Vepe

Voitto kotiin!

Posted by - on Elokuu 14, 2012
Vepe, Kisaraportit / 18 Comments

Susu osallistui tänään Joven järjestämään mölli-vepeen. Pikkukirppu suoritti kaikki tehtävät juuri niin kuin on opetettu ja niinpä tuloslappu näytti tältä:

  1. Uinti eli veneestä hyppääminen 25 / 25, aika 1,03
  2. Esineen vienti 25 / 25 aika 0,47
  3. Veneen nouto 23 / 25 (kaksi ylimääräistä käskyä, koska en ollut ihan perillä siitä, mikä lasketaan käskyksi), aika 1,37
  4. Hukkuvan pelastaminen 25 / 25, aika 2,11

Pisteet yhteensä 98/100, 1. palkinto, sijoitus 1./7.

Nyt kyllä harmittaa, jos emme varasijalta pääse viikonlopun viralliseen kokeeseen. Susu oli niin reipas! Veperannalla siinä piilevä tarmokkuus ja into tulevat hienosti esille – energia kohdistuu ihan oikeasti tekemiseen eikä ylimääräiseen höyryämiseen. Supen kanssa tekeminen on vain nykyään niin hauskaa, kun yhä useammin pystyy keskittymään itse asiaan eikä pohjien jankkaamiseen ja pelkojen voittamiseen. Kaikkein onnellisimmillaan puikkonokka onkin, kun takana on kunnon treeni ja se näkee, miten tyytyväinen minä olen. Silloin se murmattaa, hepuloi, kiehnää ja antaa kissanruokapusuja. Onni on oma iloinen Suppilo!

Suurkiitos vielä Miimille apuohjaajana toimimisesta!

Älä katso tulevaan silmät suljettuina

Posted by SirkkuKou on Tammikuu 31, 2012
Haku, Vepe, Toko, Agility, Yleinen / 6 Comments

Vihdoin ja viimein, koirablogien klassikko ja jokavuotinen perinne – toteutumat ja tavoitteet yhteen postaukseen niputettuna.

  • tokossa AVO1 mielellään ennen kesää, hyvä kisavire, pitkäjänteinen ääntelyn kitkeminen, voittajaa kasaan

Ykkönen avosta tuli heti huhtikuussa iloisella ilmeellä. Ääntelyä kitkettiin enemmän ja vähemmän tarmokkaasti. Voittajaa saimme sen verran kasaan, että Susu kävi jodlaamassa kokeilemassa yhdessä kokeessa lokakuussa. Ampumaradan paukuttelut ja turhan hatara tekniikkaosaaminen takasivat sen, että hyvä kisavire jäi tällä kertaa melkoisen kauas, ja peruutimme nöyrin mielin takaisin treenikentille. Ohjaaja oppi vuoden aikana suunnittelemaan treenit aina etukäteen, mikä paransi treenien laatua huimasti.

  • agissa kontaktit lopulta kuntoon (nopeus, varmuus, !keinu!), hyppytekniikka paremmaksi, ohjaaja opettelee ohjaamaan, kisoihin mennään jos mennään

Voi keinu vieköön! Että siitä tulikin hieno! Toimi treeneissä, toimi kisoissa. Omilla esteillä, vierailla esteillä. Radan alussa, radan lopussa. Keskelläkin. Muuta ei onnistuneeseen agilityvuoteen tarvitakaan. Kovin harvoiksi jäivät kisakäynnit, vaan tulihan sinne muutaman kerran eksyttyä – nyt uupuu enää yksi nolla kuninkuusluokkaan. Agivuoden kohokohtia olivat ne pari kesän kisarataa, joilla fiilis kuljetti ja flow virtasi. Muutenkin kisareissut lähikaupunkeihin olivat mukavia. Muutoinkin asenteen kanssa yritettiin paiskia paljon töitä ja alkutalven ahdistusaallonpohjien jälkeen vuoteen mahtui iso nipullinen tosi hauskoja treenejä. Suppilo oppi esimerkiksi räyskyttämään lähdössä ja tulemaan jopa pari kertaa puomista läpi! Hyppytekniikkaa tuli tehtyä säälittävän vähän, mutta käytiin kuitenkin hyppyseminaarin jatkokurssilla, jolla Susu sai positiivista palautetta.

  • haussa ilmaisu ensin kuntoon kentällä ja sitten siirto metsään, motivaation säilyttäminen huipussaan (taidan siirtää hallintaa vielä yhdellä kesällä eteenpäin )

Haussa otettiin sunnitelmien mukaisesti ilmaisu mukaan, mutta ihan mutkattomasti se ei käynyt. Apu löytyi kesän aussieleiriltä, jolta saatujen kikkojen avulla Susu teki loppukesästä jo mainioita rullailmaisuja. Etsintää ei ilmaisuväännön takia tullut niin paljoa tälle kaudelle, mutta ne mitä ehdittiin tehdä, olivat pääsääntöisesti hyviä. Intoa piisaa ja Suppe uppoaa haastavampaankin maastoon nokka auki. Motivaatio säilyi siis huipussaan niin ohjaajalla kuin koirallakin, ja jopa vähän hienoista hallintaa otettiin mukaan siirtymiin.

  • vesipelastuksessa soven liikkeitä pakettiin ja jos hyvältä näyttää ja aikaa riittää, käydään kokeilemassa soveltuvuuskoetta ja toivottavasti saadaan se heti ekalla yrittämällä hyväksytysti läpi

Soveen ei ihan ehditty, mutta Susu yllätti positiivisesti vetämällä paatit ja hukkuvat urheasti rantaan neljäntoista kilon elopainollaan ilman mitään mutku mie en pysty, ahisttaa -väninöitä. Sisukas hinaaja! Yhdessä möllivepessä käytiin toteamassa, että vientiä pitää tapailla koekaavalla ja mietiskellä siihen parempi palkkaustapa.

  • muutama näyttelykäynti hyvällä arvostelulla ja reippaalla käytöksellä

Aussie Openissa käytiin kuulemassa, että Suppilo on tasapainoinen kirppu – oho, tätä kukaan ei etukäteen arvannutkaan. Mitään ihmeellistä siltä reissulta ei siis irronnut, mutta sukulaisten ja muiden tuttujen näkeminen lieneekin showtouhun pääasia meidän kohdallamme. Reippaustavoite kehässä toteutui mainiosti.

Muita mainitsemisen arvoisia juttuja vuodelta 2011 ovat luuston uusintaläpivalaisu sekä luonnetesti. Tuomittiin yhä löysälonkkaiseksi (C/C) ja täräkäksi (+157 pojoa) – molemmat täysin odotusten mukaisia arvioita. Lisäksi Suppilo siirtyi kokonaan omistukseeni eli sijoitussoppari raukesi ja sitä myötä aussie sai heittää hyvästit hormonihölmöilyille. Vuoden kohokohtiin laskettaneen myös Viirun tulo meille, sillä tuskin mistään on ollut Susulle niin paljoa iloa kuin huolettoman höntistä pikkusiskosta. Melkein uskallan väittää, että parasta mitä merlen elämässä on kolmen vuoden aikana tapahtunut. Siispä: Kiitospusut Miimi ja Hilkka! On kivaa kun on ihan oma kaveri! t. Suppilo

Pikkukoiralle toivottiin seuraavaa: Mörkölle ensi vuodelle siis hyvää vointia, hupaisia uimareissuja, makoisia herkkuhetkiä ja rentoa yhdessäoloa, ja pakko on myöntää, että olen erittäin iloisesti yllättynyt tavoitteen toteutumisesta näinkin mahtavasti! Oli heikkoja hetkiä mutta onneksi myös paljon täysin huolettomia. Käsite cavalier kuohutti ja minua turhautti. Pohdin paljon lääkityksen kattoa, mutta paikallisen lääkärin suosituksesta päädyin kuitenkin lopulta tuplaamaan kortisonin eli alkukesästä asti se on ollut taas 5 mg vuorokaudessa. Mörkö itse on ihan yhtä raivostuttavan rakas räkimisineen ja rähinöineen kuin aina ennenkin. Sama tanakasti omilla tossuillaan seisova pienisuuri elukka kuin vuosi sitten. Yksi pitkä miinus vuoteen kuitenkin kuului: siinä missä Susu alkukankeuden jälkeen riemastui Viirun saapumisesta, Mörkölle tapahtumasta ei koitunut mitään kivaa. Aussieiden silmissä cavalier on kutistettu minilehmä, jota ne täydellä tarmolla pitävät tarkkailun alaisena, jos asiaan ei puutu. Ja nyt paimenia on siis kaksi. Onneksi Mörkö on sitkeää tekoa ja osaa keskittyä elämässä olennaiseen (= synonyymi sapuskalle).

Mitä ensi vuonna? Huh, vaikka mitä. Minä saan toivon mukaan asettaa kesän kynnyksellä valkolakin nuppiin, mikä merkitsee paitsi tiivistä kaveruutta kirjapinon kanssa maaliskuun ajan, myös paljon muuta. Suuret on suunnitelmat, toteutus vähän vielä ontuu. Toiveissa on lähteä luistelemaan isompiin piireihin pääkaupunkiseudulle ja jotenkin sovittaa tähän kuvioon koko muu elämä: opiskelu, työt ja Susu – nämä nyt ainakin. Mahdotonta? Melkoisen, kun ottaa huomioon luistelun treenimäärät. Kysymysmerkkejä riittää, mutta eivätköhän asiat aina jotenkin selkiydy. Jos jollakin on hyviä (tai vähemmän hyviä) kokemuksia yhdistelmästä aktiiviturre + opiskelijaelämä, niistä olisi paljon apua! Harrastustavoitteiden asettaminen on tässä tilanteessa siis himpun hankalaa, koska en yhtään tiedä, missä olemme ja milloin. Jos oletetaan, että pystymme asumaan Joensuussa loppukesään asti, tavoitteet voisivat näyttää tältä:

  • toko: VOI1, (TK3), ääntelylle lopulliset heipat
  • agi: viimeinen nolla kolmosiin, vuoden 2012 SM-nollien keräily loppukesästä eteenpäin?
  • haku: BH (vaikka seuraamisten ajattelu haukotuttaa jo nyt), kisamaisia treenejä, tyhjiä ratoja, asenne pysyy tapissa
  • vepe: SOVE, ALO1

Ensimmäistä kertaa tavoitteet, jotka eivät ihan itsestään toteudu. Pitää treenata! Ja kisata. Jos taas palloilemme keväästä lähtien vähän siellä täällä, on selvää, että agin vika kakkosten nolla, BH ja ehkä tokon ykkönen ovat ainoita realistisia tavoiteltavia. Mörkön tavoitteet näyttävät samalta kuin tällekin vuodelle: terveyttä, iloa ja iisiä elämää. Sekä ainakin kymmenen uutta temppua tietty! Naksuttelu on edelleen pop pikkukoiran mielestä.

Tunnustan napsivani blogitekstien otsikot yleensä sieltä täältä netistä, aforismivarastoista ja lyriikoista, mutta tällä kertaa en sitä tehnyt. Älä katso tulevaan silmät suljettuina on minulle muistutus kahdellakin tapaa. Älä oleta ja maalaile liikoja – avaa silmät ja ole realistinen. Koira on aina koira. Toinen on silmien ummistaminen pessimismistä, kaikkien mahdollisuuksien blokkaaminen negatiivisilla fiiliksillä. Se huolella huspois.

ps. Topin ja Viirun toteutumat ja tavoitteet löytyvät Sadun kirjaamina täältä. Viipon tavoitteisiin ympätään vielä tokon ALO1 – siis tämäkin siinä tapauksessa, että asutaan samassa taloudessa vielä jonkin aikaa

On vain kaksi tapaa

Posted by __ on Joulukuu 22, 2011
Sadun jutut, Haku, Vepe, Mejä, Agility / No Comments

Topin ja Viirun tavoitteet, toteutumat ja vuoden 2012 tekemiset Sadun kirjaamana:

Topin tavoitteet ja toteumat 2011:

Vuonna 2011 on edelleen toiveena, että Topi pysyy terveenä ja nauttii elämästä. Ehkä hieman hiljennämme tahtia, katsotaan miten jaksamme. Mitään lajia ei ole tarkoitus pilata liioilla tavoitteilla vaan lähinnä keskittyä hauskanpitoon.

Kevään aikana aloimme vakuuttua siitä, että Topin korvat ovat vain koristeet, oikeesti. Tämä selitti monet tottelemattomuudet, karkailut ja ohjautumattomuudet. “Topi, sä et nyt yhtään kuuntele!” Topia itseään ei kuulon heikkeneminen tuntunut kovin paljon haittaavan. Nenä toimi entistä paremmin. Loppuvuodesta Topi kuuli enää harvoja, erittäin kovia ääniä eikä se osannut paikallistaa, mistä suunnasta ääni tuli. Kuuroutuminen hiljensi koetahtiamme entisestään, ja hauskanpito onnistui hyvin. Muuten Topi oli terveenä. Fyssarilla käytiin silloin tällöin.

Pk-hakua jatketaan, ilmaisua pitäisi treenata talvella valmiimmaksi ja kesällä saadaan maastoon hallintaa (onko se mahdollista?).

Pk-hakua jatkettiin ahkerasti, irtorullailmaisusta tuli jokseenkin, mutta kiintorullaa ei saamaton ohjaaja saanut säädettyä. Hallintaa ei edes yritetty, koska siihen olisi kai tarvittu sitä kuuloa.

Vepessä käydään kokeissa ehtimisen mukaan - mutta jopa ALO1-tulosten saaminen voi olla kiven takana.

Vepekokeessa käytiin peräti kolme kertaa (oho!): ALO3, ALO0 ja ALO1. Ykkönen saatiin, kun tehtiin vienti tuontina.

Agilityssä olisi kivaa saada viimeinen nousunolla kolmosiin:)

Nolla saatiin Mika Moilasen radalla Lappeenrannassa 5.3. Tämän jälkeen Topi jäi osa-aikaeläkkeelle. Ei kisattu, ja harkoissa hypyt laskettiin medeiksi.

Lisäksi tavoitteena oli ainakin yhdessä mejä-kokeessa rämpiminen (tai minä rämmin ja Topi todennäköisesti koheltaa), toiveena on yhtä hyvä suoritus kuin harjoituksissa.

Kesäkuussa käytiin mejä-kokeessa, ja Topi sai toisen ja viimeisen AVO1-tuloksen - ja siihen päättyi näyttelytuloksettoman Topin mejä-koeura.

Meidän asteikoillamme tulosvuosi oli melkoisen hyvä: agissa siirto kolmosiin, mejässä varjosiirto VOI-luokkaan, vepessä ALO1-tulos.

Vuoden varrelta on  erityisesti jäänyt mieleen
-  maaliskuussa Lappeenrannan agikisoissa Saara tulee kertomaan, että oli se nolla, nyt ei yliaikaa! Ja sanoiko joku (ja kenestä): Upeaa menoa!
- Viirun muutto meille maaliskuussa
-  Patchcoat-päivät Laukaalla toukokuussa
- Sadun polvivamma huhtikuun alussa ja sen parantelu syksyyn
- kesäkuussa Topin mejä-kokeessa jäljen viimeisen kulman selvittäminen ja suuntaminen kaadolle, jonka suunnasta kävi tuuli - ei voi enää epäonnistua:)

  • Vainumaljan saaminen 47/50 pisteellä - meidän Topsukainen sai kiertopalkinnon!
  • tuomari Minna Vornasen koeselostus: “Hieno jälkipari, jossa ohjaaja antaa koiralle tilaa tehdä töitä luottaen tämän taitoihin.” Ohjaajan hajuaisti ei olekaan ollut viime aikoina ollut entisensä…

- elokuun vepe-kokeessa oivallus siitä, miten viennin saa korjattua, ja tuonti-vientiesineen nappaaminen hyppysiin Topin kitusista
- loppuvuoden aikana agilityssa hidas valaistuminen ohjaamisesta ilman ääntä
- marraskuussa Viirun rauniokoirakurssi

Tekemiset 2012

Topi

agility
- osallistuminen omassa uudessa hallissa yksiin kisoihin ilman tulostavoitteita
- esteiden liepeillä juoksentelu niin kauan kuin rampa + kuuro -yhdistelmä jotenkin pelittää
mejä, haku
- nenäharrastusten jatkaminen, ei kokeisiin jos mejä-kokeen säännöt eivät muutu
vepe
- avoimen ja voittajaluokan liikkeiden treenaaminen varovasti

Viiru

- Viirun tavoitteena on arkitottelevaisuus ja toimiva kumppanuus
- yhdessä kasvaminen - jos Viiru kasvattaa minua puoliksikaan niin paljon kuin Topi, minusta tulee aika iso
- puuhastelu ja superkoirautuminen
- lajin valintaa: mejä, vepe,  paimennus…
- haussa ainakin ilmaisun valinta ja harjoittelu
- agilityssa asenne, irtoaminen, ohjauksen seuraaminen ja esteiden opettelu - siinä ehkä tarpeeksi

Näillä mennään:
- tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää
- tehdään yhdessä
- sitä saa mitä tilaa
- on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä

Pientä laittoa

Posted by SirkkuI on Syyskuu 16, 2011
Sadun jutut, Haku, Vepe, Agility / No Comments

Topin ja Viipon kuulumisia Sadun kirjaamana:

Vielä on käyty hakumetsässä ja vepeilemässä; vepekausi on kyllä ihan lopuillaan. Viimeksi Viipotin ajeli kauas veneellä, hyppäsi ja ui rantaan; Viiru myös haki lelun veneestä ja toi sen rantaan. Aika pikkuiseksihan Viiru näyttää jäävän vepen voittajaluokkaa ajatellen (ja voittajaluokkaahan me tietysti ajatellaan…). Mutta voihan uiskennella muutenkin. Mökillä ei kukaan pääse uimaan ilman että pieni hengenpelastaja empimättä molskauttaa laiturilta päälle ja alkaa pörrätä ympärillä. Topi ei ole ikinä vaivautunut minua pelastamaan.

Topi-eläkeläinen on siirtynyt vepessä pienen loiskauksen eteenpäin ja tehnyt pari kertaa rannansuuntaisen viennin sekä vienyt rannalta veneeseen avoimen luokan vientiesineitä. Oman veneen hinauksen Topi teki viimeksi ekaa kertaa - ja heti onnistui. Veneessä oli tosin nuori, todella taitava avustaja. Jos terveyttä riittää, varmaan ensi kesänäkin vepeillään, jos ei sentään kisata.

Haussa Topi on kyllä aika pro, paitsi että tekniikka ja hallinta puuttuvat edelleenkin;) ja tulevatkin puuttumaan. En ole vielä saanut siirryttyä kiintorullaan mutta irtorullailmaisu sujuu nykyään sataprosenttisesti. Kiitos kaikki kiltit ukot, jotka viitsitte mennä ylimääräiselle koiralle piiloon treeneissä! Viirulla oli eilen ensimmästä kertaa ukkoja ilman apuja. On ilmeisesti käymässä niin, että opetan Viirulle samat virheet kuin Topille: intoa on ja etsintä sujuu, mutta hallinta puuttuu täysin. Viiru säntäsi vauhtiin epäröimättä ja löysi kaikki kolme ukkoa ilman apuja nenällään. Mutta: Viipotti meni ensin kakkoselle vaikka lähetin sen ykköselle. No, mitäs tyhmä lähetin sen sinne mistä ei tuullut. Siispä haamutreeniä, jotta koira tekee suoran piston sinne minne ohjaaja sen lähettää. Ehkä ensi kesänä treenataan, nyt vain pidetään hauskaa.

Agility ja halli alkavat taas houkutella, kun illat pimenevät. Soilin koulutuksessa havaitsimme Topin reagoivan kovaan kättentaputukseen. Joko se kuulee jotain tai huomaa laajan liikkeen. Sain sen jopa kääntymään, vaikka olin jäänyt kauas jälkeen. Pystyin myös jo hieman juoksemaan. Santtu on tullut meidän ryhmään, joten Viirulla on mukavaa lenkkiseuraa. Hallissa Viiru pyörii tiellä ihmisten jaloissa, kun rataa rakennetaan, ja juoksentelee putkiin. Muuta Viipo saa odottaa, kunnes on isompi tyttö.

Viirun muita alkusyksyn puuhia ovat olleet paimennus ja marjastus -  mustikoita, puolukoita ja herukoita menee niin paljon, että toisesta päästä näyttäisi tulevan mustaa veripalttua ja punaista puolukkasurvosta. Lampaita on käyty katsomassa ja seurailemassa pari kertaa. Kirjoitan paimennusharkoista enemmän, kunhan tajuan siitä jotain. Lisäksi Viirun mielestä syksyllä koti kaipaa pientä laittoa. josta näppärä ja ahkera aussie selviää kirsun käänteessä.

Ykkösellä eläkkeelle

Posted by SS on Elokuu 21, 2011
Vepe, Kisaraportit / 8 Comments

dsc_2827.jpg

Topi vietti viikonloppunsa Höytiäisen rannalla vesipelastuskokeen mainingeissa. Lauantain saldoksi kertyivät onnistuneet veneestä hyppy, viennin lähtö sekä veneen hinaus – mutta myös epäonnistunut vientiesineen palautus ja hukkuvan haku. Ei siis kovin suurta pistesaalista. Oli kuitenkin tosi hienoa, että Topi lähti vientiin eikä edelliskertojen tapaan vain karannut humputtelemaan köysiparan kanssa pitkin rantoja. Niin – ja saavutukseksi täytyy kai laskea myös ihan riittävän suuri kuva paikallislehti Karjalaisen sivuilla ja vallan muutama tekstirivikin tästä “aktiivisesta ja lempeästä” noutajasta Vielä vanhoilla päivillä julkisuuteen!

Tänään Heidi oli ollut avustamassa Topia ja oikein mainiosti oli avustanutkin, kiitos vielä kerran! Satu ja Heidi olivat kokeilleet vaihtaa rooleja veneen hakuun ja vientiin eli molemmissa liikkeissä Satu menikin veneeseen. Toimi ilmeisen hyvin, sillä Topsukan pistesaalis näytti tältä:

  1. Uinti eli veneestä hyppääminen 25 / 25, aika 1,06
  2. Esineen vienti 25 / aika 0,51
  3. Veneen nouto 23 / 25 (maalilinjan ohitus 2 m), aika 1,50
  4. Hukkuvan pelastaminen 19 / 25 (maalilinjan ohitus 5 m, yksi ylimääräinen käsky), aika 2,18

Pisteet yhteensä 92/100, 1. palkinto, sijoitus 1.

Tämä oli seniorin viimeinen vepekoe ja varmaan ylipäätään viimeisiä viedään kisauralla. Kuulemma yhteen agistarttiin Topi saa vielä osallistua, jos ja kun seuramme saa oman hallin pystyyn, mutta siinä ne varmaan sitten alkavat jo olla. Onneksi tänä vuonna Topi on ottanut hurjan loppuspurtin ja noussut agilityssä kolmosiin, mejässä voittajaan ja nyt sai vielä vepestä aloykkösen. Kuka olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut?

Super-Suppilo kalakukkokaupungissa osa I

Posted by SS on Elokuu 13, 2011
Vepe, Kisaraportit, Agility / 12 Comments

Tänään siis oli tarjolla kolme starttia agilityä Kuopiossa. Mitäpä sitä turhia turisemaan, Susu on ♥ ja agility kivaa. Tuliaisina tupla ja paljon lisää uskoa siihen, että kyllä Susu osaa. Me osataan. Ensimmäisellä radalla sattui taas kummallinen rytmisekoilu pujottelussa, mutta siltä rundilta mainittakoon tosi hieno A-este ja keinu. Vitonen tästä siis. Toisena juostiin hypäri, jossa oli melkoisen tiukka ihanneaika. Salamannopea voittaja-bc menestyneen ohjaajansa kanssa alitti ajan vain -4, joten olen Supen -2,64 alitukseen tyytyväinen. Viimeisen radan kontaktit eivät ihan yltäneet ensimmäisen hienouksiin, mutta muuten Susu meni hirmu näppärästi ja reippaasti. Tämän radan aika alkoi näyttää jo vähän todenmukaisemmalta, -10,31. Pelkkä nollahan ei kakkosissa riitä vielä mihinkään, vaan pitää myös sijoittua. Se ei tänään ollut ihan helppo homma, sillä taso oli todella kova ja nollia tuli jokaisella kierroksella enemmän kuin se kolme. Onneksi aussien tassut liikkuivat sen verran vikkelästi, että molemmat nollat olivat myös luva-tuloksia.

Videolta löytyvät ensimmäisen radan kontaktit ja hypärinolla. Toinen nollarata jäi valitettavasti kuvaamatta.

Yksi enää kuninkuusluokkaan! Hassua. Jatkoa aussien seikkailuihin kalakukkokaupungissa seuraa huomenna.

Kilpailua maalla, vedessä ja ilmassa

Posted by SS on Elokuu 11, 2011
Haku, Vepe, Kisaraportit, Agility / 5 Comments

Kulkuvälineet jaotellaan maalla, vedessä ja ilmassa kulkeviin laitteisiin. Vedessä kulkevat erotellaan edelleen veden pinnalla ja veden alla kulkeviin. Näin väittää Wikipedia, joka ei ilmeisesti ole kuullut aussiesta. Kulkee meinaan kaikessa kolmessa yhtä tehokkaalla moottorilla! Ja on niitä umpisukelluksiakin nähty…

Viikko sitten lauantaina kisasimme Susun kanssa kolmen radan verran agilityä kotiskaboissa. En oikein saanut missään vaiheessa viriteltyä itseäni kisatunnelmaan ja sen näköistä ohjauskin sitten tuppasi olemaan. Ensimmäisellä radalla Susu oli tosi iloinen ja rento. Minä valssasin tökerösti, mistä rima alas, ja lopulta Suppe vilahti jalkojeni takaa putken väärään päähän. Olisin voinut ohjata sen kohdan tarkemmin, mutta väitän, että tavallisesti koira kuin koira olisi mennyt oikeaan päähän, koska se oli ihan selkeästi se loogisempi koirallekin. Suppilolla on vain pienestä asti ollut höpsö tapa sinkoilla putkiin yhtään löperömmän ohjauksen läpi selkäni takaa. On tullut muutamia yhteentörmäyksiäkin, kun paimen on vain päättänyt hipattaa jalkojeni takaa. Todennäköisesti sen seurausta, että naksuttelin pentu-Susulle paljon putkia eikä se siksi oikein aina välittäisi ohjauksesta niillä. Tekee siis just niin kuin on opetettu. Pitää vain olla tarkkana niiden kanssa. Loppuradalla Susu kolisteli vielä yhtä rimaa ennen puomia, kun taisi tulla vähän turhan kiire minun perääni. Puomi oli tosi näpsä! Aallakin kontakti oli ihan ok.

Kakkosradan verkka meni jotenkin pieleen, koska Susu ei ollut ihan terässä. Lisäksi radan alussa oli heti kakkoshypyllä takaakierto ja meni hetken, että Suppe pääsi vauhtiin. Olisi varmaan pitänyt nostaa sitä vielä lähdössä, koska nyt se jäi sinne vähän surkeana nököttämään ja vilkuilemaan toimitsijatelttaa. Kepeille tultiin kovaa vauhtia avokulmaan mutta Susu otti kuitenkin hyvin ykkösvälin. Sitten sillä jotenkin askel sekosi, joten alusta uudestaan ja vitonen paperiin. A-esteellä seisotin sitten vähän pidempään, kun ei nollaa kuitenkaan tästä irronnut. Videolta laskin, että ilman keppisähläystä ja An odottelua olisi nopeus ollut jotakin 4,3 m/s luokkaa. Paranee, paranee.

Vika rata oli hypäri. Aivotoimintani huuhtoutui sateen mukana varmaan jonnekin syvälle maahan, koska suunnittelin radan alkuun ihan idioottiohjauksen… Ei mitään toivoa koiralla. Hylky siis tästä. Kepeillä leikkasin rajusti edessä kauas pujottelun sivuun ja Susu jätti viimeisen välin kiertämättä. En jäänyt korjaamaan, oma vika kun oli. Pujottelun alku sen sijaan oli aika vaikea mutta sylkkärillä aussie löysi oikeaan väliin.

Maanantaina hakuiltiin taas vieraiden maalimiesten kanssa. Susu teki tynkätyhjän (pistotreeniä lisää siis), haamun ja vielä pimeän piilon. Kolmosella Susu tuli rullan kanssa keskilinjaa pitkin ja näissä se vielä sylkee rullan vähän liian aikaisin. Nosti kuitenkin reippaasti uudestaan. Kakkosella ilmaisu hyvä. Pallopeli lopussa oli taas paimenesta huippua, tyhmää kun en ole aiemmin hoksannut ottaa loppupalkaksi lelua… Yksinään Susu tuskin ukolla leikkisi mutta kun olen lähellä tukena ja turvana niin pelaa tosi mieluusti kenen kanssa vain.

Tiistaina kävimme heittämässä parit agirallit rankkasateessa. Humputteluksi vähän meni, mutta ei Susua tuntunut putken ja parin hypyn epämääräinen kirmaaminen pahemmin haittaavan. Mörkökin vipelsi baanalla pikavauhtia karvatohveleillaan. Kovasti se ehdotteli vetoleikkipalkkaa, mutta palkkasin namilla, että ei mennyt liian raskaaksi. Muutaman esteenhän se muutenkin vain juoksi.

Keskiviikkona Susu osallistui ensimmäistä kertaa möllivepeen. Treenit ovat menneet viime viikkoina loistavasti ja moni on jo kysellyt, eikö se mene vielä soveltuvuuskokeeseen. Ensi kesänä sitten, ainakin eilisen perusteella. Veneestä hyppy sujui hyvin, samoin veneen haku. Hukkuvan pikku-Suppilo haki upean urheasti täysin maalitolppien väliin pidemmältä matkalta kuin koskaan harjoituksissa. Vienti menikin sitten vähän penkin alle. Olin ihan satavarma, että Susu lähtee viemään, vaan eipä lähtenytkään! Taisi liikaa pyöriä päässä yhtälö lelu autolla + Sirkku rannalla + käsky aavalle ulapalle = mitä teen? Niinpä aussie tyytyi piippaamaan rantavedessä ja lähtöaika ylittyi. Aluksi otti päähän järkyttävän paljon mutta pian ketutus laantui. Kohta jo harmitti, että piti mennä Susullekin näyttämään niin selkeästi, että nyt ei muuten mennyt ihan niin kuin piti. Epäilinkin, riittääkö Susulla virheen jälkeen enää itsevarmuutta veneen hakuun ja hukkuvaan. Onneksi epäilys oli turha. Kokeenomaista vientitreeniä vain! Muista liikkeistä olin tosi ylpeä, sillä koematkoilla emme ole tehneet milloinkaan aiemmin. Muutenkin hienosti Suppilo pärjäsi, vaikka tuollainen pikkukirppu onkin.

  1. Uinti eli veneestä hyppääminen 24 / 25 (maalilinjan ohitus 1 m), aika 0,58
  2. Esineen vienti 0 / 25 (lähtöajan 30 s ylitys)
  3. Veneen nouto 23 / 25 (maalilinjan ohitus 2 m), aika 1,44
  4. Hukkuvan pelastaminen 25 / 25, aika 2,12

Pisteet yhteensä 72, 3. palkinto ja sove olisi mennyt virallisessa kokeessa läpi

Nyt ei sitten muuta kuin jännittämään lauantain agilitykisoja ja sunnuntain luonnetestiä. Kyllä tuota jälkimmäistä on jo odotettukin. Todella mielenkiintoinen päivä varmasti luvassa! En ihmettele, vaikka saisin yllättyä useammassakin kohdassa. En vain yhtään osaa sanoa, mihin suuntaan ne yllätykset mahtavat tulla ;)

Superkoirat viipottavat

Posted by SS on Elokuu 09, 2011
Sadun jutut, Haku, Vepe, Toko, Agility / 2 Comments

Topin ja Viirun kuulumisia Sadun kirjaamana:

Viiru on kyllä ihan huippu… Ehkä siitä tosiaan tulee superkoira niin kuin Eve kirjoitti yhdessä kommentissaan;) Eilen hakuharkoissa Viirulla oli kaksi yhtäaikaa lähtenyttä mielikuvaukkoa etukulmissa, ilman muita apuja. Viiru pinkaisi vauhtiin ja eteni ukoille ilman mitään epäröintiä.

Topilla on edelleenkin huipussaan motivaatio, jos ei mikään muu. “Virallisten” treenien jälkeen Mari ja Sirkku menivät ukoiksi Topille. Mika päivitteli: “Yhdeksän vuotta ja tuollainen into”. Treeni ei mennyt kovin tyylikkäästi, koska kun lähetin Topin ykkösukolle, se melko lähellä piiloa kadotti hajun ja alkoi kaahottaa omiaan. Emme olleet tallanneet aluetta, joten Topi juoksenteli hetken missä sattui, kunnes törmäsi kakkosena olleen Sirkun hajuun. Varminta tietysti pelastaa perheenjäsenet ensin. Marikin löytyi uuden, paremman lähetyksen jälkeen suoraan. Ja kotona Topi pötkähti heti kuorsaamaan eteisen matolle. Ilmaisu irtorullilla sujuu Topilla nykyään hyvin. Mutta mikä ilmaisu Viirulle?

Topilla on ollut melko tylsä kesä, kun mökilläkään ei ole saanut olla vapaana. Kuuro ukkeli kipittää nimittäin naapurin grillille eikä tietenkään kuule kutsuhuutoja. Uidessa ja noutaessa nuoremmat hyppivät kuonolle ja vievät lelut. Treenejä on ollut turhan vähän, koska olen parannellut polvea. Viime viikolla pitkästä aikaa mentiin vepeilemään. Topi vielä kotiin tultuakin seuraili minua: tehdään vielä jotain, edes vaikka tokoa. Seuraavana iltana rampa ja kuuro suuntasivatkin sitten agilityyn. Yllättävän pitkiä radanpätkiä saa tehtyä kävellen ja hosuen.

Viiru on ihan hieman vain tehnyt agilityä: tänään rankkasateessa Sirkku juoksi Viipottimen kanssa kolmen-neljän esteen pätkiä (siivekkeitä ja putkia). Vepessä Viiru on hypännyt veneestä ja noutanut lelua veneestä. Viipovaapo on kova uimaan, kiva!

Viime perjantaina Viiru matkasi Valo- ja Viia-siskojen kanssa Max-veljeä tapaamaan Juukaan. Miimin blogissa on kuvia ja kertomusta. Sisarusten leikit sujuivat mainiosti. Pihapiirissä oli kanoja häkissä. Viiru katseli kanoja hyvin, hyvin kiinnostuneena. Joudun siis ryhdistäytymään ja pyörtämään ajatukseni siitä, että Viiru ei tutustuisi lampaisiin ja paimentamiseen. Jospa paimentaminen on se Viirun juttu, niin kuin noutaminen Topin.

Viirun treeneistä mainittakoon vielä, että tokossa pentu on tehnyt seuraamista imuttamalla, perusasentonaksutteluja, jääviä, vauhtinoutoja (metalli kelpaa yhtä lailla!), paikallaoloa sekä eteentuloa. Lisäksi olen naksutellut sille kosketusalustaa agilityn kontakteja varten. Viipo vain tykkää tarjota maahanmenoa vähän joka väliin, mutta alkaa se lätkäkin sieltä jo löytyä. Ihanasti se kyllä keskittyy kaikkeen tekemiseen.

Kesäistä arkea

Posted by SS on Elokuu 04, 2011
Haku, Vepe, Mörkö sairastaa, Toko, Agility / 4 Comments

Viimeisiä lomaviikkoja viedään. Parin kuukauden päästä pitäisi olla urakoituna yksi kolmasosa valkolakista, joten turhan rennoksi ei ole kouluun paluuta tänä syksynä tehty. Onneksi on näitä stressiä lievittäviä tassuterapeutteja tarjolla useampikin kipale Veikkaan kuitenkin, että tokopuolella voittajan korkkaus jää syyskuuta myöhemmälle, koska jos pitäisi vielä sitäkin jännittää niin eihän tästä mitään tulisi. Lauantaina Suppe teki superkivan kokeenomaisen treenin loistavalla vireellä mutta kuitenkin ilman ääntelyä. Alan koko ajan arvostaa enemmän Susun hyviä ominaisuuksia etenkin motivoinnin ja palkkaamisen kannalta, kun olen tehnyt Viirun kanssa tokoa. Ihan mikä vain, minkä sille esittää palkkana, kelpaa kympillä. Viirukin on ahne ja tykkää leikkiä, mutta sillä ei ole samanlaista hulluutta tekemisessä. Ehkä Susussa sen arjessa normaalisti hankalan ailahtelevuuden ja epätasapainoisuuden alkaa hiljalleen saada takaisin treenikentillä, kun sillä virekin menee nostettaessa aina pikkuisen yli. Aina pitää mennä äärilaidasta äärilaitaan. Ja onhan se pienestä asti ollut älyttömän täpäkkä ja siihen sitä on höpönä kannustettukin. Nyt kun on tottunut tokokoirana Susuun, kaikki muu tuntuu vähän laimealta. Lähtökohtaisesti Viirulla tosin on varmasti paremmat ainekset myös tokoelukaksi, koska sillä on enemmän malttia eikä kuppi kyllä millään mene nurin.

Viipolla on korville siunaantunut vähän enemmänkin tuota kokoa…

Maanantaina meillä oli niin hyvä hakutreeni, että sen voimalla jaksan rämpiä kaiken maailman metsiköissä vaikka pari vuotta eteenpäin ihan innolla. Susulle oli molemmissa etukulmissa pimeät ukot ja kolmonen pakeneva. Vieraita maalimiehiä kaikki. Susu oli niin taitava! Nyt kun ilmaisu on saatu aussieleirin neuvojen myötä (kaikki kiitos tästä autuudesta kuuluu Sampalle!) kuntoon, ei tarvitse enää senkään kanssa tapella. Pistoille Susu lähtee innoissaan ja uppoaa hyvin takarajalle nokka auki. Niin innokas pieni pelastaja. Jostain joskus luin, että vaikka hakukoiran koulutusta voidaan useimmissa tapauksissa pitää vaikeampana ja aikaavievämpänä kuin jälkikoiran, hakumetsässä onnistumisista saa sitten niin hyvät kiksit, että sen takia se on myös palkitseva harrastus. Ihan totta! Ei niitä mahtavia, nappiin menneitä treenejä välttämättä kovin montaa yhteen kesään mahdu, mutta sitten kun kaikki osuu kohdalleen, on fiilis huippu!

Tiistaina oli vuorossa agilityä. Teimme agi.fi-lehdestä napattua brittirataa, jossa oli pari hankalampaa kohtaa. Aussie oli alussa ihan liekeissä ja jaksoi mainiosti, vaikka ohjaaja nyt ei ihan kauheasti loistanutkaan… Oli siellä ainakin pari onnistumista kuitenkin. A-este pitää palautella nyt ihan kunnolla mieleen, koska Susu ei ole varma, pitääkö stopata vai juosta läpi. Hienoa, olen onnistunut erinomaisesti haasteessa “näin pilaat koirasi pomminvarmat kontaktit.” Helpostihan tuon kai korjaa (kopkop). Toisella rundilla Susu teki keinulla ja kepeillä vauhtiympyrää huimalla asenteella räkä roiskuen. Olipas hauskaa! On kannustavaa huomata, että kyllä se vain eteenpäin on mennyt. Kestää paljon enemmän toistoja ja nykyään joka treeneissä vähintään alussa räkyttää raivona ja taistelee lelusta ihan tosissaan. Vielä keväällä se oli harvinaista. Hiphei! Treenin jälkeen kävimme vielä Kuhasalossa jäähylenkillä kelpojen ja tollereiden kanssa. Neiti antisosiaalisuus kulkee kimppalenkeillä näppärästi narun nokassa eikä vaikuta kovinkaan tympäistyneeltä osaansa. Viirun kanssa niillä on aina sellaiset 24/7 rallit ja painit käynnissä, että tuskin Susu kummemmin muita leikkikamuja osaa enää kaivatakaan.

Keskiviikkona vepeiltiin viiden viennin ja yhden veneestä hypyn verran. Nyt Susun veteenmenemislukko on loksahtanut auki eikä sen enää tarvitse ruikuttaa rannalla minuuttia ennen veteen uskaltautumista. Eilenkin se oikein syöksyi vasten aaltoja viennissä. Palautukseen tarvitsee tarkkuutta, mutta muuten oikein hieno. Hypyssä ei ongelmaa pitkältäkään matkalta. Veneen hakua ja hukkuvaa tehtiin viime viikolla ja Susu on niin korkeassa vireessä veden äärellä, että ei varmana irrota saalistaan ennen rantahiekkaa. Vepe tekee varmasti hyvää sen itsetunnolle ja taistelutahdolle.

Jotain ikävääkin kirjoitettavaa on ja kuinka sattuikaan, että se liittyy pikkukoiraan. Yöllä Mörkö tahtoi tapansa mukaan aamuneljän aikaan ulos. Ihmettelin, että miten sillä noin kauan pikapissillä kestää ja lopulta lähdin katsomaan, että mihin se oikein on jäänyt. Sitä ei näkynyt missään ja minä jo ajattelin, että nyt se varmaan lähti lätkimään ja metsästämään naapureiden kukkapenkkien kanankakkoja tai muuta murua rinnan alle. Kurkkasin onneksi kuitenkin vielä auton alle ja sinnehän Mörkö oli majoittunut. Patistelin sen sieltä pois ja suureksi kauhukseni koira ontui tosi pahasti oikeaa etujalkaansa! Pari julkaiskelvotonta sanaa ja “nyt se kuolee”-ajatusta myöhemmin kaivoin Mörkön varpaiden välistä helpottuneena terävän orapihlajapiikin. Ilo jäi lyhyeksi, kun Mörkö siltikin vain kyyhötti lysyssä ja tärisi. Menimme takaisin nukkumaan ja Mörkökin rauhoittui nopeasti unille. En ollutkaan uskoa silmiäni, kun aamulla Mörkö ontui yhä… ja sama jatkuu siis vieläkin. Järkikin sanoo, että siitä piikistä tämä johtuu, mutta kai sen pitäisi jo helpottaa? Hälyttävintä on, että aina kun Mörkö nousee makuulta, ontuu se paljon pahemmin, mikä taas ei sovi piikkiteoriaan. Olen tutkinut tassua, leikannut sieltä pisimmät karvat ja puhdistanut sen eikä siinä ainakaan mitään haavaa näy, mikä voisi olla kivulias. Nyt ei kai auta muu kuin vetää syvään henkeä, yrittää olla poraamatta ja seurata tilanteen kehittymistä.

White whine

Posted by Sir on Heinäkuu 22, 2011
Haku, Vepe / No Comments

Luvassa Topin ja Viirun leirikuulumisia Sadun kirjaamana. Virpi oli ottanut Viirusta hienoja hakukuvia mutta odotellaan lainaamiseen lupaa ennen esille laittoa Susun ja minun leirikertomukseni on vielä matkalla jossain bittiavaruuden uloittumattomissa mutta tulossa se on. Puolustaudun sillä, että olen purkanut kamerasta melkein kaikki leiriviikon kuvat jo nettiin asti. Tein itseni kanssa sopimuksen, että ellei kuvia, ei blogikirjoitustakaan. En muuten saisi otoksia ikinä koneen kansioita pidemmälle…

Opin Hesarin kolumnista uuden sanan: first world problem = white whine = valkoinen väninä. Valkoista väninää on vaikkapa se, että ei kuule kännykkään tullutta tekstaria, kun siivoja imuroi. Tai se, että kesämökin laiturilta ei pääse kannettavalla verkkoon ja naamakirjaan. Tai se, että aussieleirillä auton maavaara ei meinaa riittää, kun jonossa ajetaan kuravellissä hakumetsään.

Aussieleirillä oli hauskaa, mutta hieman vaivasi tallustella niin isoin hiilijalanjäljin. Harva meistä on oikea palveluskoirakko esimerkiksi pelastuspalvelussa. Muut vain harrastelemme ja huvittelemme. Turha myöskään vedota siihen, että hakuharkkoihin Suomen mestarin ohjaukseen ajetaan sen vuoksi, että koira tykkää. Koiralla on ihan yhtä hauskaa, kun se juoksee lähimetsässä piiloutunutta lenkkikaveria etsimässä.

Tämä taitaa olla valkoista väninää toiseen potenssiin. Ja meidän autossahan maavara riittää.

Pk-painotteinen aussieleiri pidettiin Kaavilla 10. - 15.7. Viiru osallistui hakuun, jälkeen, esineruutuun ja viestiin - ja oli tietysti omasta ja minun mielestäni tosi pätevä kaikessa. Lisäksi edistyminen viikon varrella oli hurjaa. Ensimmäistä kertaa jäljellä meni jonkin aikaa hoksatessa, että maassa kasvaa nakkeja, joten nokka kannattaa pitää visusti alaspäin. Kolmannella kerralla kirsu pysyi koko ajan maassa, ja nakkeja tarvittiin jo paljon vähemmän.

Hakuryhmää veti Samuli Juntto (kennel Särkivaaran). Ekalla kerralla näytimme, miten yleensä treenaamme. Haamuja ja pakoja, joiden luokse Viiru juosta posottaa minkä kintuista pääsee. Sanoin myös, että tärkeintä on hauskanpito ja Viirumaijan itseluottamuksen säilyttäminen ja kasvattaminen. Samppa totesi, että seuraavaksi Viirun pitää opetella nenällä etsimään maalimiehet. Maalimies haamutti takarajalla ja meni sen jälkeen piiloon makuulle, pressun alle tai muuten. Sitten koira lähetettiin ukolle. Ensimmäiselle ukolle ylämäkeen Viiru piti lähettää kolme kertaa mutta tämän jälkeen se etsi kaikki ukot ensimmäisestä lähetyksestä. Reippaasti ja sinnikkäästi pentu etsi kaukana takarajalla 70 metrin päässä. Kyllä se täällä jossain on… Viirulla on syttynyt iso palo hakuun. Palkkaamista täytyy miettiä, leikkiä ja ruokaa.

Esineruutua teimme Viirun kanssa kerran niin, että se haki ruudusta wubban, jonka näki minun sinne vieneen. Topi teki esineruutua kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla ohjasin liikaa, vaikken edes tiennyt, missä esineet ovat, joten ei mennyt kovin hyvin. Teimme seuraavana päivänä vielä esinejanan kahdella omalla lelulla, jotta saimme hyvän mielen.

Topilla oli parit omat hakutreenit, joissa se etsi ja ilmaisi Even ja/tai Sirkun. Päätin ottaa Topille seuraavaksi projektiksi kiintorullan.

Viestiä Viiru pääsi juoksemaan kaksi kertaa ja oli siinä(kin) luonnonlahjakkuus. Jälkimmäisellä kerralla myös Topi pääsi mukaan. Viiru näytti veturina, miten on tarkoitus toimia, mutta ei Topi tietenkään aluksi uskonut, että homma on näin helppo. Kyllä tähän jokin haaste pitää saada. Sitten se tajusi, että pitää vain juosta Hannan ja minun väliä. Molemmat koirat pinkoivat täysiä eikä lainkaan haitannut, että toinen ohjaaja oli vieras.

Viiru sai paljon uusia tuttavuuksia. Topi ei enää viitsi rähjätä kenellekään, ei edes autoa puolustaa. Antaa nuorempien.

Kun olimme aussieleirillä, Rämön Seija oli lähettänyt hienon kuvasarjan vepekokeen hukkuvan pelastuksesta. Tässä pari:

p1120965.JPG

p1120985.JPG