Mejä

Topi jäljestämiskokeessa 7.6.

Posted by S on Kesäkuu 17, 2009
Mejä, Kisaraportit / 2 Comments

Laitetaan tämä vielä ihan omaksi kirjoituksekseen.

Topi osallistui Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kokeeseen Liperin Kaatamossa 7.6.Laukauksensietotestin Topi selvitti samalla kekseliäällä strategialla kuin ensimmäisessä kokeessaan viime elokuussa. Heti kun Topi sidottiin puuhun, se kävi coolin näköisenä maate - näin eivät tuomarit huomaa, miten puntit tutisevat ja häntä kutittelee rintakehää.

Topin jälki oli päivän viimeisenä. Jälki oli hyvin tehty ja mukavassa maastossa mutta aika juokseminen Topin perässä oli. Tuomarin kanssa pohdimme jälkikäteen, olisiko koiraa pitänyt jarruttaa. Luulenpa, että ensi kerralla jarrutan jonkin verran, jos vauhti on noin kova. Topi jäljesti erittäin innokkaasti ja iloisesti  suurimman osan matkaa jopa hyvin tarkasti jäljen päällä. Mutta kaksi hukkaa tuli. Tuomarikin kyseli Topilta, mitä jälkeä se lähti välillä seuraamaan, kun se muuten oli niin tarkkana, mutta Topi pysyi salaperäisenä. Topi sai siis vain AVO3-tuloksen mutta olin Topiin käytöksestä, jäljestyksestä ja makausten merkkauksesta hyvin iloinen. Nyt voi hyvillä mielin suunnitella seuraavaa koetta, kun voi ajatella koiran nauttivan jäljestyksestä myös kokeessa.

Myös oma osuuteni oppaana ja kokkina sujui tyydyttävästi, mihin olin myös tosi tyytyväinen!

Topi paransi viime kokeesta yhdellä pisteellä. Tasaisella vauhdilla Topilla kestää enää 24 koetta 50 pisteen suoritukseen.

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet:
Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 0-6 –> Topin pisteet 2
Jäljestämisvarmuus 0-12 –> Topin pisteet 4
Työskentelyn etenevyys 0-10 –> Topin pisteet 7
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen 0-14 –> Topin pisteet 8
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 –> Topin pisteet 3
Yleisvaikutelma 0-5 –> Topin pisteet 2
Pisteitä yhteensä 26
Palkinto 3

Tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Alkumakauksen nuuhkittuan lähtee määrätietoisesti jäljelle. Ensimmäinen osuus tarkkaa jäljestystä, osoittaa makauksen, siitä lyhyellä lenkillä toiselle osuudelle. Osuuden puolessavälissä sivulle, eikä palaa omatoimisesti. Palautuksen jälkeen tarkkaa jäljestystä kulmalle, josta lähtee kiertämään laajalla lenkillä seuraavalle osuudelle, jossa sen puolivälissä taas sivulle suoraviivaisesti, hukka. Loppujälki tarkasti kaadolle, jota jää nuuhkimaan. Reipasta kävelyvauhtia jäljestävä koira.

Tollerit pärjäsivät upeasti: Nuusku jäljesti 49 p. ja oli avoimen luokan paras koira. Puntti sai ekassa VOI-luokan kokeessaan tsemppipalkinnon. Onnea!

Vapaa viikonloppu?

Posted by S on Kesäkuu 09, 2009
Mejä, Sosiaalistaminen, Agility / 2 Comments

Perjantai-iltana havaitsin viikonlopun olevan vapaa harrastusmenoista. Seisottuani sateessa neljä tuntia agialkeiden vetämisen, Susun pentukoulun ja poikien agitreenien ansiosta, ajatus kahdesta lepopäivästä kuulosti kieltämättä herkulliselta. Kuitenkin jo lauantaina ennen puoltapäivää olo alkoi tuntua kummallisen toimettomalta, joten olihan sitä toimintaa järjestettävä.

Päätin kesän kunniaksi pystyttää pihallemme neljän kepin pujottelusarjan, jotta Mörkö etenisi vauhdikkaammin kohti itsenäisiä ja varmoja kepukoita. Ennen kuin saimme homman rullaamaan, meinasi Mörkö jo polttaa kääminsä, sillä se ei millään malttanut jättää namirasiaa rauhaan keppien päähän. Lopuksi saimme kuitenkin useamman onnistuneen toiston aikaiseksi. Namikipolla Mörkön kepit eivät ehkä ole aivan niin nopsat kuin lelulla, mutta ideana onkin aluksi lähinnä kasvattaa itsenäisyyttä ja vahvistaa oikeaa sisäänmenoa. Hyvin sujui.

Topi ja Susu saivat tehdä pelkkiä eteenmenoja namilätkälle, koska Topi jyrää heiveröiset keppimme maanrakoon ja Susun aika ei ole vielä kepittää.

Koska Susu näytti vielä tämänkin jälkeen olevan valmis tekemään tuhat helikopteriloikkaa peräjälkeen, lähdimme kaverini Anniinan ja Elli-fieldin kanssa lenkille. Susun ja Ellin viimetapaamisesta oli kulunut aikaa jo hyvä tovi, mutta sen verran nopeasti ralli alkoi, että taukoa ei olisi arvannut olleen. Susu oli kasvanut Ellistä korkeudessa jo ohi, mutta koska paimenen ja spanielin ruuminrakenteen välillä on hienoisia eroja, tuli Susu jyrätyksi pariin otteeseen. Henkiseltä puoleltaan Susu ei sitten tuumaakaan taivu vaikka tantereeseen taintuisikin ;) Tytöillä oli tosi hauskaa, joten pitää viedä ne painimaan taas pian uudestaan.

Sunnuntaiaamuna Topi lähti äidin kanssa mejäkokeeseen Kaatamoon ja minä jäin viihdyttämään pikkuväkeä. Topi oli selvinnyt hienosti laukauksensietotestistä ja jäljestänytkin mallikkaasti. Kuitenkin kaksi mystistä hukkaa oli jäljen varrelle sattunut, minkä vuoksi Topi ilmeisesti saa kolmostuloksen. Hyvä Topi, tulos on aina tulos! Tässä vielä äidin mejäkoekertomus:

“Topi osallistui Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kokeeseen Liperin Kaatamossa 7.6.

Laukauksensietotestin Topi selvitti samalla kekseliäällä strategialla kuin ensimmäisessä kokeessaan viime elokuussa. Heti kun Topi sidottiin puuhun, se kävi coolin näköisenä maate - näin eivät tuomarit huomaa, miten puntit tutisevat ja häntä kutittelee rintakehää.

Topin jälki oli päivän viimeisenä. Jälki oli hyvin tehty ja mukavassa maastossa mutta aika juokseminen Topin perässä oli. Tuomarin kanssa pohdimme jälkikäteen, olisiko koiraa pitänyt jarruttaa. Luulenpa, että ensi kerralla jarrutan jonkin verran, jos vauhti on noin kova. Topi jäljesti erittäin innokkaasti ja iloisesti  suurimman osan matkaa jopa hyvin tarkasti jäljen päällä. Mutta kaksi hukkaa tuli. Tuomarikin kyseli Topilta, mitä jälkeä se lähti välillä seuraamaan, kun se muuten oli niin tarkkana, mutta Topi pysyi salaperäisenä. Topi sai siis vain AVO3-tuloksen mutta olin Topiin käytöksestä, jäljestyksestä ja makausten merkkauksesta hyvin iloinen. Nyt voi hyvillä mielin suunnitella seuraavaa koetta, kun voi ajatella koiran nauttivan jäljestyksestä myös kokeessa.

Myös oma osuuteni oppaana ja kokkina sujui tyydyttävästi, mihin olin myös tosi tyytyväinen!

Topi paransi viime kokeesta yhdellä pisteellä. Tasaisella vauhdilla Topilla kestää enää 24 koetta 50 pisteen suoritukseen.

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet:
Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 0-6 –> Topin pisteet 2
Jäljestämisvarmuus 0-12 –> Topin pisteet 4
Työskentelyn etenevyys 0-10 –> Topin pisteet 7
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen 0-14 –> Topin pisteet 8
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 –> Topin pisteet 3
Yleisvaikutelma 0-5 –> Topin pisteet 2
Pisteitä yhteensä 26
Palkinto 3

Tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Alkumakauksen nuuhkittuan lähtee määrätietoisesti jäljelle. Ensimmäinen osuus tarkkaa jäljestystä, osoittaa makauksen, siitä lyhyellä lenkillä toiselle osuudelle. Osuuden puolessavälissä sivulle, eikä palaa omatoimisesti. Palautuksen jälkeen tarkkaa jäljestystä kulmalle, josta lähtee kiertämään laajalla lenkillä seuraavalle osuudelle, jossa sen puolivälissä taas sivulle suoraviivaisesti, hukka. Loppujälki tarkasti kaadolle, jota jää nuuhkimaan. Reipasta kävelyvauhtia jäljestävä koira.

Tollerit pärjäsivät upeasti: Nuusku jäljesti 49 p. ja oli avoimen luokan paras koira. Puntti sai ekassa VOI-luokan kokeessaan tsemppipalkinnon. Onnea!”

Mörkön aamuohjelmaan kuului lauantain tapaan keppitreeniä pihalla. Nyt palkkasin lelulla vauhdin maksimoimiseksi ja pikkumustahan paineli minkä jaloistaan pääsi. Loppuun vielä ihan pelkkiä eteenlähetyksiä rasialle.

Yhdentoista aikaan lähdimme Susun kanssa mölliagikisoihin Kuhasaloon. Susu oli jotenkin erityisen aurinkoisella tuulella, minkä johdosta se oikein heittäytyi useamman ihmisen rapsutettavaksi, seurusteli innokkaasti karvabassettien ja Jumpen kanssa ja touhotti muutenkin kentällä häntä viuhtoen. Susu myös rauhoittui suoritusten ajaksi yksin pusikkoon odottelemaan rauhallisemmin kuin koskaan aiemmin – ilmeisesti maukkaat heinät pitivät pennun kidan poissa korkeammilta ääniaalloilta. Susua muutaman kuukauden vanhempi Saimi-aussie ja Vappu-pyrri peuhasivat radanrakennuksen aikana kentän sivustalla. Molemmat tytöt ovat Susun vanhoja tuttuja, joten päästin sen sekaan remuamaan. Virheveto. Susu irvisti Saimille ja rähäkkä oli valmis. Jotta yhteenoton paha maku saatiin huuhdottua, viimeisen radan jälkeen päästimme aussieparin vielä hiekkakasoille vapaiksi juoksemaan ja pienten jäykistelyjen jälkeen tytöt aloittivat hurjan leikin. Susulla ja Saimilla on niin pieni ikäero, että Susulla tuntuu olevan melko suuri tarve kyykyttää Saimia. Remmissä tunnelma taisi kääntyä vähän turhan nihkeäksi, mistä kärhämä johtui. Onneksi vapaana tytöt leikkivät entiseen tapaansa.

Aivan lopuksi kiersimme vielä pienen lenkin Vapun, Mio- ja Peppi-sprinkkujen, Aku-koikkerin sekä Saimin ja Sina-seropin + omistajien kanssa. Nelijalkainen porukka tuli oikein hyvin toimeen keskenään ja erityisesti Susu ja Vappu löysivät taas toisensa. Susu, Saimi ja Vappu ovat niin hauska kolmikko – kolme melko samanikäistä paimennarttua, joista jokainen on todella omanlaisensa mutta leikkityylit ovat pitkälti samanlaiset.

Kertomukset sunnuntain pentukoulusta ja tolleriagista, maanantain hakutreeneistä sekä tiistain pentukoulusta ovat tulossa. Tapahtuu niin paljon, ettei pysy perässä millään.

Laidasta laitaan

Posted by Sirkku I on Kesäkuu 04, 2009
Haku, Vepe, Mejä, Toko, Agility / 4 Comments

niitty2.jpg niitty1.jpg

Jotta jokainen saisi tutkailla sitä aihealuetta mikä itseään kiinnostaa, kokoan kuluneiden viikkojen valitut palat otsikkojen alle. Tässä siis alkukesää Topin, Mörkön ja Susun malliin.

Mejä

Topi kävi jäljestämässä kevään ensimmäisen jälkensä toukokuun puolivälissä ja sen jälkeen se on nuuskutellut muutaman jäljen lisää, viimeksi eilen. Punanenän kirsutin toimii entiseen malliinsa eli erittäin innokkaasti ja ripeästi, joskus jopa turhankin vauhdilla esimerkiksi kulmissa. Eilisen jäljen monet kulmat onnistuivat kuitenkin hienosti, vaikkakin jälki ei muuten Topin parasta kovan tuulen takia ollutkaan. Tuuli sekoittaa Topin menoa suhteellisen vahvasti, mutta aina se kuitenkin pääsee takaisin jäljen päälle hetken haahuiltuaan. Sunnuntaina koittaakin näytön paikka, kun Topi osallistuu elämänsä toiseen mejäkokeeseensa. Tätä kirjoittaessani tajuntaani iskeytyi, että emme ole tehneet ampumissiedätyksiä sitten viime kesän, mutta toivotaan, että Topi handlaa laukauksen yhtä reippaasti kuin viime kokeessakin.

Mörkö taasen starttasi mejäkautensa eilen. Taattua pikkumustalaatua – puks-puks sanoi juna kun eteenpäin höyrysi. Makaukset Mörkö merkkaa huolellisesti nuuskutellen ja selvittää kulmat rauhallisesti tuumaillen, mutta suorilla osuuksilla siltäkin alkaa jo löytyä vauhtia. Vielä pysyn kuitenkin perässä ;) Kaatona olleet broilerinsiipipalaset katosivat hetkessä parempiin suihin ja pikku-M oli itsekin oikein tyytyväinen itseensä.

Vepe

Viime kesänä innostuimme vesipelastuksesta todella paljon ja nyt Topi osallistuukin vepen alkeiskurssille. Uimataito- ja hallintatestin Topi selvitti eilen hävettävän kurittomalla damin palautuksella ryyditettynä, mutta hyväksytysti kuitenkin. Uimisen kun ei voi pahallakaan tahdolla sanoa olevan Topille mälsää eikä luoksetulokaan mikään laiskin ollut.

Koska Mörkö on nyt oppinut noutamaan esineitä kahluuetäisyydeltä vedestä, lienee nyt aika kaivaa barbit esiin vaatehuoneen perältä ja aloittaa pygmivesipelastuksen alkeet. Saa nauraa! ;)

Susu molskahti vappuna Topin perässä hyiseen avantoon, mikä ehkä on vaikuttanut siihen, että se on tähän mennessä tyytynyt lähinnä kahlailuun. Uskon kuitenkin, että se saattaisi innostua vielä tämän kesän aikana itse uimisestakin. Katsellaan.

Viehejuoksu

Taas on lupa nauraa, sillä kävimme kokeilemassa viehejuoksua toukokuun lopussa sekalaisen laumamme kanssa. Tulos oli jokseenkin odotettu: Topia jänskätti koko systeemi, Mörkö touhusi omiaan ja Susu näytti kyntensä tämän(kin) lajin parissa. Pentuneiti jahtasi viehettä silmät kiiluen ja kävi surutta kimppuun, kun yhytti sen. Topista tuskin leivotaan viehejuoksijaa tämän vuosituhannen puolella, mutta peukutan vielä viehejuoksija-Mörkön puolesta, joskin taidan olla ainoa pystypeukkuinen tässä asiassa. Jos Mörkö hoksaisi, että viehettä saa lopuksi repiä ja siitä saa taistella, sattaisi se innostuakin lajista. Taistelutahto sillä on nimittäin huomattavasti saalisviettiä suurempi. Jos joskus vielä vieheradalle satumme, pitää kokeilla Mörkölläkin uudestaan.

Mörkön agit

Minulla on nyt sellainen kutina, että avain Mörkölle parhaiden treenausmetodien saloihin killuu ihan käden ulottuvilla. Kahdella viimeisellä treenikerralla Mörkö on saanut kauhean raivokohtauksen (joka on siis erittäin posiitivinen asia) heti, kun olemme astelleet kohti esteitä. Erityisesti, jos minulla on namialusta kädessä, kuumuu koira todella paljon. Sunnuntain tolleriagissa oli hilkulla, ettei paitaani tullut jättikokoista reikää, kun Mörkö tarttui siihen remmin tai lelun sijasta. Pieni ääni sisälläni nalkuttaa, että älä nyt ihmeessä kiihdytä koiraa hallitsemattomaan hillumiseen, joka voi kostautua myöhemmin. Pitää vain pitää huoli, että ainoastaan agissa riekutaan ja sielläkin homma loppuu heti, jos meno menee turhan rajuksi. Tie kuumumiseen on ollut namialustan sekä lelun yhdistelmä. Mörköä kun raivostuttaa, jos se ei saa jotain mitä tahtoisi, eli tässä tapauksessa nappulaa alustalta. Nyt se on ehdollistunut alustaan sen verran vahvasti, että kierrokset nousevat pelkän lätkän näkemisestä ja siinä vaiheessa on hyvä sauma tupata koiralle patukka suuhun. Tämä saattaa jopa toimia, ainakin koira on huippuinnoissaan hommasta.

Keppejä ollaan nyt tehty namialustalla, koska Mörkön kepit ovat tosi epäitsenäiset ja -varmat. Homma toimii nyt jo paremmin.

Kävimme kisaamassa pari viikkoa sitten Kuopiossa yhden startin ja Mörkö teki hienosti. Radan alku rullasi ennennäkemättömällä tavalla – koira liikkui tosissaan ja sillä oli halu mennä eteenpäin. Oma kisarutiinin puute näkyi kuitenkin tekemisessä: jätin koiran istumaan lähtöön tosi lähelle ensimmäistä hyppyä, vaikka lähdemme aina yhtä aikaa lentävästi, korjasin kepit kolmesti väärin, jäin odottamaan koiraa puomilla… Jokaisella virheellä koiran vauhti laskee, joten en jaksa murehtia koiran vauhdista ensimmäisen kiellon jälkeen, hyvä meno ennen sitä riittää loistavasti. Laskin videolta Mörkön ajan ja radan puolivälissä se oli vain muutaman sekunnin kärjestä jäljessä ja olisi alun vauhdilla saavuttanut kirkkaasti ihanneajan. Huippu juttu! Radalta tuli siis hylky, mutta Jonnin kanssa teimme nollan ja saimme siten paikan Junior Cupin finaaliin. Tarkemmin ajateltuna Mörkön hylky oli onni onnettomuudessa, koska junnucup-finaali ja nuorten SM peräkkäisinä päivinä olisivat voineet olla vähän turhan raskas turnee pikkumustalle. Jonnilla onneksi riittää puhtia useampaankin rataan.

Kuopion video

PK-haku

Susu on käynyt hakutreeneissä jo hyvän tovin. Paimenlapsesta ukkojen etsiminen on huippuhommaa!

Pentukoulu

Susun pentukoulua on ollut kaksi kertaa ja kaikki harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Näillä kahdella ensimmäisellä kerralla on painotettu paljon leikkimistä, mikä on tosi mukava juttu. Susu tuntuukin palkkautuvan paremmin leikillä, joten pitää muistaa myös käyttää sitä treenatessa. Lenkeilläkin olen yrittänyt palkata esimerkiksi ohituksista ja luoksetuloista kepin repimisellä ja viskelyllä enkä aina sillä namilla. Hienosti toimii.

Kuvat

Laitetaan nyt vielä tällekin oma otsikko, eli viime viikoilta on tallentunut kameran muistikortille yllättävän paljon onnistuneita kuvia. Niiden purku on kuitenkin vielä täysin vaiheessa, mutta yllä maistiaisiksi pari kuvaa Mörköstä kesäisellä niityllä. Ne nappasin kansiosta siksi, koska tummanpuhuvasta Mörköstä on aivan älyttömän vaikeaa saada hyviä kuvia – noissa kahdessa onnistuin saamaan nassun näkyviin ja piirteet teräviksi.

Kaksintaistelu

Posted by SirkkuKK on Huhtikuu 17, 2009
Mejä, Sosiaalistaminen, Yleinen / 6 Comments

nauru.jpg isotytto.jpg

Varoitus! Järkyttävän pitkä kirjoitus luvassa, tämä on tällainen useamman illan ponnistus, joka olisi ehkä kannattanut julkaista paloissa. Lukekoot ken jaksaa ja ketä kiinnostaa :)

Mörkö-parka on taas vajonnut joukon viimeisen jämäpaikalle. Susu voi nykyään katsoa pikkumustaa alaspäin jo ihan fyysistenkin mittojensa turvin eikä Mörköllä ole enää leikeissäkään paljoa jakoa. Painileikeissä Mörkö kyhjöttää kasan alimmaisena ja yrittää epätoivoisesti kaivautua päältään kiipeilevän pennun alta pois, kunnes Mörköllä menee hermo ja leikki loppuu. Susulla on tietenkin tosi hauskaa ja se on alkanut nyt härnätä Mörköä ihan muuten vain; menee lepäilevän pikkumustan viereen tuijottelemaan haastavasti, estää Mörköä tulemasta luokseni ja vie sen lelut häikäilemättömästi. Kääpiöillä on meneillään armoton taistelu siitä, kuka pääsee minun ykkösekseni ja sen paikan saavuttamiseksi tunnutaan olevan valmiita järeisiin toimiin. Yritä siinä nyt sitten toimia tasapuolisena ja reiluna kaverina, kun jonkun mielestä aina jotakuta syrjitään ja toista suositaan. Topi taas mollottaa showta ihmeissään katsellen ja ristii varpaansa sen puolesta, että saisi yhtä monta namia kuin muutkin.

Pääsiäisen vietimme mökkimaisemissa ja Susu osoittautui varsin mainioksi mökkikoiraksi. Kun Mörköltä loppui puhti pallon perässä juoksemiseen ja muuhun yleiseen touhotukseen, jaksoivat Topi ja Susu vielä paahtaa. Kiva, että Topillakin on nyt aktiivinen ja energinen kaveri, joka ei ihan vähästä hyydy. Nykyään Susukin saa tehdä Topille mitä tahansa, aivan kuten Mörkö, ja se tosiaan käyttää edun hyödykseen. Topin pinna on pitkä, kun se kerran on mittaansa saatu venytettyä. Sää oli koko viikonlopun ajan valitettavan harmaa, joten kuvasato jäi laihaksi. Muutamia tilanteiltaan hauskoja otoksia kuitenkin tallentui muistikortille, joita pitäisi nettiinkin asti jokin päivä saada.

Jäljestyskauden lähestymisen kunniaksi tallasimme myös muutamat jäljet mökkipellolle - Susulle muutaman metrin mittaisen ja runsaasti namitetun, Mörkölle ja Topille kulmalliset ja mutkittelevat. Vähän nenien herättelyä siis eivätkä ne näyttäneet talviunilla enää olevankaan, sillä kaikki kolme selvittivät jälkensä huikean hienosti. Topi ja Mörkö eivät meinanneet nahoissaan pysyä ja mökkijärvellämme soljui tollerijodlaus ja raikui cavalierräkytys, joista voi jokainen itse päättää kumpi on mieluisampaa kuunneltavaa ;)

Keskiviikko oli varsinainen touhupäivä. Kotiin tultuani otin Susun pihatielle moikkailemaan kavereitani. Pentu hämmentyi melusta ja pyöristä vähäksi aikaa niin, että päästi pari ilmoitushaukkua, mutta meni pian moikkaamaan uusia tuttavuuksia. Anniinan kanssa Susu innostui leikkimäänkin eli toisin sanoen varastamaan pahaa aavistamattomien ihmisten lapasia. Anniina temppuili myös vähän koiralapsen kanssa, mikä oli oikein hyvä homma siltä kannalta, että Susu oppii tekemään töitä muidenkin kuin minun kanssani.

Kavereideni lähdettyä käväisimme metsälenkillä koko kolmikon voimin. Koska Susulla näytti riittävän virtaa vielä tämänkin jälkeen, lähdimme vähän ihmisten ilmoille kävelemään. Ensin kävimme yliopiston kampuksella ja äitini työpaikalla, joissa molemmissa Susu tapasi useita uusia ihmisiä. Nyt se suhtautui kaikkiin suorastaan ylitsevuotavan iloisesti - teki helikopteriloikkia pusuhyökkäykset mielessään, yritti kavuta syliin ja saalisti lapasia. Sisätiloissa, missä porukkaakin oli enemmän, pentu tyytyi lähinnä tervehtimään vieraat ja siirtyi sitten jalkojen juuriin tapittamaan. Ei siis varmaankaan pidä olla kovinkaan huolissaan muutamista ihmisten haukkumisista, joita on viimeisen viikon aikana sattunut. Akateemisen kylvyn otettuamme suuntasimme lemmikkieläinkauppa Parhaaseen Kaveriin tutkimaan lisää uusia juttuja.

Myyjät Susu tervehti todella pikaisesti, sillä kiire oli kova tekemään erityisen läheistä tuttavuutta siansorkkien, nappulalaarien ja maksatikkujen kanssa. Mums! Myös nauloissa kiikkuvat lelut saivat pennun silmät kiilumaan. Mukaan lähti kuivattuja pikkukaloja, kasa mahatikkuja, euron koirankarkkipussi ja vihdoinkin Susulle oma naksutin. Ostokset olivat oikein mieluisia koirien mielestä ja etenkin kalat osoittautuivat aivan ylitsepääsemättömän ihaniksi. Naksussakin on miellyttävämpi ääni kuin vanhassa, jonka metallinen ja jäykkä laulanta kurittaa joskus sekä korvia että sormia. Paluumatkalla kaupasta koukattiin vielä isä työpaikalta mukaan ja tavattiin lisää ihmisiä. “Sä oot tehnyt sen kanssa duunia”, totesi eräs paimenkoiraihminen, kun temppuilimme parkkiksella isää odottaessamme. Kiva, että se näkyy.

Illalla kaikki kolme koiraa pääsivät Susun Miimi-kasvattajan oppiin leikkimään, kun tollerit järjestivät halukkaille leikkikoulun. Tuomio kaikille kolmelle oli, että ne osaavat leikkiä hienosti, mikä oli mukava kuulla etenkin Mörkön osalta, koska yhteisleikin eteen on tehty valtavasti töitä. On upeaa, miten eri koira Mörkö on tälläkin saralla nykyään. Koko laumalla oli hauskaa omissa leikeissään - Susulla yleisesti tohottaessaan, Topilla mokkulan perässä laukatessaan ja Mörköllä oman nahistuneen rättinsä nurkassa roikkuessaan. Kivaa oli!

Torstaina sattui pieni työtapaturma, kun napsaisin Susulta vähän liikaa takakynnestä pois, mistä seurasi komea verenvuoto. Pentu itse ei kuitenkaan edes huomannut asiaa, vaikka luulisi tuollaisen sattuvan jonkinmoisesti. Hyvä niin! Topi ja Mörkö olivat hirmuisen ihmeissään punapilkkuisesta lattiasta ja etenkin Mörkö tutki hajuja pidemmän tovin. Mörkö-sairaanhoitaja on todella kiinnostunut verestä ja tahtoisi aina hoitaa kaikki haavani, mitä iloa sille ei valitettavasti voi suoda.

Tänään aamulenkillä Susu tapasi Mörkön parhaan koirakaverin, pikkumustaa kuukauden vanhemman Bambi-walesinspringerspanielin. Tytöt leikkivät nätisti ja Susukin malttoi pitää purukalustonsa omassa suussaan - niillä naskaleilla olisi ollut nimittäin helppo tarttua spanielin ihanasti lerpattavaan korvaan… Mukava aamulenkin piristys oli kyllä Bambin tapaaminen ja koiratkin tuntuivat tykkäävän. Pian on luvassa lisää kurmutettavia kavereita, kun vanha tuttu Kusti-setä tulee kylään. Saa nähdä, käyvätkö Susun ja Kustin leikit vieläkin yhtä hyvin yksiin.