Luisteluharrastuksellani on veronsa, sen ovat äiti ja koirat saaneet huomata…
Paukkupakkanen on karsinut ulkohuvit ja -harrastukset. Jäljelle on jäänyt vain välttämätön - työ. Kun eilen illalla, lauantaina yhdeksän aikoihin, parhaaseen sauna-, pitsa- ja tv-aikaan, kävelin Topin ja Susun kanssa 25 asteen pakkasessa synkässä pimeydessä, tajusin että meidän koirat tekevät työtä. (Työ on siis ihmisen käsitteistössä jotain mitä ei tehdä vain huvin vuoksi. Työ on usein - ei aina - pakollista, ei-kivaa ja raskasta…)
Eilen illalla oli niin kylmä, että jopa Susulla palelivat tassut; myös Topia paleli. Emme kuitenkaan voineet kääntyä takaisin takan ääreen, koska olimme menossa luisteluharjoituksista tulevaa Sirkkua vastaan. Kovetin sydämeni. Koirat olivat kerrankin työssä. Yleensä kaikki tekemisemme on huvittelua. Harrastamme yhteiseksi huviksi, usein jopa vain koirien huvin vuoksi.
Meidän koiriemme työ on olla seurana ja turvana pimeässä, metsässä, autossa aamuyöllä, kun syystä tai toisesta täytyy liikkua muulloin kuin turvallisessa päivänvalossa. Alunperin halusinkin koiran lenkkiseuraksi ja -turvaksi. Sitten Topi tuli meille 
Saattaa hyvinkin olla, että Topista on sen koon ja äänen vuoksi turvaa. Oikeastihan se käyttäytyisi kuten luonnetestissä. Kuvasta näkyvät Topin aatokset: “Huitaskoon ensin mammaa, niin minä saatan sitten päästä pakenemaan.” Mörkö on henkivartijaksi turhan pieni, Susun luulisi olevan aivan omiaan. Pikku työläiset.
25.1.2010
Työläisille pitää hankkia työuniformut eli tossut tassuihin, niin työ maistuu paremmalta :) Aivan loistava kuva, Topi antaa taluttajan tehdä työnsä eli puolustaa omiaan :)