Topi, Mörkö ja Susu

Topi löysi Lappeenrannan agikisoissa eilen sisäisen ferrarinsa, joka on tähän asti pysytellyt piilossa kisakentillä. Etenkin kolmesta radasta keskimmäisellä Topi kirmasi erityisen rennosti, mutta myös ensimmäinen ja viimeinen olivat kivaa katsottavaa. Salme Mujusen tuomaroimat radat eivät olleet vaikeita, mutta vauhdin kasvaessa moni koira ohitti putkenpään, roiski kontaktit tai leiskautteli ylimääräisiä esteitä. Topi ja äiti tekivät huolellista työtä, josta palkintona kaksi luokanvaihtonollaa sijoituksin 3. ja 4. Kolmosluokka häämöttää! Se ei siis olekaan mahdoton projekti, kuten äiti alkoi jo epäillä.

Susu oli turistina mukana ja sanaa turisti voi tässä yhteydessä kyllä painottaa ihan erityisesti. Totisesti huomaa, että paimen on palloillut koiratapahtumissa hävettävän vähän. Se on todella huolissaan ympäröivistä koirista, mikä näkyy ylenpalttisena haukkumisena ja kuumumisena. Eilen huomasin myös, että Susu syöksyy kahdella jalalla minua vasten, jos toisia koiria tulee liian lähelle eikä se koe hallitsevansa tilannetta. Vähän kuin olisi aikeissa kivuta syliin, samalla haukkuu korvat päätä myöten minuun katsoen. Aika holtitonta menoa oli vaiheittain etenkin aluksi. Kuitenkin sitten, kun Susu paineettomasti remmissä pääsee moikkaamaan muita, se osaa kyllä käyttäytyä vaikka kovin varovainen ja epävarma on silloinkin. Rapsun kanssa virittelivät leikkiäkin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä, sekä Bean pienen Sara-cavalierin kanssa Susu seurusteli todella nätisti. Oli siinä kyllä näkemisen arvoinen ilme, kun Susu silmäkulmastaan havaitsi Saran – mistä Mörkö on tänne tupsahtanut? Oli hirmu kiva nähdä Beaa koirineen vihdoinkin ihan oikeasti! Sara oli ihana, tuli niin Mörkö mieleen. Herttainen ja reipas cavaliertyttö, joka hienosti viipotti radalla.

Ei auta muu kuin kiertää nyt ahkerasti kaikkia koiratapahtumia. Luulen, että Susu siedättyy koirahälinnään hyvinkin nopeasti, vaikkakin se on varmaan lopun ikäänsä uusissa paikoissa aluksi todella herkästi kuumuvaa sorttia. Reaktiot ovat aina aluksi turhan kiivaita enkä oikein ole itse saanut vielä selkiytettyä johdonmukaista toimintasuunnitelmaa niihin tilanteisiin. Eilen Susu tottui nakkiautomaatin vauhdittamana nopeasti ja oli loppuajasta jo aivan levollinen. Käskyn alla se on missä tahansa mitä kuuliaisin tyttönen, mutta tahtoisin että se pystyisi ottamaan rennosti myös odotteluaikoina, olemaan omillaan ilman suurta huolta ympäröivistä koirista.

Positiivista eilisessä oli ehdottomasti Susun suhtautuminen ihmisiin. Pentuajan pöhinät ovat jääneet pois ja Susun suhtautuminen vieraisiin on mukavan maltillista mutta samalla ehdottoman hyväntahtoista. Eilen testailimme myös hampaiden tarkistelua Susulle ennestään tuiki tuntemattomien ihmisten avustuksella ja mittauspöytäänkin Susu pääsi tutustumaan. Hienosti sujuivat molemmat, mutta valitettavasti mitta jumittui… Eiköhän Susu jossain 48 sentin hujakoilla ole.

Tänään oli tollereiden ilmaisuharkat, joihin Topi ja Susu osallistuivat. Sususta tulee nyt mitä ilmeisimmin haukkuva hakukoira, kun äänenkäyttö sille kerta niin kovin luontaista on. Ilmaisujen hiomisen jälkeen lenkkeilimme aussieporukalla – mukana olivat Miimi koirineen, Hanna ja Jatsi sekä Mari ja hurmaava uusi tulokas Lili. Topikin pääsi mukaan ja oli tietenkin aivan tohkeissaan Pamin juoksuista. Alkureuhaamisen jälkeen Susu rentoutui ja leikkikin vähän Lilin kanssa. Niistä voi tulla vielä hyvät kaverit, kunhan pääsevät kahdestaan remuamaan ilman järjestyksenvalvojatätejä

Illaksi suuntaamme vielä agilitytreeneihin ja huomenna käännetäänkin sitten auton nokka kohti etelää. Susu pääsee tapaamaan sukulaisia ja Mörkö kontrollikäynnille eläinsairaala Aistiin.