Topi, Mörkö ja Susu

Topi on hyvä kaikissa lajeissa:

Haku
Palveluskoirien haku sujuu hyvin, kunhan lajin nimeksi vaihdetaan “noutajan ilmavainulla jäljestys ja takarajalla säntäily”. Rullailmaisua voidaan joskus kutsua rulla- ja kuseskelu-puolimatkassa-ilmaisuksi; toisinaan koira tosin ilmaisee maalimiehen olemassaolon tälle itselleen. Metsässä olemme siis elämän eksistentiaalisten peruskysymysten äärellä.

Toko
Eilen kokeilimme pitkästä aikaa tokoa ja siinä Topi suoritti hienosti seuraavat liikkeet:

• melkein-paikallaolo ryömien 3 min
• luoksetulo ennen ohjaajan kutsua lopussa puoli volttia kerien
• perusasento vinossa läsöttäen
• perusasento ohjaajan takana sivuttain
• liikkeestä möllöttämään jääminen
• liikkeestä seisominen
• seuraaminen metrin etäisyydellä yrittäen selvittää, onko ohjaajalla nakinpala suussa vai ei

Vesipelastus
Kokeessa vepe muuttuu muotoon “Pelastakaa kastumiselta edes tollerit!”. Vienti on köydenpätkän viemistä sinne sun tänne rannalla, kesto 30 s. Jos puoli minuuttia sinnittelee rannalla, pelastuu tämän liikkeen aikana varpaiden kastumiselta. Veneen haku käy seuraavasti: “Mamma, tule tänne, otetaan tämä toinen vene, ja soudat sillä hakemaan namit ja apuohjaajan tuolla kaukana olevasta veneestä”. Hukkuvan pelastuksen Topi suorittaa kieputtelemalla patukan lenkin ensin oman kaulansa ympäri ja sen jälkeen kiipeämällä hukkuvan päälle.

Muista lajeista nyt viis mutta onhan selvää että agility ei näytä aivan nimensä mukaiselta kun tämä koirakko on radalla. Mejä on kuin vetomaastojuoksua mutta sehän saa näyttää miltä vain, kunhan kaadolle päästään.

(kokosi äiti)

Topin touhut kirjasi äiti:

Hosumisen kontrollia

Agilityssa Leinosen Niina piti meille erittäin hyvän koulutuksen. Treenasimme vauhtia pallo kädessä, erilaisia valsseja ja ehkä vähän linjauksia ja layerointiakin.

Tule tänne, taistelutahto!

Veneen Topi toi kuitenkin kaksi kertaa vallan hyvin.

Kaikella kunnioituksella, Topi, mutta me kaikki olemme erittäin yllättyneitä eilisestä jäljestyssuorituksestasi. Iloisesti toki!

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet

koepaikka Liperi, Kaatamo

Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 6/6
Jäljestämisvarmuus 11/12
Työskentelyn etenevyys 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 9/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 5/5 Pisteitä yhteensä 44 eli AVO1

Tuomari Markku Hassisen koeselostus: Koira nuuhkaisee pikaisesti lähtömakauksen ja etenee jäljelle. Kaikki osuudet koira jäljestää jäljen tuntumassa molemmin puolin tarkistuksia tehden, etimmillään jälkinarun verran sivulle. 1-makaus ohitetaan sekä 1-kulma noin 5 m päästä, jatkaen siitä 2-osuudelle. 2-kulma selvitetään tarkasti, mutta makaus ei kiinnosta. Kaadolla tullaan jälkeä myöden ja sorkkaa koira jää nuuhkimaan. Tänään hyvää työtä tehnyt jäljestyspari saa jatkossa kiinnittää huomiota makauksiin ja vauhdin säätämiseen maaston mukaiseen jäljellä etenemiseen.

Hyvä Topi! Tohelotollerin ensimmäinen ykköstulos mistään lajista! (tässä kohtaa ei kuulu mennä kurkkaamaan koiran ikää tai harrastushistoriaa infosivulta ) Palkinnoksi Topi sai ihanan vihreän pehmotontun, jota onkin vingutettu antaumuksella. Onnea myös muille kokeessa menestyneille!

Sain Saaralta kuvia toukokuisesta tokokokeestamme Susun kanssa, tässä muutama:

Täällä loput.

Jotta ei käy liian yhtenäiseksi tämä kirjoitus, vielä lisää todistusaineistoa – Susun kepit näyttävät tällä hetkellä tältä. Kepukoita on 14 ja kuja melkein kiinni. Muuta agiraporttia seuraa myöhemmin, kun ehdin vähän tuumailla tätä tilannetta lisää.

Topin nuuskutteluja äidin raportoimana:

Hakuharkoissa oli neljä snautseria (riiseni, 2 x keskikokoinen ja käppänä) ja Topi. Topilla oli kolme haamu-ukkoa. Tarkoituksena olivat suorat pistot ja varmat löydöt. Ekalle ukolle Topi ampaisi suoraan kuin tykin suusta, juoksi Suvi-ukon yli, kääntyi takarajaa pitkin (tyhjälle) kolmospiilolle, palasi takaisin ja löysi ukon. Tässä vaiheessa ajattelin, että haamut ja näköavut ovat Topille ihan turhia, koska se kuitenkin luottaa vain nenäänsä eikä lainkaan silmiinsä. Kaksi seuraavaa haamu-ukkoa löytyi kuitenkin suoralla pistolla. Ukot palkkasivat piilopaikassa ja minä hain Topin - ekaa kerta palkattiin näin. Ekan ukon ylijuoksuun vaikutti varmaankin se, että Suvi makasi maassa pressuun kääriytyneenä. Näitä olemme harjoitelleet vasta hyvin vähän. Mitähän ensi kerralla kannattaisi tehdä? Ryhmämme Rocco valioitui viikonloppuna. Toivottavasti Heli jaksaa kumminkin treenata kanssamme!

Kokeiltiin vielä esineruutua tai pikemminkin esinejanaa. Vein Topin nähden kaksi Roccon ja Kirpun lelusta metsään. Topi palautti tietysti ensin viimeksi viedyn. Olin jo palkkaamassa tästä mutta Topin mielestä homma olikin vielä kesken. Topi ei tietenkään muistanut, missä eka lelu on, mutta häntää heilutellen ja nuuskutellen esine löytyi. Palkkana oli wuban viskely.

Myös jälkeä Topi on päässyt nuuskuttelemaan. Tein tiistaina jälkiä ja ajoin niitä mejä-kurssilaisten kanssa. Verta jäi jäljelle vielä yhdelle jäljelle. Lyhythän se oli taas, hakkuuaukealla, avo-jäljen muotoinen. En muistanut piilotella namuja makauksille, joten Topi ylitti ne pysähtymättä. Ekalle makaukselle kutsuin Topin takaisin - ei hyvä. Se unohti, mihin oli menossa, ja alkoi rengastaa. Seuraavan makauksen annoin juosta yli. Ihan hyvin jäljestetty mutta emme tainneet kumpikaan oppia uutta. Topilla oli kivaa. Jälki oli vanhin Topin ajama tähän mennessä. Jos treenaisi koetta varten, pitäisi ehkä ajaa yksi pitempi jälki. Ja makauksia pitäisi treenata Nuuskun tapaan: namusia ekalle makaukselle ja muille satunnaisesti.

Lenkillä Mörkö karkasi taas Topin jäljelle, vaikka olimme ohittaneet jäljen hyvän matkaa sitten. Lopulta keisari tuli takaisin mutta päätön luullun syömisen perään säntäily jatkui. Kääk! Mörkö puri minua kipeästi, kun otin Topia autosta jäljestämään. Rökitin Mörkön niin, että seuraavalla kerralla se kävi maahan ja luvan kanssa hyppäsi autosta ulos rauhallisesti. Taas näimme aidon suuttumuksen voiman! Toisaalta Mörkö on niin kova, että seuraavalla kerralla suuttumuksen muistavat vain Susu, Topi ja minä.

(Unelman kuva viime kesän aussieleiriltä esineruudusta)

Ihana Unelma näytti, että sujuu pk-koiralta verijälkikin – äidin raportti Topin ja vähän muidenkin kuulumisista:

Torstain agiryhmämme kevään-kesän ohjelmassa on samaa teemaa kolmena kertana peräkkäin: ensin tekniikkaharjoituksena, sitten lyhyellä radalla ja lopuksi vauhtiradalla. Katsotaan, miten systeemi toimii. Tällaiselle hitaalle oppijalle sen luulisi olevan hyvä.

Aloitimme tekniikkatreenillä, jonka teemana olivat linjaukset. En opi koskaan linjaamaan! Lisäksi radalla oli ennakoivan valssin paikka. En opi koskaan ajoittamaan ennakoivaa valssia! Sellainen olo siis jäi. Perjantain tolleriagissa teemana olivat ohjauslinjat, ja, kas, sielläkin oli ennakoivan valssin paikka… emme jääneet kuitenkaan murehtimaan. Lisäksi meillä oli aivan huippuhauska leikki/harjoitus: kolmen hypyn suora, jonka kummassakin päässä oli namialusta. Juostiin ees taas hyppysuoraa; pysähdyttiin vain siksi aikaa, että saatiin nami syötyä (koira) ja uusi nami nakattua alustalle (ohjaaja). Tollerityyliin voi tietysti myös kuljetella alustaa ees taas:)

Viikonlopun ohjelma meni yllättäen uusiksi ja mejän koetoimitsijakurssi jäi kesken. Aiemmin sovitun mukaisesti kävimme kuitenkin Miimin kanssa vetämässä Unskille ja Topille sunnuntai-iltana jäljet. Ajoimme jäljet maanantaiaamuna, kun lämpötila nousi plussan puolelle. Jäljet olivat avoimen luokan muotoisia mutta lyhyempiä (sivut 100 m tai jopa alle). Topi meinasi ampaista lähdöstä suoraan kaadolle: etäisyys oli pieni (siis se alle 100 m…), maasto avointa kangasta ja tuuli kävi mukavasti juuri loppumakaukselta. Muuten jäljetys sujui “ihan kivasti”, tosin tuulen vuoksi jäljen sivussa. Vauhti oli kerrankin sopiva. Ensikertalaisen Unskin suoritus oli erittäin hyvä ellei täydellinen. Hyvä Unelma-mummo!

Sitten päästiin metsään kävelemään ja riekkumaan. Vaikka kukaan ei leikkinytkään Susun kanssa sen uutterista kutsuista huolimatta, Sususta oli ihanaa, kun rakkaimmat koirat - Unski, Pami, Topi, Mörkö - olivat koossa. Topi tykkäisi kovin Pamista mutta sai taas tukkapöllyä niin että oranssit karvatukot lentelivät. Toivottavasti Pami suhtautuisi Topiin edes hieman suosiollisemmin, kun raskaus ja “lapsivuodeaika” ovat ohi!

Lenkin aikana Mörkökin kävi jäljestämässä. Se viuhahti korvat lepattaen Topin jäljelle. Ensimmäisessä kulmassa pieni hirvikoira yllättäen kuitenkin kääntyi ja palasi takaisin. Ehkä se pysähdyttyään kuuli paremmin huhuilun, kun tuuli ei enää viuhunut korvissa: Mörkö, MAKKARAA! Loppumakaus piti vielä käydä erikseen tsekkaamassa mutta kaatohan oli jo paremmassa tallessa. Kyllä tavinmetsästäjällä nenä toimii!

Vuosi 2009 oli täynnä yllätyksiä. Harvassa olivat ne asiat, jotka menivät niin kuin oli suunniteltu. Vuodelle 2009 asetetut tavoitteet löytyvät täältä, mutta niihin en tahdo enää palata – Mörkön osuuksia on ihan liian vaikeaa lukea. Pikkukoiran vuodesta jäi käteen vain kasoittain kyyneliä, hampaanjälkiä ja tuskaa, vaikka vuosi olisi voinut olla hienoista hienoin. Onneksi Mörkön tila on nyt vakaa ja toivottavasti seuraavat vuodet parempia. Mörkö rakastaa yhä leikkimistä ja temppuilua yli kaiken, rapsuteltavana köllöttäminen on ykkösjuttu ja ruoka maistuu vähän liiankin hyvin. Toivottavasti sairaus ei saa yliotetta tulevaisuudessakaan.

Topilla oli hauska vuosi, joka oli täynnä kaikkea uutta kivaa. Haku ja vesipelastus ampaisivat heti Topin lajilistan kärkeen, mutta vanhat tutut agility, mejä ja rally eivät nekään pudonneet pois kyydistä. Topi osallistui myös elämänsä ensimmäiselle leirille, lenkkeili uusien ja vanhojen koiratuttavuuksien kanssa irti metsässä (kiitos kärsivällisyydestä Nuusku, Rapsu, Unelma ja Pami!) ja toimi vanhusten terapiakoirana. Kaikki asioita, joihin Topin ei olisi kuvitellut koskaan pystyvän. Heidiä lainatakseni, yksi suurimmista edistyksistä on myös lisääntynyt halimussukkaisuus – Topi aloittaa päivänsä kömpimällä viereeni pötköttelemään ja joskus jopa pyytää rapsutuksia. Tosin tähän ei olla päästy ilman lahjontaa ja joka aamu Topi saa roihetikun urhoollisesta herätyspalvelustaan… Silti jokseenkin läheisyyskammoiselle Topille saavutus on mainitsemisen arvoinen.

Susulle ei vuodelle 2009 ollut minkäänlaisia ylöskirjattuja tavoitteita, kun vuoden alussa oli vasta hatara haisu tulokkaasta. Kun sitten Susun tulo varmistui, toivoin vain, että meille muodostuisi hyvä suhde niin, että Susu pystyy luottamaan minuun. Toiveena oli myös oppia oppimaan ja tekemään hommia yhdessä leikin lomassa, ja nämä tavoitteet ovat toteutuneet erinomaisesti. Lisää mietteitä Susun vuodesta tulee sitten yksivuotispostaukseen parin päivän sisällä. Täytyy kuitenkin tässä yhteydessä mainita, että Susu on ollut enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa enkä voi kylliksi kiittää Miimiä ja Hannea ihanasta koirasta. Unnu-äidille ja Rocky-isällekin kiitos

Pojille ei aseteta ensi vuodelle mitään sen kummempia tavoitteita, kuin että molemmat pysyisivät terveinä ja nauttisivat elämästä. Jos Topi läpäisee vepen soven, pyörähtää Toller Showssa ja käväisee vaikka mejä-kokeessa, on siinä jo näkyviä saavutuksia yllin kyllin. Mörkön ykköstavoite on se, että sairaus ei etene yhtään ja edessä on paljon kaikkea hauskaa.

Entäpä Susu? Olen aika nuuka asettamaan mitään korkeita tavoitteita, ettei tarvitsisi sitten harmitella niiden saavuttamattomuutta, mutta nyt tulee kyllä aika korkealentoista settiä:

• tokon alokasluokasta hyvävireisiä kisasuorituksia, tavoitteena ykköstulos
• agissa kisaamaan ehjillä ratasuorituksilla, tuloksilla ei niin väliä mutta reilut miinusajat ja näppärät kontaktit olisivat toiveissa
• haussa olisi tavoitteena saada ilmaisu vähintäänkin alulle (tosin ensin olisi varmaan kätevää päättää se ilmaisutapakin… ) ja nenänkäytön parantuminen, eikä hallinnan lisääntyminenkään olisi pahasta
• vepeä aloitellaan mahdollisuuksien mukaan
• paimennusta vähintään kerran kesän aikana
• näyttelyissä hyviä arvosteluja ja mallikasta kehäkäytöstä

Yleisesti ottaen tärkein tavoite on kasvaminen reippaaksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, muut jutut ovat vain ja ainoastaan plussaa. Huolellisesti rakennetulta pohjalta on sitten parempi ponnistaa myöhemmin kisoihinkin, joten ohjaajalle voisi asettaa tavoitteeksi pysyä uskollisena “hiljaa hyvä tulee” -sanonnalle. Ei siis keskeneräisellä koiralla kisoihin teettämään turhan haastavia ja pitkäkestoisia rupeamia niin, että motivaatiota saa huudella takaisin. Kiva vuosi varmasti tulossa, Susun kanssa kun on niin hurjan mukavaa tehdä hommia.

Itselleni vuosi oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Tutustuin todella moniin uusiin lajeihin, uusiin ihmisiin ja uusiin koiriin, sain paljon uusia ystäviä ja ymmärrän koirista taas vähän enemmän. Erityisesti kesän Patchcoat-leiri Kuttukuussa amerikkalaisen aussieasiantuntijan Linda S. Bellin opissa antoi paljon ajattelemisen aihetta ja auttoi ymmärtämään Susua ja koiria yleensäkin paremmin. Olen huomannut, että paineharjoitusten myötä Susu on alkanut kestää minulta esimerkiksi treenitilanteissa paremmin painetta ja eritoten se osaa käsitellä sitä eikä alistu sen alle. Oli äärimmäisen hyödyllistä nähdä aussieita myös paimennustehtävissä ja hienoa huomata Susullakin olevan intoa työskentelyyn. Aussiet omistajineen ovat aivan ihania ja odotan erityisen innolla ensi vuoden leirejä ja muita yhteistapahtumia.

Vuosi oli myös hyvin rankka ja suruntäyteinen. Huoli Mörköstä on ollut käsittämättömän suurta ja olen monta kertaa luullut joutuvani jättämään sille viimeiset hyvästit. Toisaalta sairaus on tietyllä tavalla opettanutkin paljon – koiria ei pidä enää itsestäänselvyyksinä. Olen oppinut iloitsemaan pienistäkin edistysaskelista ja yrittänyt olla surematta vastoinkäymisistä, vaikka se on itselleni usein todella vaikeaa. Oikeasti ei ole mitään väliä, jos koira seuraa viisi senttiä liian kaukana tai rähjää remmissä, sillä ne ovat niin pieniä asioita ja kalpenevat menetyksen pelon rinnalla merkityksettömiksi. Niin kauan kuin koirat ovat terveitä, iloisia ja hyvinvoivia, tulee niiden kanssa elämisestä ja olosta nauttia. Koiran elämä on niin lyhyt eikä koskaan tiedä, mitä eteen tulee. Asetankin ensi vuodelle itselleni tavoitteen suhtautua positiivisesti ongelmiinkin ja tehdä koirien kanssa sitä, mistä ne todella nauttivat.

Tänään kiersimme paimenen kanssa reilun tunnin lenkin Coody- ja Decla-snautsereiden seurassa. Kulhon polkuja ei oltu aurattu, joten rämmimme umpihangessa mäkisessä maastossa. Tulipa kunnon kuntoilua! Susu oli ihan innoissaan ja leikki partasuiden kanssa iloisella mielellä. Huomiseksi suunnitelmissa on leikkihetki Susun sielunsiskon Vappu-pyrrin kanssa. On niin mukavaa, että Susu ryhtyy hippasille niin monenlaisten koirien kanssa ja näyttää päässeen yli juoksujen aikaisesta uroskammostaankin.

(ensimmäinen kuva © Eve H., kiitos!)

Äiti otti ja ahkeroi kertomuksen Topin kesästä, mikä olikin kiva juttu, kun itse en hirveästi ole Topin touhuja kaiken kansan luettavaksi naputellut.

“Vanha koira oppii uusia temppuja vähintään yhtä hyvin kuin nuori koira.

Topi oppi tänä kesänä vaikka mitä– ja ihmettelee miksei näitä juttuja keksitty jo aiemmin:

• Uusien temppujen lisäksi Topi oppi uuden palkan: kissanruokaa kolmen desin pakasterasiassa.
• Taivas ei vielä seitsemäntenäkään kesänä pudonnut Topin niskaan – elämä, ihmiset ja jopa jotkut toiset koirat ovat oikeastaan mukavia.
• Muuallakin voi olla kuin kotona tai mökillä, osa I: Sen lisäksi että aussieleirillä oli paljon oudon värisiä tollereita – joiden joukossa pystyi olemaan - siellä oli ihanaa tekemistä ja hyvää syötävää. Lisäksi: tarkkakuuloinen tollerikin voi oppia nukkumaan oudossa paikassa, jossa vieraita ihmisiä ja koiria asuu viereisissä huoneissa.
• Muuallakin voi olla kuin kotona tai mökillä, osa II: Koko lauma (paitsi Sointu) lähti Etelä-Suomeen viemään Mörköä eläinsairaala Aistiin tutkittavaksi oikein perinpohjin. Reissulla vierailtiin kummassakin mummolassa. Topi oli oppinut niin rauhalliseksi että se oli vanhojen ihmisten ja rollaattorin kanssa kuin paraskin terapiakoira… meidän entinen arvaamaton Topi! Topi näytti hienoa esimerkkiä myös pikku mölytoosalle, joka sekin käyttäytyi aivan sivistyneesti.
• Taitojen hiominen rally-tokossa on kiinnostavaa – vaikka ohjaaja ei sitä ymmärräkään. Rallyssa saa tehdä temppuja, saa herkkuja – eikä joudu kauas ohjaajasta.
• Topi oppi tuntemaan paljon uusia ihmisiä ja koiria.
• Metsässä voi tehdä muutakin kivaa kuin jäljestää. Joskus metsän siimekseen on piiloutunut ukkoja, joilla on taskut täynnä kissanruokaa ja muita herkkuja. Lisäksi ukot ovat menneet aivan naurettavan helppoihin piiloihin (eikö ne tiedä että tollerilla on huippuvainu!). Joskus ukot ekalla kerralla vain tarjoavat suuhun kangaspatukkaa – vaikka nakkihan se pitäisi olla. Onneksi Topi on jo aiemmin oppinut kantamaan kaikenlaisia turhanpäiväisiä esineitä.
• Muutaman kerran metsästä on pitänyt hakea sinne pudonneita esineitä. Äiti ei voi käsittää, miten Topi on niin taitava, että se on oppinut, milloin pitää etsiä tumppu, milloin ukko ja milloin sorkka.
• Vedessä voi tehdä muutakin kuin noutaa mokkulaa eli maagista käsikranaattia. Vedestä voi noutaa myös köyden, jonka perässä lipuu vene, jossa kököttää kaksi painavaa ihmistä, tai patukan, jossa roikkuu ihminen. Onneksi Topi oppi olevansa vahva ja sitkeä! Topi oppi myös, että joskus veneestä noudetaan rasiallinen kissanruokaa – veneelle tosin pitää uida köydenpätkä suussa. Neljännessä SOVE/ALO-liikkeessä, veneestä hypyssä, ei Topille ollut mitään oppimista – paitsi ehkä malttaminen siksi aikaa, että on soudettu tarpeeksi kauaksi.
• Agilitykentillä ei kesällä juuri tarvinnut hikoilla ja yrittää kömpelön ohjaajan kanssa oppia saksalaisia ja jaakotuksia. Vappuaattona ohjaajan pohje revähti ja sitä paranneltiin kaksi kuukautta, ja sitten koittikin perinteinen agilityvapaa heinäkuu. Loppukesää kohti Topi alkoi taas päästä vauhtiin myös Kuhasalon kentällä ja silloin ilmaantui uusi ohjaajakin hosumaan esteiden väliin.
• Monia uusia asioita Topi on oppinut matkimalla lauman nuorempia koiria – vaikka luulisi, että nuoremmat matkisivat vanhempaa. Topi on yhä enemmän alkanut nauttia omien ihmisten huomiosta ja silityksistä. Eräänä iltana se jopa kysyi, saisiko se hypätä sohvalle ja sitten se köllötteli siinä tyytyväisenä vieressä. Mörkölle, Susulle ja muille “tavallisille” koirille tämän on ihan tavallista, mutta Topilta aivan ennenkuulumatonta ja ihmeellistä. Aussieleirillä se jopa nuolaisi Sirkkua Susun esimerkin innoittamana. Susu ja Mörkö ovat tehneet Topin elämästä paljon mukavampaa.
• Topi oppi leikkimään toisen koiran kanssa. Susulla ja Topilla on leikki, jossa Susu anastaa Topilta pallon ja Topi ajaa Susua takaa… Lopulta Susu antaa Topille pallon ja sama ralli alkaa uudestaan.

Mitä Topi ei oppinut
• Etenemään MEJÄ-kokeessa koko jälkeä hukatta. Sattumusten vuoksi Topi pääsi osallistumaan vain yhteen kokeeseen alkukesästä. Siellä Topi esitti innokasta ja tarkkaa jäljestystä – ja teki kaksi hukkaa. Treenijäljet sujuivat yleensä hienosti, varsinkin viimeisin, jonka jouduimme rämpimään ilman minkäänlaisia merkkejä, koska joku onttolalainen taisi olla pyykkipinnojen tarpeessa.”

Muutenkin meille kuuluu oikein hyvää. Susu suorittaa jo oikein pätevästi lyhyitä radanpätkiä agissa, on huippuinnoissaan tokosta (piip-piip, vuh, mrrou, hau!), etsii innokkaasti ukkoja metsän siimeksestä ja touhottaa muutenkin entiseen malliin. Mörkö puuhastelee monenlaisten harrastusten parissa eikä kipuja tunnu olevan. Poika on vallan pirteä ja iloinen. Topi painaltaa menemään muun joukon jatkona ja onpa siitä kuoriutunut oikea sylikoira, joka saatetaan nykyään tavata jopa sängyltä lepäämässä. Huh!

Pikapäivityksenä tuoreimmat kuulumiset ennen mökille lähtöä.

Perjantaina kävimme vetämässä Tukholmanlammille verijäljet tolleriporukalla. Mukana myös siis musta lammas Mörkö, kuten kuvioon kuuluu. Molempien koirien jäljet olivat noin 300 metriä pitkät, niissä oli kaksi kulmaa ja suorillakin makaukset. Maasto oli kuivaa ja ilma helteinen. Topin jäljessä oli erikoisuutena makaukseton kulma, ikään kuin katkon kuivaharjoittelua siis. Varhain sunnuntaiaamuna hurautimme ajamaan jäljet. Mörkö sai aloittaa ja heti kun se pääsi autosta ulos, alkoi sillä nenä käydä siihen malliin, että tuleva tapahtuma oli hyvin tiedossa. Jäljen tehneet Hannele, Heljä ja Helena tulivat seuraamaan jäljen etenemistä. Mörkö lähti jäljelle varmasti ja innolla. Ensimmäinen suora osuus kulki mallikkaasti, mutta ensimmäisen kulman nuuskittuaan koira lähti pyörimään makauksen ympärillä. Se kuulosteli autoilta kuuluvia ääniä kuitenkin koko ajan haku aktiivisesti päällä. Koska Mörkö etsi kuitenkin koko ajan ahkerasti, en auttanut sitä ja palauttanut takaisin jäljelle, vaan annoin sen pyöriä. Välissä se kävi Hannelen, Helenan ja Heljänkin luona ja lopulta teki kakat lähelle kulmaa. Melko huolellisesti siis merkattu kulma ;) Vessakäynnin jälkeen Mörkö pääsikin takaisin jäljelle eli se olikin saattanut vain etsiä kakkapaikkaa. Loppujälki sujui loistavasti, toisessa kulmassa koira yritti vähän kysyä minulta, minne pitää nyt menä, mutta kun pysyin passiivisena, lähti Mörkö taas matkaan. Kaatona oli hirven sorkka, jonka alle oli piilotettu nameja. Koska ilma oli todella kuuma, kehuin koiraa paljon jäljen aikana, jotta se jaksaisi työskennellä. Pikkujätkä olikin tosi tyytyväinen itseensä selvitettyä jäljen! Topilla tuli jäljellä yksi hukka, muuten varmaa jäljestystä.

Topin vepeharrastus on pyörähtänyt hienosti käyntiin. Vaikka tiedossa olikin, että Topi tulisi mitä todennäköisimmin pitämään lajista, on se siltikin aivan yllättävän innoissaan vepettämisestä - siis muistakin osa-alueista, kuin noutamisesta. Lauantaina olimme seuraamassa Kaunislahdessa PoKSin järjestämiä vepekisoja. Topi oli viime kesänäkin turistina kyseisessä tapahtumassa ja taisi nyt olla sitä mieltä, että tänän vuonna sekin voisi osallistua mittelöihin. Sen verran suuri oli kaipuu veden ääreen. Meidän kaksijalkaisten päivä kului suurilta osin muonitushommissa, mutta päivän päätteeksi tehty uimareissu (sekä upeaakin upeammat suoritukset!) korvasi helteessä uurastuksen. Susukin oli mukana tutustumassa vepeilmapiirin ja se taisi saada suoritusten katsomisesta melkoisesti inspiraatiota, sillä sekin ui! Susu on tippunut kesän aikana pari kertaa laiturilta ja hyvin ovat uimavedot takaisin rantaan sujuneet, mutta lauantaina pentu uiskenteli ihan vapaaehtoisesti ja näytti nauttivan siitä hirmuisesti. Taidettiin siis vain tarvita hyvät olosuhteet eli matala ranta, hiekkapohja, lämmin vesi ja hyvä seura ;) Nakkeja ja wubbaa toki unohtamatta. Huippu juttu, että Susustakin taitaa kehkeytyä vesipeto.

Mörkö muuten teki ensimmäisen melkein-lentokeinunsa keskiviikkona! Se on talletettu videollekin. Videointi tuli muutenkin tarpeen, sillä nolostuneena ihmeellisestä sipsuttelustani heräsin totuuteen, että on Mörköäkin ohjattava. Kun nyt vain juoksentelen vetelästi ilman selkeää ohjeistusta koiralle, en saa sitä edes putken epäloogiseen päähän. Plussana huomioitakoon kuitenkin se, että Mörkö hakee nyt aivan mahtavasti esteitä itsenäisesti eli kehitys on huimaa - samaa ei voi sanoa ohjaajasta. Esimerkiksi Jonnin ratoja pystyn katsomaan ilman suurta häpeää, koska ohjaan oikeasti sitä, en vain hipsuttele mukana. Pitäisi vain saada siirrettyä sama työskentely Mörkönkin kanssa tekemiseen, sitten meillä voisi olla mahdollisuudet vaikka mihin. Jotta alkaisin oikeasti ohjata Mörköä kunnolla, nöyryytän itseäni vielä julkisesti linkittämällä tämän videon. Voi verrata vaikka tähän, lähtö mini002. Keskivaiheen ohjaus on jotain aivan järkyttävää, mutta alussa ja lopussa sentään näytän koiralle, mihin mennään.

Susu on nyt harjoitellut juoksukontakteja kolme kertaa kymmenen toiston sarjoissa maassa olevalla lankulla. Askelet osuvat hienosti lankun päähän, joten pian voimme nostaa lankun toista päätä. Topi ja Mörkökin saavat juosta lautaa läpi ihan vain tasapuolisuuden nimissä ja ne ovat hirmu innoissaan tästä uudesta tehtävästä. Etenkin Topi on aivan hyperinnostunut hommasta, Mörkön kanssa keskitymme lähinnä siihen, että namikupille ei mennä ennen kuin tehtävä on suoritettu. Mörkö kun tuumii, että oma-alotteisuus kunniaan.

Nyt lähdemme viettämään mökkilomaa ja ensi viikko kuluukin aussieleirillä Vaalassa, joten voi olla, että blogi hiljenee hetkeksi.

(t. Sirkku, joka ei osaa tiivistämisen jaloa taitoa :) )

Laitetaan tämä vielä ihan omaksi kirjoituksekseen.

Topi osallistui Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kokeeseen Liperin Kaatamossa 7.6.Laukauksensietotestin Topi selvitti samalla kekseliäällä strategialla kuin ensimmäisessä kokeessaan viime elokuussa. Heti kun Topi sidottiin puuhun, se kävi coolin näköisenä maate - näin eivät tuomarit huomaa, miten puntit tutisevat ja häntä kutittelee rintakehää.

Topin jälki oli päivän viimeisenä. Jälki oli hyvin tehty ja mukavassa maastossa mutta aika juokseminen Topin perässä oli. Tuomarin kanssa pohdimme jälkikäteen, olisiko koiraa pitänyt jarruttaa. Luulenpa, että ensi kerralla jarrutan jonkin verran, jos vauhti on noin kova. Topi jäljesti erittäin innokkaasti ja iloisesti  suurimman osan matkaa jopa hyvin tarkasti jäljen päällä. Mutta kaksi hukkaa tuli. Tuomarikin kyseli Topilta, mitä jälkeä se lähti välillä seuraamaan, kun se muuten oli niin tarkkana, mutta Topi pysyi salaperäisenä. Topi sai siis vain AVO3-tuloksen mutta olin Topiin käytöksestä, jäljestyksestä ja makausten merkkauksesta hyvin iloinen. Nyt voi hyvillä mielin suunnitella seuraavaa koetta, kun voi ajatella koiran nauttivan jäljestyksestä myös kokeessa.

Myös oma osuuteni oppaana ja kokkina sujui tyydyttävästi, mihin olin myös tosi tyytyväinen!

Topi paransi viime kokeesta yhdellä pisteellä. Tasaisella vauhdilla Topilla kestää enää 24 koetta 50 pisteen suoritukseen.

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet:
Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 0-6 –> Topin pisteet 2
Jäljestämisvarmuus 0-12 –> Topin pisteet 4
Työskentelyn etenevyys 0-10 –> Topin pisteet 7
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen 0-14 –> Topin pisteet 8
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 –> Topin pisteet 3
Yleisvaikutelma 0-5 –> Topin pisteet 2
Pisteitä yhteensä 26
Palkinto 3

Tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Alkumakauksen nuuhkittuan lähtee määrätietoisesti jäljelle. Ensimmäinen osuus tarkkaa jäljestystä, osoittaa makauksen, siitä lyhyellä lenkillä toiselle osuudelle. Osuuden puolessavälissä sivulle, eikä palaa omatoimisesti. Palautuksen jälkeen tarkkaa jäljestystä kulmalle, josta lähtee kiertämään laajalla lenkillä seuraavalle osuudelle, jossa sen puolivälissä taas sivulle suoraviivaisesti, hukka. Loppujälki tarkasti kaadolle, jota jää nuuhkimaan. Reipasta kävelyvauhtia jäljestävä koira.

Tollerit pärjäsivät upeasti: Nuusku jäljesti 49 p. ja oli avoimen luokan paras koira. Puntti sai ekassa VOI-luokan kokeessaan tsemppipalkinnon. Onnea!

Perjantai-iltana havaitsin viikonlopun olevan vapaa harrastusmenoista. Seisottuani sateessa neljä tuntia agialkeiden vetämisen, Susun pentukoulun ja poikien agitreenien ansiosta, ajatus kahdesta lepopäivästä kuulosti kieltämättä herkulliselta. Kuitenkin jo lauantaina ennen puoltapäivää olo alkoi tuntua kummallisen toimettomalta, joten olihan sitä toimintaa järjestettävä.

Päätin kesän kunniaksi pystyttää pihallemme neljän kepin pujottelusarjan, jotta Mörkö etenisi vauhdikkaammin kohti itsenäisiä ja varmoja kepukoita. Ennen kuin saimme homman rullaamaan, meinasi Mörkö jo polttaa kääminsä, sillä se ei millään malttanut jättää namirasiaa rauhaan keppien päähän. Lopuksi saimme kuitenkin useamman onnistuneen toiston aikaiseksi. Namikipolla Mörkön kepit eivät ehkä ole aivan niin nopsat kuin lelulla, mutta ideana onkin aluksi lähinnä kasvattaa itsenäisyyttä ja vahvistaa oikeaa sisäänmenoa. Hyvin sujui.

Topi ja Susu saivat tehdä pelkkiä eteenmenoja namilätkälle, koska Topi jyrää heiveröiset keppimme maanrakoon ja Susun aika ei ole vielä kepittää.

Koska Susu näytti vielä tämänkin jälkeen olevan valmis tekemään tuhat helikopteriloikkaa peräjälkeen, lähdimme kaverini Anniinan ja Elli-fieldin kanssa lenkille. Susun ja Ellin viimetapaamisesta oli kulunut aikaa jo hyvä tovi, mutta sen verran nopeasti ralli alkoi, että taukoa ei olisi arvannut olleen. Susu oli kasvanut Ellistä korkeudessa jo ohi, mutta koska paimenen ja spanielin ruuminrakenteen välillä on hienoisia eroja, tuli Susu jyrätyksi pariin otteeseen. Henkiseltä puoleltaan Susu ei sitten tuumaakaan taivu vaikka tantereeseen taintuisikin ;) Tytöillä oli tosi hauskaa, joten pitää viedä ne painimaan taas pian uudestaan.

Sunnuntaiaamuna Topi lähti äidin kanssa mejäkokeeseen Kaatamoon ja minä jäin viihdyttämään pikkuväkeä. Topi oli selvinnyt hienosti laukauksensietotestistä ja jäljestänytkin mallikkaasti. Kuitenkin kaksi mystistä hukkaa oli jäljen varrelle sattunut, minkä vuoksi Topi ilmeisesti saa kolmostuloksen. Hyvä Topi, tulos on aina tulos! Tässä vielä äidin mejäkoekertomus:

“Topi osallistui Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kokeeseen Liperin Kaatamossa 7.6.

Laukauksensietotestin Topi selvitti samalla kekseliäällä strategialla kuin ensimmäisessä kokeessaan viime elokuussa. Heti kun Topi sidottiin puuhun, se kävi coolin näköisenä maate - näin eivät tuomarit huomaa, miten puntit tutisevat ja häntä kutittelee rintakehää.

Topin jälki oli päivän viimeisenä. Jälki oli hyvin tehty ja mukavassa maastossa mutta aika juokseminen Topin perässä oli. Tuomarin kanssa pohdimme jälkikäteen, olisiko koiraa pitänyt jarruttaa. Luulenpa, että ensi kerralla jarrutan jonkin verran, jos vauhti on noin kova. Topi jäljesti erittäin innokkaasti ja iloisesti  suurimman osan matkaa jopa hyvin tarkasti jäljen päällä. Mutta kaksi hukkaa tuli. Tuomarikin kyseli Topilta, mitä jälkeä se lähti välillä seuraamaan, kun se muuten oli niin tarkkana, mutta Topi pysyi salaperäisenä. Topi sai siis vain AVO3-tuloksen mutta olin Topiin käytöksestä, jäljestyksestä ja makausten merkkauksesta hyvin iloinen. Nyt voi hyvillä mielin suunnitella seuraavaa koetta, kun voi ajatella koiran nauttivan jäljestyksestä myös kokeessa.

Myös oma osuuteni oppaana ja kokkina sujui tyydyttävästi, mihin olin myös tosi tyytyväinen!

Topi paransi viime kokeesta yhdellä pisteellä. Tasaisella vauhdilla Topilla kestää enää 24 koetta 50 pisteen suoritukseen.

Koesuorituksen arvostelu ja pisteet:
Laukauksien sieto: hyväksytty
Jäljestämishalukkuus 0-6 –> Topin pisteet 2
Jäljestämisvarmuus 0-12 –> Topin pisteet 4
Työskentelyn etenevyys 0-10 –> Topin pisteet 7
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/ kaadolla haukkuminen 0-14 –> Topin pisteet 8
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 –> Topin pisteet 3
Yleisvaikutelma 0-5 –> Topin pisteet 2
Pisteitä yhteensä 26
Palkinto 3

Tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Alkumakauksen nuuhkittuan lähtee määrätietoisesti jäljelle. Ensimmäinen osuus tarkkaa jäljestystä, osoittaa makauksen, siitä lyhyellä lenkillä toiselle osuudelle. Osuuden puolessavälissä sivulle, eikä palaa omatoimisesti. Palautuksen jälkeen tarkkaa jäljestystä kulmalle, josta lähtee kiertämään laajalla lenkillä seuraavalle osuudelle, jossa sen puolivälissä taas sivulle suoraviivaisesti, hukka. Loppujälki tarkasti kaadolle, jota jää nuuhkimaan. Reipasta kävelyvauhtia jäljestävä koira.

Tollerit pärjäsivät upeasti: Nuusku jäljesti 49 p. ja oli avoimen luokan paras koira. Puntti sai ekassa VOI-luokan kokeessaan tsemppipalkinnon. Onnea!”

Mörkön aamuohjelmaan kuului lauantain tapaan keppitreeniä pihalla. Nyt palkkasin lelulla vauhdin maksimoimiseksi ja pikkumustahan paineli minkä jaloistaan pääsi. Loppuun vielä ihan pelkkiä eteenlähetyksiä rasialle.

Yhdentoista aikaan lähdimme Susun kanssa mölliagikisoihin Kuhasaloon. Susu oli jotenkin erityisen aurinkoisella tuulella, minkä johdosta se oikein heittäytyi useamman ihmisen rapsutettavaksi, seurusteli innokkaasti karvabassettien ja Jumpen kanssa ja touhotti muutenkin kentällä häntä viuhtoen. Susu myös rauhoittui suoritusten ajaksi yksin pusikkoon odottelemaan rauhallisemmin kuin koskaan aiemmin – ilmeisesti maukkaat heinät pitivät pennun kidan poissa korkeammilta ääniaalloilta. Susua muutaman kuukauden vanhempi Saimi-aussie ja Vappu-pyrri peuhasivat radanrakennuksen aikana kentän sivustalla. Molemmat tytöt ovat Susun vanhoja tuttuja, joten päästin sen sekaan remuamaan. Virheveto. Susu irvisti Saimille ja rähäkkä oli valmis. Jotta yhteenoton paha maku saatiin huuhdottua, viimeisen radan jälkeen päästimme aussieparin vielä hiekkakasoille vapaiksi juoksemaan ja pienten jäykistelyjen jälkeen tytöt aloittivat hurjan leikin. Susulla ja Saimilla on niin pieni ikäero, että Susulla tuntuu olevan melko suuri tarve kyykyttää Saimia. Remmissä tunnelma taisi kääntyä vähän turhan nihkeäksi, mistä kärhämä johtui. Onneksi vapaana tytöt leikkivät entiseen tapaansa.

Aivan lopuksi kiersimme vielä pienen lenkin Vapun, Mio- ja Peppi-sprinkkujen, Aku-koikkerin sekä Saimin ja Sina-seropin + omistajien kanssa. Nelijalkainen porukka tuli oikein hyvin toimeen keskenään ja erityisesti Susu ja Vappu löysivät taas toisensa. Susu, Saimi ja Vappu ovat niin hauska kolmikko – kolme melko samanikäistä paimennarttua, joista jokainen on todella omanlaisensa mutta leikkityylit ovat pitkälti samanlaiset.

Kertomukset sunnuntain pentukoulusta ja tolleriagista, maanantain hakutreeneistä sekä tiistain pentukoulusta ovat tulossa. Tapahtuu niin paljon, ettei pysy perässä millään.