Linjoja ja jälkiä

Posted by --- on Huhtikuu 26, 2010
Sadun jutut, Mejä, Agility

(Unelman kuva viime kesän aussieleiriltä esineruudusta)

Ihana Unelma näytti, että sujuu pk-koiralta verijälkikin – äidin raportti Topin ja vähän muidenkin kuulumisista:

Torstain agiryhmämme kevään-kesän ohjelmassa on samaa teemaa kolmena kertana peräkkäin: ensin tekniikkaharjoituksena, sitten lyhyellä radalla ja lopuksi vauhtiradalla. Katsotaan, miten systeemi toimii. Tällaiselle hitaalle oppijalle sen luulisi olevan hyvä.

Aloitimme tekniikkatreenillä, jonka teemana olivat linjaukset. En opi koskaan linjaamaan! Lisäksi radalla oli ennakoivan valssin paikka. En opi koskaan ajoittamaan ennakoivaa valssia! Sellainen olo siis jäi. Perjantain tolleriagissa teemana olivat ohjauslinjat, ja, kas, sielläkin oli ennakoivan valssin paikka… emme jääneet kuitenkaan murehtimaan. Lisäksi meillä oli aivan huippuhauska leikki/harjoitus: kolmen hypyn suora, jonka kummassakin päässä oli namialusta. Juostiin ees taas hyppysuoraa; pysähdyttiin vain siksi aikaa, että saatiin nami syötyä (koira) ja uusi nami nakattua alustalle (ohjaaja). Tollerityyliin voi tietysti myös kuljetella alustaa ees taas:)

Viikonlopun ohjelma meni yllättäen uusiksi ja mejän koetoimitsijakurssi jäi kesken. Aiemmin sovitun mukaisesti kävimme kuitenkin Miimin kanssa vetämässä Unskille ja Topille sunnuntai-iltana jäljet. Ajoimme jäljet maanantaiaamuna, kun lämpötila nousi plussan puolelle. Jäljet olivat avoimen luokan muotoisia mutta lyhyempiä (sivut 100 m tai jopa alle). Topi meinasi ampaista lähdöstä suoraan kaadolle: etäisyys oli pieni (siis se alle 100 m…), maasto avointa kangasta ja tuuli kävi mukavasti juuri loppumakaukselta. Muuten jäljetys sujui “ihan kivasti”, tosin tuulen vuoksi jäljen sivussa. Vauhti oli kerrankin sopiva. Ensikertalaisen Unskin suoritus oli erittäin hyvä ellei täydellinen. Hyvä Unelma-mummo!

Sitten päästiin metsään kävelemään ja riekkumaan. Vaikka kukaan ei leikkinytkään Susun kanssa sen uutterista kutsuista huolimatta, Sususta oli ihanaa, kun rakkaimmat koirat - Unski, Pami, Topi, Mörkö - olivat koossa. Topi tykkäisi kovin Pamista mutta sai taas tukkapöllyä niin että oranssit karvatukot lentelivät. Toivottavasti Pami suhtautuisi Topiin edes hieman suosiollisemmin, kun raskaus ja “lapsivuodeaika” ovat ohi!

Lenkin aikana Mörkökin kävi jäljestämässä. Se viuhahti korvat lepattaen Topin jäljelle. Ensimmäisessä kulmassa pieni hirvikoira yllättäen kuitenkin kääntyi ja palasi takaisin. Ehkä se pysähdyttyään kuuli paremmin huhuilun, kun tuuli ei enää viuhunut korvissa: Mörkö, MAKKARAA! Loppumakaus piti vielä käydä erikseen tsekkaamassa mutta kaatohan oli jo paremmassa tallessa. Kyllä tavinmetsästäjällä nenä toimii!

4 kommenttia to Linjoja ja jälkiä

Sarianne
26.4.2010

Mulla ei muuta syvällistä sanottavaa ole, kuin että ihanan vihreän vehreä kuva! Voi haikeus sentään. Tulispa se kesä pian!

Henni
27.4.2010

Kiitos onnitteluista! :)
Munkin täytyy yhtyä Sariannen kirjoitukseen että on kyllä tosi ihanan vehreä kuva! :) Ja kyllä paimenkoirat jäljestää varsin hyvin verijälkeäkin ;) Kiiakin on päässyt kerran kokeilemaan, ja hyvin se siltäkin sujui :D

Sirkku
27.4.2010

Sarianne, niinpä! Tulee kyllä aina niin ikävä kesää, kun katselee noita vihreitä kuvia. Ja Unelma on vielä niin kaunis, oikea kesäkoira :)

Henni, jep! Verijälki on kyllä kiva laji, mutta tosi työläs. Pikku-Mörkö on ihan ykkönen jäljellä, vaikka tuollainen seurakoira onkin. Nenänkäyttö taitaa olla koiralle kuin koiralle helppo homma, kun ne vain hoksaavat jutun idean.

Roberto Rosano
17.4.2011

I understand this is not exactly on subject, but i run a blog site with the same program as well and i’m getting troubles about the comments showing. is there a setting i am losing? it’s possible you may help me out? thanx.

Kommentoi

WP_Big_City