä? Ryhmämme Rocco valioitui viikonloppuna. Toivottavasti Heli jaksaa kumminkin treenata kanssamme!

Kokeiltiin vielä esineruutua tai pikemminkin esinejanaa. Vein Topin nähden kaksi Roccon ja Kirpun lelusta metsään. Topi palautti tietysti ensin viimeksi viedyn. Olin jo palkkaamassa tästä mutta Topin mielestä homma olikin vielä kesken. Topi ei tietenkään muistanut, missä eka lelu on, mutta häntää heilutellen ja nuuskutellen esine löytyi. Palkkana oli wuban viskely.

Myös jälkeä Topi on päässyt nuuskuttelemaan. Tein tiistaina jälkiä ja ajoin niitä mejä-kurssilaisten kanssa. Verta jäi jäljelle vielä yhdelle jäljelle. Lyhythän se oli taas, hakkuuaukealla, avo-jäljen muotoinen. En muistanut piilotella namuja makauksille, joten Topi ylitti ne pysähtymättä. Ekalle makaukselle kutsuin Topin takaisin - ei hyvä. Se unohti, mihin oli menossa, ja alkoi rengastaa. Seuraavan makauksen annoin juosta yli. Ihan hyvin jäljestetty mutta emme tainneet kumpikaan oppia uutta. Topilla oli kivaa. Jälki oli vanhin Topin ajama tähän mennessä. Jos treenaisi koetta varten, pitäisi ehkä ajaa yksi pitempi jälki. Ja makauksia pitäisi treenata Nuuskun tapaan: namusia ekalle makaukselle ja muille satunnaisesti.

Lenkillä Mörkö karkasi taas Topin jäljelle, vaikka olimme ohittaneet jäljen hyvän matkaa sitten. Lopulta keisari tuli takaisin mutta päätön luullun syömisen perään säntäily jatkui. Kääk! Mörkö puri minua kipeästi, kun otin Topia autosta jäljestämään. Rökitin Mörkön niin, että seuraavalla kerralla se kävi maahan ja luvan kanssa hyppäsi autosta ulos rauhallisesti. Taas näimme aidon suuttumuksen voiman! Toisaalta Mörkö on niin kova, että seuraavalla kerralla suuttumuksen muistavat vain Susu, Topi ja minä.

Ei kommentteja toistaiseksi.

Kommentoi

WP_Big_City