Topi ja äiti kävivät hakuilemassa tolleriporukan kanssa. Susu ja Mörkö eivät vielä päässeet mukaan, sillä niiden viimeisistä yskäisyistä ei ollut vielä kylliksi aikaa – eikä kumpikaan niistä tiedä, mitä rauhallisesti oleminen tarkoittaa…
Missä on vähiten järkeä: paukkupakkasagilityssa, ukkosmyrskyvepessä, lumihankihaussa, liejunäyttelyssä, rankkasademejässä vai tokossa?
Näin kyselin aiemmassa kirjoituksessani. Silloin oli vielä umpihankihaku kokeilematta mutta tämä puute on nyt korjattu. Laji ei ollut kovin sopiva tolleriporukan pienimmille tytöille, joista vai nenä pilkisti hangesta. Topi pitkine kinttuineen olisi pärjännyt hieman paremmin mutta toipilas sai tyytyä pelkkään ilmaisutreenin. Ukot olivat vain muutaman metrin päässä keskilinjasta. Ukkojen oli tarkoitus kierrättää Topi itsensä ympäri ennen kuin koira lähtisi tuomaan rullaa. Jälleen pitää todeta, että maailmassa pitäisi olla enemmän heidejä - ei joka ukko viitsi koiraa varten tampata hankeen kiertorataa itsensä ympäri.
Topin rullailmaisu sujui oikein hyvin; itse unohdin taas edetä keskilinjalla. Päätimme ottaa seuraavaksi ohjelmaan kaikille ilmaisuharjoituksen kentällä, koska maaliskuun alussa umpihankea on vielä enemmän tarjolla kuin nyt helmikuussa.
Muuten olemme lähinnä laiskotelleet. Paukkupakkasten jälkeen kiusaksemme tuli yskä - Topilla hyvin lyhyt ja lievä, Susu sen sijaan köhi muutaman päivän enemmänkin. Lääkäriin ei ole tarvinnut ainakaan vielä lähteä. Olemme vain relanneet - kauanko tätä relaamista jatkuu?
8.2.2010
Mitäpä sitä ei tekisi ihanan Topin vuoksi :)