Jotta jokainen saisi tutkailla sitä aihealuetta mikä itseään kiinnostaa, kokoan kuluneiden viikkojen valitut palat otsikkojen alle. Tässä siis alkukesää Topin, Mörkön ja Susun malliin.
Mejä
Topi kävi jäljestämässä kevään ensimmäisen jälkensä toukokuun puolivälissä ja sen jälkeen se on nuuskutellut muutaman jäljen lisää, viimeksi eilen. Punanenän kirsutin toimii entiseen malliinsa eli erittäin innokkaasti ja ripeästi, joskus jopa turhankin vauhdilla esimerkiksi kulmissa. Eilisen jäljen monet kulmat onnistuivat kuitenkin hienosti, vaikkakin jälki ei muuten Topin parasta kovan tuulen takia ollutkaan. Tuuli sekoittaa Topin menoa suhteellisen vahvasti, mutta aina se kuitenkin pääsee takaisin jäljen päälle hetken haahuiltuaan. Sunnuntaina koittaakin näytön paikka, kun Topi osallistuu elämänsä toiseen mejäkokeeseensa. Tätä kirjoittaessani tajuntaani iskeytyi, että emme ole tehneet ampumissiedätyksiä sitten viime kesän, mutta toivotaan, että Topi handlaa laukauksen yhtä reippaasti kuin viime kokeessakin.
Mörkö taasen starttasi mejäkautensa eilen. Taattua pikkumustalaatua – puks-puks sanoi juna kun eteenpäin höyrysi. Makaukset Mörkö merkkaa huolellisesti nuuskutellen ja selvittää kulmat rauhallisesti tuumaillen, mutta suorilla osuuksilla siltäkin alkaa jo löytyä vauhtia. Vielä pysyn kuitenkin perässä ;) Kaatona olleet broilerinsiipipalaset katosivat hetkessä parempiin suihin ja pikku-M oli itsekin oikein tyytyväinen itseensä.
Vepe
Viime kesänä innostuimme vesipelastuksesta todella paljon ja nyt Topi osallistuukin vepen alkeiskurssille. Uimataito- ja hallintatestin Topi selvitti eilen hävettävän kurittomalla damin palautuksella ryyditettynä, mutta hyväksytysti kuitenkin. Uimisen kun ei voi pahallakaan tahdolla sanoa olevan Topille mälsää eikä luoksetulokaan mikään laiskin ollut.
Koska Mörkö on nyt oppinut noutamaan esineitä kahluuetäisyydeltä vedestä, lienee nyt aika kaivaa barbit esiin vaatehuoneen perältä ja aloittaa pygmivesipelastuksen alkeet. Saa nauraa! ;)
Susu molskahti vappuna Topin perässä hyiseen avantoon, mikä ehkä on vaikuttanut siihen, että se on tähän mennessä tyytynyt lähinnä kahlailuun. Uskon kuitenkin, että se saattaisi innostua vielä tämän kesän aikana itse uimisestakin. Katsellaan.
Viehejuoksu
Taas on lupa nauraa, sillä kävimme kokeilemassa viehejuoksua toukokuun lopussa sekalaisen laumamme kanssa. Tulos oli jokseenkin odotettu: Topia jänskätti koko systeemi, Mörkö touhusi omiaan ja Susu näytti kyntensä tämän(kin) lajin parissa. Pentuneiti jahtasi viehettä silmät kiiluen ja kävi surutta kimppuun, kun yhytti sen. Topista tuskin leivotaan viehejuoksijaa tämän vuosituhannen puolella, mutta peukutan vielä viehejuoksija-Mörkön puolesta, joskin taidan olla ainoa pystypeukkuinen tässä asiassa. Jos Mörkö hoksaisi, että viehettä saa lopuksi repiä ja siitä saa taistella, sattaisi se innostuakin lajista. Taistelutahto sillä on nimittäin huomattavasti saalisviettiä suurempi. Jos joskus vielä vieheradalle satumme, pitää kokeilla Mörkölläkin uudestaan.
Mörkön agit
Minulla on nyt sellainen kutina, että avain Mörkölle parhaiden treenausmetodien saloihin killuu ihan käden ulottuvilla. Kahdella viimeisellä treenikerralla Mörkö on saanut kauhean raivokohtauksen (joka on siis erittäin posiitivinen asia) heti, kun olemme astelleet kohti esteitä. Erityisesti, jos minulla on namialusta kädessä, kuumuu koira todella paljon. Sunnuntain tolleriagissa oli hilkulla, ettei paitaani tullut jättikokoista reikää, kun Mörkö tarttui siihen remmin tai lelun sijasta. Pieni ääni sisälläni nalkuttaa, että älä nyt ihmeessä kiihdytä koiraa hallitsemattomaan hillumiseen, joka voi kostautua myöhemmin. Pitää vain pitää huoli, että ainoastaan agissa riekutaan ja sielläkin homma loppuu heti, jos meno menee turhan rajuksi. Tie kuumumiseen on ollut namialustan sekä lelun yhdistelmä. Mörköä kun raivostuttaa, jos se ei saa jotain mitä tahtoisi, eli tässä tapauksessa nappulaa alustalta. Nyt se on ehdollistunut alustaan sen verran vahvasti, että kierrokset nousevat pelkän lätkän näkemisestä ja siinä vaiheessa on hyvä sauma tupata koiralle patukka suuhun. Tämä saattaa jopa toimia, ainakin koira on huippuinnoissaan hommasta.
Keppejä ollaan nyt tehty namialustalla, koska Mörkön kepit ovat tosi epäitsenäiset ja -varmat. Homma toimii nyt jo paremmin.
Kävimme kisaamassa pari viikkoa sitten Kuopiossa yhden startin ja Mörkö teki hienosti. Radan alku rullasi ennennäkemättömällä tavalla – koira liikkui tosissaan ja sillä oli halu mennä eteenpäin. Oma kisarutiinin puute näkyi kuitenkin tekemisessä: jätin koiran istumaan lähtöön tosi lähelle ensimmäistä hyppyä, vaikka lähdemme aina yhtä aikaa lentävästi, korjasin kepit kolmesti väärin, jäin odottamaan koiraa puomilla… Jokaisella virheellä koiran vauhti laskee, joten en jaksa murehtia koiran vauhdista ensimmäisen kiellon jälkeen, hyvä meno ennen sitä riittää loistavasti. Laskin videolta Mörkön ajan ja radan puolivälissä se oli vain muutaman sekunnin kärjestä jäljessä ja olisi alun vauhdilla saavuttanut kirkkaasti ihanneajan. Huippu juttu! Radalta tuli siis hylky, mutta Jonnin kanssa teimme nollan ja saimme siten paikan Junior Cupin finaaliin. Tarkemmin ajateltuna Mörkön hylky oli onni onnettomuudessa, koska junnucup-finaali ja nuorten SM peräkkäisinä päivinä olisivat voineet olla vähän turhan raskas turnee pikkumustalle. Jonnilla onneksi riittää puhtia useampaankin rataan.
PK-haku
Susu on käynyt hakutreeneissä jo hyvän tovin. Paimenlapsesta ukkojen etsiminen on huippuhommaa!
Pentukoulu
Susun pentukoulua on ollut kaksi kertaa ja kaikki harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Näillä kahdella ensimmäisellä kerralla on painotettu paljon leikkimistä, mikä on tosi mukava juttu. Susu tuntuukin palkkautuvan paremmin leikillä, joten pitää muistaa myös käyttää sitä treenatessa. Lenkeilläkin olen yrittänyt palkata esimerkiksi ohituksista ja luoksetuloista kepin repimisellä ja viskelyllä enkä aina sillä namilla. Hienosti toimii.
Kuvat
Laitetaan nyt vielä tällekin oma otsikko, eli viime viikoilta on tallentunut kameran muistikortille yllättävän paljon onnistuneita kuvia. Niiden purku on kuitenkin vielä täysin vaiheessa, mutta yllä maistiaisiksi pari kuvaa Mörköstä kesäisellä niityllä. Ne nappasin kansiosta siksi, koska tummanpuhuvasta Mörköstä on aivan älyttömän vaikeaa saada hyviä kuvia – noissa kahdessa onnistuin saamaan nassun näkyviin ja piirteet teräviksi.
