Susu on kuin kuulas tammikuinen pakkaspäivä – viileä ja hienovarainen mutta tarpeen vaatiessa yhtä kipakka kuin poskia pureva viima. Sinimarmoroitu aussie kuuluu talvimaisemaan yhtä olennaisesti kuin tolleri oranssin eri väreissä hehkuvan ruskan keskelle, aivan kuin se olisi muovattu talven hyytävistä sävyistä. Silmät jääkiteistä, tassut puhtaanvalkeasta lumesta, kuono kuuran kuorruttamasta pajusta, haaleanruskeat merkit viiman piiskaamista talventörröttäjistä. Mikään ei riko harmoniaa.
Vajaa viikko takaperin sunnuntaina kävimme Mörkön kanssa muistelemassa agilitykisatunnelmia mölleissä. Myös Jonni oli mukana. Kummankaan kanssa ei menestystä tullut, sillä minulla on kokonaisten ratojen hallitseminen ihan hakusessa ja aivoni olivat jumittuneet paimenohjaustilaan. Susua voi heitellä esteille laajassa kaaressa, kun taas Mörkö ja Jonni molemmat vaativat selkeää ja tiukkaa käskytystä esteelle asti. Minulla on aika paljon petrattavaa, mikäli aiomme saada Jonnin kanssa SM-nollat kasaan. Koirat osaavat, minä en.
Möllien anti olikin ihan muualla kuin itse radalla. Susukin oli hallilla mukana ja heti ensimmäiseksi se pääsi kävelylle Jonnin kanssa. Pohdin hieman, miten Susu suhtautuu vieri vieressä Jonnin kanssa remmissä kävelemiseen, mutta mallikkaastihan se sujui ilman sinkoiluja tai mutinoita. Jonni on koira, jonka kanssa kaikkien on helppo tulla toimeen. Lämmittelylenkillä tuli paljon sekä tuttuja että tuntemattomia koiria vastaan ja kaikki ohitukset sujuivat hienosti. Ratojen ravaamisen välissä otin Susun aina ulos kisatunnelmaa haistelemaan ja kyllähän siitä huomaa, ettemme ihan hirveästi ole etenkään viime aikoina tuollaisissa kiihdyttävissä tilanteissa aikaa viettäneet. Susu purkaa hermostustaan ja innostustaan aina aluksi ääntelyllä, mutta tasaantuu onneksi nopeasti. Lyhyet tokottelut sujuivat säpäkästi ja keskittyneesti ilman minkäänlaista häiriön ottamista ympärillä liikuskelevista koirista ja ihmisistä.
Kisojen jälkeen lähdimme vielä Elinan ja bortsunarttujen Teslan ja Luxin kanssa lenkille. Susu käyttäytyi todella fiksusti! Kunnioitti vanhempaa Teslaa ja leikki Luxin kanssa nätisti. Mukaan joukkoon liittyivät myös Vivve- ja Ani-bordercolliet, joista jälkimmäisen kanssa Susu viritteli vähän painiakin. Loppumatkasta äiti ja Mörkö tulivat vastaan, ja koko koiraporukka kulki sulassa sovussa eteenpäin. Vaikka tykkään treenaamisesta ja kisaamisesta, voisin väittää nauttivani melkein eniten kimppalenkeistä, joilla koirat saavat leikkien tai muuten lajitovereidensa kanssa seurustellen toteuttaa itseään. Topilla on muutama tuttu koirakaveri, Mörkö kyllä lenkkeilee kaikkien kanssa ilman riidan haastamista vaikkei vieraiden kanssa koskaan leikikään ja Susu taasen rakastaa kaikenlaista leikkimistä. Susu ei varsinaisesti ole mikään riidanhaastaja, mutta nuorempana testasi vähän turhan hanakasti erityisesti vanhempia narttuja, mutta nyt kukkoiluakaan ei ole esiintynyt enää pariin kuukauteen. Toivottavasti yhteiselo toisten koirien kanssa sujuu yhtä kitkattomasti tulevaisuudessakin.
Kulunut viikko on sujunut arkisten asioiden merkeissä. Agilityyn ei olla päästy kovien pakkasten takia, mutta lenkkeilty ollaan sitten treenienkin edestä. Mörköä ei juurikaan viitsi ulkoilemaan viedä yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla ja Topikin nostelee tassujaan entistä herkemmin, mutta Susu ei ole kylmyydestä moksiskaan. Onneksi olemme saaneet useana iltana lenkkiseuraa Anniinasta ja Elli-spanielista, sillä pilkkopimeässä ja autiuttaan kumisevassa metsässä yksin harhaileminen ei ole kovin mukavaa. Onneksi on tuollainen suuri ja mahtava aussie turvana, josta kyllä lähtee ääntä tarvittaessa;)
Aussie edestä…
… aussie takaa …
… ja aussie sivusta.
Yksi Susun suosikkitalvikuvistani, mutta harmittavasti horisontti on vinossa. Saisihan sen muokattua suoraksi, mutta silloin lapanen rajautuisi pois kuvasta ja idea katoaisi.. No, aina ei voi onnistua.
Eläinlääkärissä pari viikkoa sitten käydessä tuli muuten punnittua Susu ja korkeutta olen yrittänyt määrittää vertailemalla paimenta muihin koiruuksiin. Strategiset mitat näyttäisivät tällä hetkellä olevan 48-49 cm korkeuden puolella ja painoa on reilut 13 kg. Siro tyttönen.











23.1.2010
toi Susun maisemakuvaus on kyllä just kohdallaan, samoin Elovena-Unelma kuuluu ehdottomasti tuleentuvaan viljapeltomaisemaan ja Pami varhaiskevään pälvimetsään.