Topi, Mörkö ja Susu

Tiedusteli Susu tänään minulta.

Susu on pennusta pitäen oppinut viettämään yksinoloaikansa koiraportilla rajatussa kodinhoitohuoneessa ja Topi ja Mörkö pitävät majaa nekin omissa huoneissaan. Tyhmyys tunnetusti tiivistyy kimpassa ja jos koirakopla saisi koko talon omistukseensa meidän poissaollessamme, saattaisi käynnissä olla sellainen sirkus, että parempi jättää testaamatta. Susun aluetta rajaava portti on kaatunut muutamaan otteeseen ja Susu on säikähtänyt kolinaa aina jonkin verran. Kerran ajoitus tosin oli onni onnettomuudessa. Susulla oli nuorempana paha tapa pölläytellä Mörköä todella herkästi ja Mörkö luonnollisesti vastasi haasteeseen kynsin hampain. Vaan johan yhteydenotot loppuivat, kun minun karjaisuni tehosteeksi paikaltaan luiskahtanut portti rämähti jollain kerralla rähinöivän kaksikon niskaan.

Eilen portti jälleen pamahti maahan, kun Susu hyppäsi sitä vasten tähystämään. Seuraavilla kerroilla portista kulkiessaan paimen vähän varoi askeliaan, mutta tänä aamuna viipotti sen ohi jo entiseen malliin. Puolenpäivän aikaan lähdin käväisemään koulussa ja kun tunnin päästä tulin takaisin kotiin, oli Susu sen näköinen, että jotain huisin kamalaa on tapahtunut. Se hipsi varovasti moikkaamaan, lipaisi poskesta ja heilutteli häntää korvat luimussa, mutta paineli sitten sängyn alle piiloon. Pohdin vähän aikaa, mikä olisi paras tapa purkaa tilanne ja päädyin heittelemään nameja lattialle. Haisteleminen ja syöminen rauhoittivat Susua, vaikkakin se yhä liikkui todella varovasti ja eleiltään alistuneena. Seuraavaksi painelimme koko koiralauman voimin pihalle, jossa Susu palautui hiljalleen riekkuessaan poikien kanssa lumihangessa.

Susun käytös taisi olla monen asian summa. Pakkasjakson aikana olemme päässeet treenaamaan vähän ja kotona lojuminen vaivaa turhan paljon pienen aussien pääkoppaa. Lisäksi laumaamme riivaa yskä, joka luonnollisesti vetää koirankin mielen matalaksi niin kuin flunssa ihmisellä. Porttiepisodilla oli varmasti myös näppinsä pelissä. Ennen kuin lähdin, ei Susu olisi halunnut mennä portin taakse, vaikka yleensä jää todella kuuliaisesti kodinhoitohuoneeseen odottamaan jonkun saapumista kotiin. Jouduin huomauttamaan sille aika jämäkästi pelisäännöistä, mutta lähtiessäni se istuskeli portin takana rentona korvat normaaliasennossa, vaikka olikin luimuillen sinne mennyt. Yleensä Susu ei pahemmin ota nokkiinsa napakammastakaan muistutuksesta käytöstapojen suhteen, mutta varmaan pienoinen porttipelko vaikutti asiaan. Tietysti poissaollessani oli saattanut tapahtua jotain, joka vaikutti Susun käytökseen. Onneksi olemme harjoitelleet paljon paineesta vapautumista ihan tietoisesti luodun paineen avulla, joten nyt tositilanteessa Susu ei jäänyt neuvottomaksi kuormansa kanssa vaan osasi pienellä avustuksella purkaa sen.

Näistä hetkistä oppii kyllä niin paljon! Koko ajan oppii tuntemaan koiransa paremmin ja löytää uusia teitä sen kanssa toimimiseen.