Topi, Mörkö ja Susu

Vihdoinkin lauhtuu! Pakkasukon otteen höllentymisen kunniaksi pääsimme pitkästä aikaa treenaamaan tokoa ihan kunnolla. Sisällä pystyy kyllä kaikenlaista pientä kivaa kikkailemaan, käännöksiä ja sen sellaista, mutta huomaamatta sisätreenailut hivuttautuvat liike liikkeeltä kohti hupitemppuilua. Kun naksun käteensä kerran ottaa, ei voi olla vähän jumppaamatta koirien aivosoluja… Vaikka ei sillä, etteivätkö oma-aloitteisuutta ja koordinaatiota vahvistavat sheippaushupailut olisi hyödyllisiä, mutta oli jo vaihtelunkin vuoksi mukavaa päästä pitkästä aikaa hiomaan kokonaisia tokoliikkeitä ja nimenomaan lelupalkalla.

Susu teki ensin. Pari päivää sitten kävimme ottamassa muutaman jutun pihalla ja silloin keskityimme liikkeestä maahanmenoon, joten tänään oli seisomispäivä tasapainoksi. Teetin liikkeestä maahanmenon muuten ensimmäistä kertaa kokonaisena liikkeenä niin, että otin alle käskytetyn seuruun ja näpsäkästi sujui eikä seuraamisessa esiintynyt hiipimistä jatkossakaan. Pitää vain paljon vahvistaa seuruuta ja tehdä kokonaisia jääviä harvoin, ettei ennakoinnin asiantuntija Susu ala liimailla palikoita yhteen liian itsenäisesti. Tänään seuruutin aluksi alokasluokan kaavion vähän lyhennettynä, kuitenkin niin että täyskäännöksiä tuli kaksi ja pysähdyksiäkin useampi. Loistavasti pysyy vire, mutta vähän aussie tuppii keulimaan kuumuessaan. Kohta meillä on luvassa ongelmanratkaisua seuruun suhteen, hyvä minä… Toisaalta ihan mielellään kyllä viilailen sitä paikkaa tarkemmaksi, koska nyt seuraamisen treenaaminen on ollut sellaista taitojen ylläpitoa, joka helposti muuttuu puuduttavaksi. Pitkän kaavion jälkeen motivaattoriksi Susun lempparipuuhaa eli käännöstreeniä, jossa perusasennon paikka löytyi joka kerta sujuvasti. Liikkeestä seisomisen sähäköitä pysähdyksiä tehtiin pari avustetusti, minkä jälkeen pelkällä sanallisella käskyllä. Muutamalla kerralla tassut steppailivat käskyn jälkeen vielä pari askelta, joten seisomisia pitää vahvistaa vielä paljon. Täytyy varmaankin harkita namipalkkaa ainakin välipalkaksi seisomisiin, koska lelupalkka kannustaa koiraa liikkumaan turhan paljon. Lopuksi paikkaistumisia kolme, joista yhdestä otin jatkoksi luoksetulon, ja pitkä paikallamakuu. Luoksetuloja pitäisi treenata vauhtiluoksareina, koska nyt koira vaihtaa raville vähän liian aikaisin ennen eteentuloa. Niitä (ja monia muita juttuja) saisi treenattua parhaiten treeniryhmässä, mutta siihen asti, että sellaiseen pääsemme, pitää vain yrittää kehitellä erilaisia häiriöitä kotioloissa, hakeutua vieraisiin paikkoihin treenaamaan ja värvätä muita perheenjäseniä avustajiksi, heidän riemukseen

Mörkö oli tavalliseen tapaansa aivan superhieno. Jäävätkin ovat taas palanneet entiselle salamannopealle tasolleen eivätkä täyskäännökset tänään valuneet niin löysiksi kuin esimerkiksi muutaman viikon takaisessa videossa. En voi väittää, etteikö Mörkön koekielto harmittaisi. Pieni koira suorittaa kaikki alokasluokan liikkeet varsin mallikkaasti ja suurella innolla, tarkkuuden kuitenkaan kärsimättä. Lisäksi sille on viimeisen vuoden aikana tullut sen verran turnauskestävyyttä, että koemittainen suoritus ilman palkkaa ei ole liian suuri pala haukattavaksi. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin mukavinta olisi, ja näillä eväillä, mitä on annettu, on nyt mentävä. Usein on myös hyvä suhteuttaa asioita suurempaan mittakaavaan ja muistuttaa itseään, että koiran elossa oleminen ja hyvä vointi ovat jo suuri onni.

Olinkin unohtanut kirjoittaa blogiin Mörkön kortisoniannoksen puolittamisesta reilut pari viikkoa takaperin. Nyt annos on 2,5 mg / vrk eli puolikas Prednisolon-tabletti. On vaikeaa sanoa, miten lääkityksen muuttaminen on vaikuttanut koiraan vai onko se lainkaan. Kuluneella viikolla Mörkö oli kakannut sisälle koulupäiväni aikana ja muutenkin koiran maha tuntuu olevan jatkuvasti sekaisin tai vaihtoehtoisesti sen pidätyskyky on heikentynyt. Miltei joka yö Mörkö paukuttaa ovea kolmen aikaan päästäkseen pihalle tarpeilleen. Ilmeisesti lääkitys vaikuttaa hiljalleen jollain tavoin koiran aineenvaihduntaan ja pidätyskykyyn. Oli syy mikä tahansa, täytyy Mörkön ruokavaliota selkeyttää ja tarkkailla, että se saa kerralla vain samaan tahtiin sulavia ruokia. Mörkö saa aterioillaan raakaa ruokaa eli barfia, mutta pitkin päivää sen suuhun tipahtelee paitsi teollisia, runsashiilihydraattisia koiranruokia, myös kaikenlaisia tähteitä ruokapöydästä. Totta puhuen en ihmettele, että koiran elimistö on jokseenkin sekaisin. Koko perheen vakuuttaminen tiukan ruokavalion tarpeellisuudesta vain on helpommin sanottu kuin tehty mutta ehdottomasti asiaan on saatava muutos. Muuten Mörkö on ollut kortisonin puolittamisen jälkeen ehkä aavistuksen kärttyisempi, mutta toisaalta viimeisille viikoille ajoittunut pakkasjakso on minimoinut Mörkön ulkoilut ja pelkkä neljän seinän sisällä oleminen vaikuttaa myös varmasti koiran käytökseen. Epäsäännöllinen ulkoilurytmi voi olla osasyy myös massun temppuiluun. Täytyy seurailla tilannetta ja punnita, tulisiko kortisoniannos palauttaa entiselle tasolleen.